Juhannusnautiskelua

Juhannus tuli ja meni. Olen nauttinut vapaapäivistä juhannusaatosta asti, ja huomenna alkaakin seitsemän päivän mittainen työrupeama. :) Pistän teille pari kuvaa tänne katseltavaksi, kun vielä ehdin!
Lepon ja avon kanssa ollaan tähän asti vaan nautittu arjen pienistä hetkistä yhdessä ja hyvistä keleistä, mutta pikku hiljaa alkaa olla sellainen fiilis että jotain pitäisi kai tuon koiran kanssa muutakin tehdä. Leppo on ollut pieniä tanssipätkiä ja metsässä temppuilua lukuunottamatta aivan kesälomalla kaiken harrastelun suhteen, mutta ei se onneksi ole kyllä koiraherraa tuntunut vaivaavan. Emännällä ennemminkin omatunto kolkuttaa, haluan vaan että koira olis onnellinen ja tyytyväinen.

♫  Minun ystäväni on kuin niittykukka, joka saa minut hymyilemään  ♫

Välillä pitää reippaimmankin ystävän levähtää varjoisalla paikalla.

Leposta otettuja kuvia kun katselee, ja sen yleistä vointia muutenkin, niin voisi kyllä päätellä että kyseessä on ihan onnellinen ja elämäänsä tyytyväinen otus, mutta silti itsestä tuntuu että pitäis tehdä enemmän.

Voisi nyt ainakin ottaa sen verran niskasta itseä kiinni, että tilaisi Lepolle oman dobo-pallon. Edellinen kun oli lainapallo, ja se jäi luonnollisesti Kouvolaan kun muutettiin. Mihinkään ihan oikeissa treeneissä käymiseen, missä olisi muitakin treenaajia ja ope, en ole ehtinyt uhrata ajatustakaan kun tuntuu olevan kaikkea muuta opittavaa ja tekemistä. Eikä mulla työvuorojen puolesta varmaan olisi aikaakaan järkätyille treeneille, kun nyt kesällä on enemmän hommia. :) Dobo ja omat puuhat riittäkööt nyt alkuun, jos saan jostain sen pallon hankittua!

Juhannus meni meillä Kotkassa rentoutuessa, avon vanhemmilla. Menomatka taittui bussilla, joten Leppo pääsi kokemaan Helsingin keskustaa ja Kamppia. Ja oikein hienosti maalaispoika niistä suoriutuikin, ei moittimista. Kampin bussiasemalla kun odoteltiin omaa vuoroamme saapuvaksi laiturille, Leppo viihdytti taaperoikäistä tyttöä tempuillaan, ja otti tytön kädestä namipaloja joita tytölle annoin. :)

Kotkassa olisi Lepon mielestä voitu olla koko ajan pihalla, ja melko hyvät ilmat sattuikin kohdille muutamaa sadekuuroa lukuunottamatta.

Pitää vahtia grillimaistereita jos niiltä vaikka
tippuisi jotain herkkupaloja.

Juhannuspäivänä käväistiin koko konkkaronkka (eli Leppo, minä ja avo, avon veli ja vanhemmat) Katariinanniemessä meripuistossa, ja Karhulan Jokipuistossa kävelyllä. Lepollakin oli oikein mukavaa, ja kukkien väriloistoa oli mahtava katsella.

Siisti vihertunneli

Myöhemmin viikonloppuna oli perinteisen jokilenkin vuoro, melkeinpä joka kerta tulee jokirannassa käytyä kun Kotkassa ollaan. Tuulinen keli toi Lepon nenään paljon tuoksuja:

Kotkassa olisi voinut viettää vaikka kuinka kauan aikaa ihan mielellään, mutta avon työt kutsui, ja maanantaina varhain lähdettiin junalla kohti pääkaupunkiseutua.

Vaunussa ollut kissa sai Lepon valpastumaan maukumisellaan :D

Kouvolassa oli pieni vaihtohetki, ja Leppo olisi ollut
lähdössä vanhasta tottumuksesta Kasarminmäelle
edelliseen kotiin. </3

Kotiin päästyä loppupäivän tunnelmat...

Tiistaina koitti Lepolle hauska päivä. Lähdettiin bussilla Vantaalle tapaamaan Tanya ja tsekkaamaan Tofun ja Haikun lenkkimestat!

