virallinen nimi: Figaro
rotu: welsh corgi pembroke
syntynyt: 3.4.2014 Hartolassa
Instagram: @leppoisaa
TERVEYS
Lonkat: B/C
Kyynärät: 0/0
Selkä: normaali (VA0 & LTV0)
28.3.2019 diagnosoitu alkava nivelrikko,
osteofyyttejä molemmissa olkanivelissä.
Leppo on kastroitu.
Kyynärät: 0/0
Selkä: normaali (VA0 & LTV0)
28.3.2019 diagnosoitu alkava nivelrikko,
osteofyyttejä molemmissa olkanivelissä.
Leppo on kastroitu.
Allergiat: maitotuotteet*, pöly-, jauho- ja varastopunkit,
kissan epiteeli, hiiva- ja homesienet, siitepölyt*.
* = on huomattu oireilevan tästä allergeenista
huhti-syys 2016: Doyxo Pyo -shampoopesut 1-2krt/vko siitepölykauden ajan
20.10.-23.11.-16: Apoquel-lääkekuuri allergiaoireiden poistamiseksi.
19.4.-17 -> : Apoquel siitepölykaudeksi,
jatketaan siitepölykausien ajan ja tarvittaessa tästä eteenpäin.
kissan epiteeli, hiiva- ja homesienet, siitepölyt*.
* = on huomattu oireilevan tästä allergeenista
huhti-syys 2016: Doyxo Pyo -shampoopesut 1-2krt/vko siitepölykauden ajan
20.10.-23.11.-16: Apoquel-lääkekuuri allergiaoireiden poistamiseksi.
19.4.-17 -> : Apoquel siitepölykaudeksi,
jatketaan siitepölykausien ajan ja tarvittaessa tästä eteenpäin.
RUOKATESTAILUT
Lepon mielestä namia:
- ankka ja peura ja niitä sisältävät herkut ja ruuat
- melkein kaikki lihat (kypsänä)
- tonnikala, lohi, kaikki kalat
- rouhetikut (naudan/siannahka+riisi)
- savuputkiluut
Lepon mielestä pahaa:
- riista (tod.näk. poro)
- Hau-Hau Champion ja muut maissipitoiset kuivaruuat
- matolääke
- puuro
Maha ei kestä:
- tapioka
- Whimzees-puruherkut
- todella viljapitoiset herkut
- rasvaiset herkut
- seiti, raaka (24.4.-18)
- mitkään lihat raakana (kesä -18 ->)
- bull-stickit (2.5.-18)
- lohi-märkäruoka (6.1.-19)
- melkein kaikki lihat (kypsänä)
- tonnikala, lohi, kaikki kalat
- rouhetikut (naudan/siannahka+riisi)
- savuputkiluut
Lepon mielestä pahaa:
- riista (tod.näk. poro)
- Hau-Hau Champion ja muut maissipitoiset kuivaruuat
- matolääke
- puuro
Maha ei kestä:
- tapioka
- Whimzees-puruherkut
- todella viljapitoiset herkut
- rasvaiset herkut
- seiti, raaka (24.4.-18)
- mitkään lihat raakana (kesä -18 ->)
- bull-stickit (2.5.-18)
- lohi-märkäruoka (6.1.-19)
LUONNE
Leppo oli pentulaatikossa sellainen "keskitien kulkija". Se oli toinen pennuista, joka tuli meitä tervehtimään, ja vaikutti reippaalta muttei mitenkään hullunrohkealta. Kaikki pennut tosin vaikuttivat tasapainoisilta ja kivoilta, mutta Leppo valikoitui meille ehkä sen rauhallisuuden vuoksi. Kun juttelimme emän omistajan kanssa (joka pennut kasvatti kotonaan), herra sinipantainen eli Leppo nukahti selälleen mun syliini, kun olin ottanut sen vuorostaan käänneltäväksi ja käsiteltäväksi. :D Eikä herra sinipantainen halunnut siitä poistua, vaan yritti kiivetä syliin takaisin kun laskin sen lattialle. Lopulta se tyytyi tulemaan ihan liki, laski päänsä nilkkani päälle ja nukkui siinä, kuorsaten. Se oli meidän pentu.
