Olympiastadionilla

Viime sunnuntai oli jännittävä päivä. Lähdimme jo aamuseitsemän jälkeen lastaamaan tavaroita ja koiria vuokrattuun minibussiin ja sitten lähdettiin, kohti Helsinkiä ja Olympiastadionia. Hyvin mahtui kuusi naista, viisi koiraa ja parikymmentä kassia tavaraa volkkariminibussiin!

Lepon ja emännän paikka

Luca oli matkustamon keskellä

Takarivin penkit oli poistettu, jotta Lilo, Torsti ja Nasta mahtuisivat
häkkeineen auton taakse.

Auton lastaaminen oli autohullulle Lepolle jänskää puuhaa, koko ajan piti olla varuillaan että milloin saa luvan hypätä autoon (ja yrittipä jätkä "muutamaan" kertaan hyppiä autoon ihan omin luvin...).

"Joko mentäis?"

Olympiastadionille päästiin ehjin nahoin ja oikealle autonpurkupaikallekin vain pienen pyörähdyksen jälkeen. Katsomoalueilla ja niiden takana oli paljon varjoisaa ja viileää tilaa, jonne asetuttiin häkkeinemme odottelemaan. Leppo sai Maaritilta lainaan kevythäkin koska meillä ei omaa ole, ja hienosti herra osasi olla häkissä ekaa kertaa.

Leppo oli tuossa kaarevakattoisessa häkissä :)

Suvin ja Essin (ja Sarin joka ei kuvaan joutunut :D ) kanssa menossa
expo-alueelle shoppailemaan! Lepolle tarttui mukaan herkkuja.

Shoppailla toki piti, ja siinä matkalla expo-alueelle kävelimme alle metrin päästä brittiläisestä koirakouluttaja Victoria Stilwellistä! Julkkisten näkeminen on aina jännittävää. :)

Tapahtumaa juonsi mallina, missinä ja tv-juontajana tunnettu koiraihminen Satu Tuomisto, joka kävi meidät kättelemässä ennen esityksemme alkua. Kumma kyllä minua ei jännittänyt juuri ollenkaan, ja Leppokin vaikutti ihan rennolta.
Essi oli meillä mukana auttamassa kaikessa mahdollisessa, ja myös videoimassa esityksen. Sainkin luvan Essiltä ja muilta asianosaisilta julkaista esitysvideomme, niin näette muutkin miten se meni!

Hauskaa oli esiintyä ja mikä parasta, yleisö tykkäsi ihan mahdottomasti! Aluksi saatiin jokainen aplodeja jokaisesta pallonhausta, ja putken läpi mentäessä yleisö jännitti hiirenhiljaa Lepon suoritusta, kohahteli ja hurrasi.

Kaikenkaikkiaan onnistunut päivä, vaikka jokainen liike esityksessä ei täydellisesti mennytkään. Kaikilla oli mukavaa.

Kaunissaari

Oltiin viime keskiviikkona jännittävällä retkellä Kotkan Kaunissaaressa. Kotkan ja Kaunissaaren välillä kulkee lauttayhteys, jolla lähdettiin heti aamusta avon vanhempien kanssa köröttelemään. Lepon mielessä lautalla oli aluksi jännittävää (ja varsinkin sinne meneminen oli hirmuisen vakava asia ettei vaan myöhästytä...), mutta jätkä rauhoittui kyllä nopeasti. Tarkasti piti kuitenkin silmällä että koko lauma pysyy kasassa.

Suurimman osa kuvista on ottanut Tero Kuparinen, ja kuvaa klikkaamalla niitä saa taas isommaksi.

"Voisin ottaa nyt niitä nameja."

"Höh, temppujakin pitäis muka tehä ruokansa eteen..."

Meri oli ihan mielettömän tyyni, eli hyvin kaunis.

Leppo pisti kaiteen alta pihalle välillä
ruumiinosiaan... Mukava tuulenvire kävi
varmasti.

Corgikin näkee maisemat hyvin tällä lautalla.

Kaunissaaren satama.

Kaunissaaren satamassa avon täti oli lapsenlapsensa kanssa meitä siellä odottamassa. Veimme enimmät tarvikkeet heidän veneeseensä ja suuntasimme rannalle. Rannalla Lepponen kahlaili pyydettäessä, mutta mieluummin leikki hiekassa ja söi merilevää/-heinää + hiekkaa. Lämminhän siinä auringossa koiralle tuli, joten hän päätti kaivaa ison kiven varjopuolelle hiekkaan lepokuopan.

"Tässä on hyvä."

Kieriäkkin piti hiekassa...

...ja etsiä kalanruotoja ja muita ihanan tuoksuisia asioita kivenraoista.

Rantapötkylä <3

Rannan jälkeen kuljettiin pieni kierros takaisin veneelle, jotta pääsisimme näkemään hieman ympäristöä. Kaunissaari on kyllä nimensä veroinen paikka. Aivan ihana näin ensikertalaisen mielestä.

Veneessä oltiin oikein nätisti.

Ja turvallisessa kolossa malttoi lepäilläkin.

Pieni harmi sattui ruokailun kanssa, kun yritimme kolmen aikaan iltapäivällä mennä tilaamaan saaren ainoasta pizzapaikasta kahta pizzaa. Eivät ottaneet ravintolassa tilaustamme vastaan, vaikka olisimme tarvinneet pizzat vasta hieman ennen kuutta. Venelaiturilla huomasimme ennen lähtöä erään miehen kävelevän kolmen pizzan kanssa, ja hän kertoi tilanneensa ruuat klo 16 eli meidän jälkeemme. Ravintolassa oli ilmeisesti ollut kolmen aikaan niin ruuhkaista ja pitkät tilausjonot, että he eivät uskaltaneet ottaa tilauksia siinä vaiheessa vastaan. Onneksi avon vanhemmat olivat varautuneet runsain eväin, ettei tarvinnut nälissään saaressa olla.

Joten loppu hyvin kaikki hyvin, ja meillä oli taas väsynyt koirapoika vielä seuraavana päivänäkin.

Sunnuntaina 23.8. onkin jännä päivä tiedossa, sillä lähdetään Lepon ja neljän muun koirakon kanssa Helsinkiin. Esiinnymme nimittäin Olympiastadionilla Eläköön koirat! -tapahtumassa pallopaimennuksen muodossa! Hieman jo jännittää miten tulee sujumaan, vaikka tänäänkin meni treenit ihan kivasti ja ohjelmanumero alkaa olla ihmisilläkin hyvin muistissa. On pidettävä sormet ristissä että esitys tulee menemään hyvin! :)