"Mihin me oikein mennään? Saanko jo nameja? Ollaanko perillä?"

Lepon iloinen naama kun olikin kivoja tyttösiä leikkiseurana! :)

Tofu ja Leppo

Tofu ja Haiku linssiludeilee :D

Hetkeä ennen kuin Haiku pussasi Tanyan rapsuteltavana olevaa Leppoa. :D

Lenkin päätteksi Tanya kutsui mut ja Lepon vielä teelle, joten Leppo sai jatkaa neitien leikitystä sisätiloissakin! Tofulla meinasi yhdessä kohtaa mennä hermot kun Leppo kulki liian läheltä lelua jolla juuri leikin Tofun kanssa, ja Leppo alko äräjään takasin että "Mitä sä mulle huudat siinä!" :'D Kauhee mökä corgeista lähti hetken aikaa ja hampaat irvessä olivat, mutta kumpikin piti etäisyyttä ja Tanya nappasi Lepon kauemmas ja mä pidin Tofun aloillaan (koska niin päin ne oli meidän ulottuvilla :D)  ja tilanne raukesi heti. Eikä kummallekaan jäänyt kaunoja, pötkylät leikki ja paini vielä möykkäämisen jälkeenkin ihan rentoina. :) Lepolla oli ihana mutta rankka vierailu kun piti erikseen leikittää Haiku ja Tofu... :D Kolmistaan oli liian hankala leikkiä, Leppo ei tiennyt mihin suuntaan katsoa kun ihania leidejä joka suunnassa!

Ja näin corgia jälleen mukavasti väsytti kun kotiin päästiin.

Koira töissä, ostoksia ja leikkihetkiä

Kiirettä on taas pidellyt! Mulla on ollut sen verran usein töitä (mikä on hyvä juttu) että yksittäiset vapaapäivät on menneet kuin siivillä kaikkea muuta tehdessä. Nyt kun on useamman päivän vapaa putkeen ja vielä sadepäivä, ehtii tännekin laitella pari kuvaa. :)

Leppo on ollut mulla muutamaan kertaan mukana töissä! Olen ottanut sen matkaan sellasina päivinä, kun yksinoloa tulisi muuten liian pitkälti, jos avolla on esimerkiksi illalla joku työjuttu tai muu. Leppoa vähän jännitti ensimmäisellä ja toisella kerralla uusi hengailupaikka, mutta vaikutti tottuvan siihenkin ihan hyvin ja nukkui kyllä pitkin pituuttaan takahuoneessa ihan ekoinakin kertoina. :D

"Voisinko saada pienen palan banaanistanne?"

Työntekijöiden lemmikit on aina taukotilassa/"takana" meillä. Sen verran käy koira-asiakkaita, että on helpompi kun saa koirat oman rauhan takahuoneessa, ja myös asiakkaat saavat kuljeskella rauhassa myymälässä ilman iloisia häslä-Pettereitä omien koiriensa iholla. :D

Voisi ajatella että miten tuo nyt sitten eroaa siitä, että se koira on yksin kotona työpäivän ajan, jos se on töissäkin yksin takahuoneessa? En usko, että Leppo ainakaan kokee olevansa tuolla yksin, kun se kuulee mut kyllä ja välillä näkeekin, ja ruoka- ja muiden taukojen ajan sitä on aina joko minä tai toinen työntekijä rapsuttamassa ja joskus saa herkkujakin. :) Viimeksi käytin yhden tauoistani myös siihen, että kävin Lepon kanssa pikkukävelyllä ulkona, joten onhan tuo paljon mukavempi ratkaisu kuin kökkiä kotona ypöyksin 7-9h tai enemmän.

Käytiin jo yli 2 viikkoa sitten Tanyan ja avomiehensä + tietenkin Tofun ja Haikun kanssa lenkillä! Leppo tapasi siis Tofunkin viimein livenä, ja kolmikolla tuntui olevan kyllä hauskaa rallitella ympäri metsiä ja kallioita. :) Haiku oli ketteröitynyt ja kasvanut sitten viime näkemän, ja oli jo reippaana Lepon niskassa kiinni ja muutenkin nujuamassa leikkisedän kanssa koko ajan. <3 Yhdessä kohtaa Haiku jopa hyppäsi Lepon yli! :D Nopeesti ne pennut kehittyy ja kasvaa. Pari hassua kuvaa sain kännykällä räpsäistyä, kun oli koirat koko ajan menossa. :)