Monet aina ihmettelivät, kuinka pieni pentu kävelee ulkona niin rauhallisesti ja tyynesti mukana, ei kiirehdi mihinkään ja antaa kaikkien kylässä vierailevien käsitellä itseään. Ja sellainen pentu Leppo tosiaan oli. Osasi se hepuloidakin ja käyttää hampaitaan pienempänä, mutta ei mun tai avon ole tarvinnut niillä asioilla koskaan päätämme vaivata, kun hyvä käytösetiketti on muotoutunut Lepolle lähes itsestään. Yksinolossakaan ei ollut koskaan mitään ongelmia; ihan vauvana oli nauhotteissa pientä ulinaa, mutta se kuulunee monella pennulla asiaan. Pentukoulussa kouluttaja kehui, että mulla on juuri oikeanlainen pentu minulle. Siitä se varmaan johtuikin, että Lepon opettaminen kunnon koirakansalaiseksi kävi niin helposti, ja että meillä on ollut ihan mahdottoman hauskaa oppia yhdessä toisiltamme. Sovitaan vaan hyvin yhteen persooniltamme, ymmärretään toisiamme, ja Leppo istuu upeasti meidän pikku perheeseen.
Aikuistuessaan Lepossa on herännyt varautuneisuutta tiettyihin asioihin. Kesän jälkeen kun illat pimenevät, alkaa koiraherra epäilemään kauempanakin olevia ohikulkijoita ja niitä pitää tarkkailla, joskus uffatakkin jos ne tekevät jotain "epäilyttävää" (= seisovat tupakalla keskellä katua, puhuvat kännykkään, pysähtyvät sitomaan kengännauhoja tai muuta kamalaa. :D ). Tämä pimeänpelko saattaa kyllä hälvetä kun elämänkokemusta karttuu.
Leppo on ulkona hyvin varautunut tai jopa arka joitakin ihmisiä kohtaan. Ohi mennään kyllä oikein hienosti, paitsi jos ohitettava ihminen alkaa puhumaan meille tai Lepolle. Ainoastaan vanhukset ja tietynlaiset (en ole vielä selvittänyt tarkalleen minkälaiset) koiraihmiset ovat Lepon mielestä mukavia, ja niiden luo se menee siliteltäväksi. Mutta lapset arvaamattomine liikkeineen pelottavat, ja koira perääntyy vaikka puskaan asti murraten/uffaillen. :D Tämä kaikki pätee siis ulkona. Sisällä Leppo on todella coolisti kaikkia ihmisiä kohtaan, tuntemattomat omalla reviirillä saattaa aluksi ihmetyttää ja Leppo väistelee, mutta hitaasti se lämpiää vieraillekin. Jos menemme johonkin paikkaan jossa jo on ihmisiä, ovat kaikki automaattisesti ok.
Tämän varautuneisuuden kanssa on kuitenkin opittu elämään, ja Leppo rentoutuu istumaan vähän matkan päähän jos juttelen kadulla töiden kautta tutulle lapselle tms., kun se tietää ettei siihen kukaan väkisin koske. :)
Paimenviettiäkin löytyy pojasta, oltiin välillä vähän sormi suussa kun Leppo olisi halunnut jahdata autoja ja jokainen autoon menevä ihminen ja käynnistyvä auto sai aikaan haukkukohtauksen. :D Olisi hauska nähdä, mitä tämä karjapaimen sanoisi lampaista.
Kotona ja tutuille ihmisille Leppo on mitä ihanin pötkylä, jonka tempaukset ja ilmeet naurattaa päivittäin, jonka kanssa on hauskaa touhuilla, ihanaa köllötellä lähekkäin, ja kiehtovaa seurata sen seikkailuja.
Pähkinänkuoressa: Toisaalta hirmuisen rohkea ja kaiken leppoisasti vastaanottava, toisaalta mammanpoika ja hömppä, joka pelkää pimeää ja sitä että vieras koskee (vaikkei mitään pahaa ole koskaan tapahtunut). :D Paimenvietti on voimakas ja olettaisin että terävyyttäkin (=kuinka herkästi reagoi kohtaamiinsa ärsykkeisiin) löytyy. Luonnetesti kertoisi yksityiskohtaisemmin Lepon mielen sopukoista, sen ehkä menemme joskus tekemään. Kaverikoiraksi Leposta ei ehkä ole, mutta riittääpähän läheisille ja tutuille paljon rakkautta jaettavaksi. :) Leppo on meidän koira, ja siinä hommassa oikein taitava. <3
Monet aina ihmettelivät, kuinka pieni pentu kävelee ulkona niin rauhallisesti ja tyynesti mukana, ei kiirehdi mihinkään ja antaa kaikkien kylässä vierailevien käsitellä itseään. Ja sellainen pentu Leppo tosiaan oli. Osasi se hepuloidakin ja käyttää hampaitaan pienempänä, mutta ei mun tai avon ole tarvinnut niillä asioilla koskaan päätämme vaivata, kun hyvä käytösetiketti on muotoutunut Lepolle lähes itsestään. Yksinolossakaan ei ollut koskaan mitään ongelmia; ihan vauvana oli nauhotteissa pientä ulinaa, mutta se kuulunee monella pennulla asiaan. Pentukoulussa kouluttaja kehui, että mulla on juuri oikeanlainen pentu minulle. Siitä se varmaan johtuikin, että Lepon opettaminen kunnon koirakansalaiseksi kävi niin helposti, ja että meillä on ollut ihan mahdottoman hauskaa oppia yhdessä toisiltamme. Sovitaan vaan hyvin yhteen persooniltamme, ymmärretään toisiamme, ja Leppo istuu upeasti meidän pikku perheeseen.