Haiku, Tofu ja Leppo <3

Haikun pönötys :D

Leikkisedän kanssa painiessa kulkeutuu puoli metsää turkin mukana. :3

Lenkki oli kyllä jälleen tosi ihana, ja Leppoa nukutti lopun iltaa kivasti. :D Tanyan avomies on kuullut Leposta paljon juttuja Tanyalta, ja oli hauskasti nimennyt Leppävaaran uudelleen Leppovaaraksi! Asutaan nyt siis Espoon Leppovaarassa tästä lähtien. :D  Saa nähdä mihin maisemiin seuraavaksi lähdetään yhteislenkille!

Ostin töistä Lepolle pedin. Hupsis. :D Mutta oli halpa ja poistuva tuote! Ja Leppo tykkää, se on pääasia. <3 Pesämäinen peti olisi voinut olla halkaisijaltaan himpun verran isompi, mutta hyvin Leppo sinne mahtuu ja pehmeiden reunojensa vuoksi koira saa sitä myllättyä ja muokattua vähän miten mieli tekee. :) Siellä se joka päivä viettää aikaansa mylläten ja kiepillä torkkuen, joten taisi olla ihan mieluisa tuliainen.

Olen myös ostanut Lepolle töistä uuden säkin ruokaa (hyväksi koettu Dogs First vaihtui nyt käytännön syistä sisällöltään lähes samaan Purenaturalin viljattomaan kuivamuonaan), sitten ostin lenkeille uuden namipussin kun edellinen ratkesi. "Sillä silmällä" olen katsellut ja vähän hiljaisina hetkinä Lepon kaulaan sovittanut pantojakin, mutta niille ei vielä ole tarvetta, ei ennenkö sen jo vähän kulahtanut nahkapanta hajoaa kunnolla. Mutta tulee kyllä hurja kiusaus ostaa kaikenlaista, kun ne tuotteet on siinä lähellä ja niitä tulee katseltua miltei päivittäin. :D Henkilökunta-alennuskin toki saattaa asiaan vaikuttaa, mutta ehkä vielä enemmän se, että niitä tuotteita saa oikeasti katsella ja fiilistellä vaikka joka päivä töissä ollessa.

Lepon rakas vinkupallo teki come-backin hänen elämäänsä viimein. :D Muuton jälkeen ei ole palloa juuri käytelty kun pienet treenailutkin mitä ollaan tehty, on hoidettu namipalkalla. Nyt otin yhtenä päivänä pallon mukaan iltalenkille, ja voi sitä riemua ja onnea. <3 Leppo hiljensi linnutkin aina alueellisesti kun vaan vingutti ja vingutti palloa jossain kanervapuskassa, välillä piti toki tarkkailla ympäristöä pallo suussa leuka täristen ettei kukaan vaan uhkaa viedä hänen palloaan.

Kumisen pallon vinguttelu on rankkaa työtä, joten ajoittain Leppo tökki ja hautasi pallon huolella lehtien sekaan "piiloon", peruutti itse muutaman askeleen ja kävi makuulle vahtimaan aarrettaan leveä onnen ja väsymyksen hymy naamalla.

Leppo ei kuitenkaan ole koira joka tykkäisi kanniskella asioita, joten aina kun jatkettiin matkaa ja houkuttelin Leppoa ottamaan pallon mukaan, se vain katsoi minua anovasti että "pliis, en mä jaksais millään kantaa tota niin voisitko sä ottaa sen?" :D Rappukäytävässä tuli huoli kun pallo tipahti rappusia alas, ihan alas kellarikerrokseen, tuli väsyneenkin koiran jalkoihin vipinää kun piti mennä äkkiä etsimään aarre alhaalta. Hupsu otus.

Niin joo, ja Apoquelin miniannostuksella mennään yhä ja ihan onnistuneesti. :) Välillä kutku iskee koiraan myöhään illalla tai aamusta ennen lääkkeen saantia, mutta ihan mahtavaa että puolikas ylläpitoannostus on riittänyt toistaiseksi!

Sellaisia sadepäivän höpinöitä tällä kertaa! Pitääkin suunnitella varmaan jotain ohjelmaa itselle ja Lepolle näiden vapaapäivien ajaksi, jos ei nyt koko alkuviikkoa sataisi. :)