Aikuistuessaan Lepossa on herännyt varautuneisuutta tiettyihin asioihin. Kesän jälkeen kun illat pimenevät, alkaa koiraherra epäilemään kauempanakin olevia ohikulkijoita ja niitä pitää tarkkailla, joskus uffatakkin jos ne tekevät jotain "epäilyttävää" (= seisovat tupakalla keskellä katua, puhuvat kännykkään, pysähtyvät sitomaan kengännauhoja tai muuta kamalaa. :D ). Tämä pimeänpelko saattaa kyllä hälvetä kun elämänkokemusta karttuu.
Leppo on ulkona hyvin varautunut tai jopa arka joitakin ihmisiä kohtaan. Ohi mennään kyllä oikein hienosti, paitsi jos ohitettava ihminen alkaa puhumaan meille tai Lepolle. Ainoastaan vanhukset ja tietynlaiset (en ole vielä selvittänyt tarkalleen minkälaiset) koiraihmiset ovat Lepon mielestä mukavia, ja niiden luo se menee siliteltäväksi. Mutta lapset arvaamattomine liikkeineen pelottavat, ja koira perääntyy vaikka puskaan asti murraten/uffaillen. :D Tämä kaikki pätee siis ulkona. Sisällä Leppo on todella coolisti kaikkia ihmisiä kohtaan, tuntemattomat omalla reviirillä saattaa aluksi ihmetyttää ja Leppo väistelee, mutta hitaasti se lämpiää vieraillekin. Jos menemme johonkin paikkaan jossa jo on ihmisiä, ovat kaikki automaattisesti ok.
Tämän varautuneisuuden kanssa on kuitenkin opittu elämään, ja Leppo rentoutuu istumaan vähän matkan päähän jos juttelen kadulla töiden kautta tutulle lapselle tms., kun se tietää ettei siihen kukaan väkisin koske. :)
Paimenviettiäkin löytyy pojasta, oltiin välillä vähän sormi suussa kun Leppo olisi halunnut jahdata autoja ja jokainen autoon menevä ihminen ja käynnistyvä auto sai aikaan haukkukohtauksen. :D Olisi hauska nähdä, mitä tämä karjapaimen sanoisi lampaista.
Kotona ja tutuille ihmisille Leppo on mitä ihanin pötkylä, jonka tempaukset ja ilmeet naurattaa päivittäin, jonka kanssa on hauskaa touhuilla, ihanaa köllötellä lähekkäin, ja kiehtovaa seurata sen seikkailuja.
Pähkinänkuoressa: Toisaalta hirmuisen rohkea ja kaiken leppoisasti vastaanottava, toisaalta mammanpoika ja hömppä, joka pelkää pimeää ja sitä että vieras koskee (vaikkei mitään pahaa ole koskaan tapahtunut). :D Paimenvietti on voimakas ja olettaisin että terävyyttäkin (=kuinka herkästi reagoi kohtaamiinsa ärsykkeisiin) löytyy. Luonnetesti kertoisi yksityiskohtaisemmin Lepon mielen sopukoista, sen ehkä menemme joskus tekemään. Kaverikoiraksi Leposta ei ehkä ole, mutta riittääpähän läheisille ja tutuille paljon rakkautta jaettavaksi. :) Leppo on meidän koira, ja siinä hommassa oikein taitava. <3
HARRASTUKSET
Pallopaimennus oli aina se meidän juttu. Leppo on käynyt myös rally-tokon, agilityn ja koiratanssin alkeiskurssit, joista kaikista tykättiin myös. Harrastetaan lisäksi Lepon kanssa satunnaisesti doboa, ihan vaan kotona kuntoillaan ja temppuillaan, ja se on kyllä tosi ihana tapa ylläpitää lihaskuntoa. :) Temppujen opettelut kuuluu myös meidän jokapäiväiseen hömpöttelyyn yhdessä. Nyt nivelrikkodiagnoosin jälkeen saattaa Lepon palloilu-ura jäädä pääosin taakse, ja koitetaan keksiä yhdessä jotain rauhallisempaa toimintaa. Leposta on kyllä vaikka mihin; se rakastaa uuden oppimista ja yhdessä tekemistä. Sen kanssa puuhaillessa tulee itsellekin hyvä mieli.
