Lahden pentunäyttely 26.10.

Eilen oltiin koko päivä pentunäyttelyssä Lahdessa. Lepon aivan ensimmäisessä näyttelyssä. Ja hyvin meni! Leppo läksi velipoikien kanssa kehään ja tuli urosten 2:ksi, ja tuomari huomioi vielä KP:llä eli kunniapalkinnolla! Tuomari voi antaa kyseisen palkinnon halutessaan yhdelle tai useammalle mielestään hyvälle koiralle. Tässä näyttelyssä pembrokeja tuomaroi Olli Kokkonen.

KP on yleensä violetti ruusuke, mutta saatiin valita tuommonen laattakin! 

Sijoituksen lisäksi pentu saa kirjallisen lausunnon ulkomuodostaan, ja Lepolla se kuului näin:

Lupaava, erittäin hyvätyyppinen pentu, jolla on oikea rungon pituus & raajakorkeus. Tasapainoiset kulmaukset. Hyvä hännän asento. Oikeat pään mittasuhteet. Leikkaava purenta. Kaunismuotoiset tummat silmät & oikea-asentoiset korvat. Liikkuu erittäin hyvin. Hyvä turkin laatu. Esiintyy rauhallisesti.

Kaippa tuosta pennusta voi olla sitten vähän ylpeäkin, kun on kerta ihan virallisesti kehuttu nätiksi ja rauhalliseksi. :) Lepon käytös kyllä ilahdutti omistajaa kovasti, kiltisti oli ja välillä torkkui kyljellään keskellä käytävää. :D Pentuja kuitenkin oli hallissa liki 900.

Sisaruksista tuli napsittua kuvia reilusti, tässä muutama! Kaikki alla olevat kuvat: Tero Kuparinen.

Hulda-sisko <3

Leppo ottaa lepii.

Odotellaan pembrokien vuoroa alkavaksi.

Taitaahan se "erittäin hyvin" tallustaa... :)

Mentiin myös kasvattajakehään, jossa yhdeltä kasvattajalta on neljä samanrotuista pentua esitteillä ryhmänä. Saatiin siitäkin KP (onnea Lepon&sisarusten kasvattaja!) ja päästiin kaikkien rotujen kasvattajakehään.

Vasemmalta: Gaia, Manu, Leppo ja Patu.

Rotunsa paras pembroke oli ihana velipoika Manu! Manu oli hirmu hienosti kehässä, malttoi seistä Leppoa paljon paremmin ja antoi myös tuomarin rauhassa kopeloida itsensä läpi. Hyvä Manu!

Manun palkintopönötys. <3

Muistettiin myös ottaa rennosti ja antaa pentujen vähän pistää leikiksi, kun nyt sisaruksia tuli näin monta nähtyä. :)

Gaia-sisko. <3

Manu kertoi Patulle hauskan vitsin...

Melkoista vouhottamista!

Lepolta meinasi loppua patterit. :D

Leppo ja Manu edustaa... :D

Päivä päättyi meidän osalta n. 17:40, ja kauhealla kiireellä lähdettiin että ehdittäisiin Kouvolan junaan. Päästiin takaisin asemalle Manun omistajan kyydillä, joka on myös pentujen emän omistaja ja huolehtinut pennuista heidän alkutaipaleen ajan. Tintti-mamma olikin autossa mukana, ja ehdittiin moikata lyhyesti ihanaa mammaa. Sisauksia oli myös todella ihana nähdä, niin samannäköisiä ja kuitenkin aivan omanlaisiaan kaikki. Ihania tapauksia. <3 1 sisko ja 3 veljeä on vielä näkemättä näin luovutuksen jälkeen. :)
Illalla ja vielä tänäänkin meillä on ollut täällä kohtalaisen väsynyt pentu.

Tampereella rohkaistuu

Viikonloppu meni äitini luona Tampereella. Junamatka sinne meni oikein hyvin, ja Hämeenkadulla Stockmannin edessä bussia odotellessa Leppo koki olevansa kuin kotonaan ja kävi pötköttelemään märälle asfaltille kyljelleen ja selälleen! Koirahan ei siis ole aiemmin ollut Tampereen keskustan vilinässä... :D Tilanteesta en ehtinyt saada kuvia, mutta kanssaodottajia nauratti kovin. Myös täpötäydestä paikallisbussista hauva selvisi hienosti, vaikka omistajia vähän jurppikin takapenkin törkeät teinit, jotka huutelivat kuskille tyhmiä juttuja.
Äitini luona Leppo oli ihan lunkisti, iltapissatus pimeällä ja uudessa paikassa kyllä vähän jännitti.
Aamulenkilläkin lauantaina oli päättäväisesti menossa takaisin sisään kun huomasi talon lähenevän:

"Follow me, I know the way!"

 Lauantaina ei puuhailtu mitään ihmeellistä, hauva sai rentoutua ja lenkkeillä, ja askarrella:

Ihan luvan kanssa revittyjä siis!

Lenkillä rannalle päin nähtiin joutsenpariskunta pellolla, Leppo ei huomannut.

Höntti vapaana.

Isin kanssa leikittiin uudella narulelulla!

"Heitä jo!"

 Välissä piti tietysti ottaa unta, ja parhaat unet tuli sohvalla (joka on korkeampi kuin meidän, mutta hyppääminen ei tuottanut mitään ongelmia). Äidin luona oli jostain syystä tosi kylmä (+18 astetta!), uusi ilmastointi ja ikkunaremppa varmaan syyllisenä. Ihmiset oli nenä jäässä villasukat jalassa ja viltit päällä, koiruli myös nenä kylmänä ja lepäili mieluiten ihmisten lähellä.

On hyvä nukkua peiton alla. <3

Sunnuntaina oli siskonpoikani 2v synttärit, joissa koiraherra oli oikein esimerkillisesti! Mitä nyt nappasi kaikki maissinaksut ja muumikeksit joita taaperoilta tipahteli, mutta oli rauhallisesti ja antoi ihmisten olla jos häneen ei kiinnitetty huomiota, tervehti iloisesti jos kiinnitettiin. Harmi kun en saanut napattua juhlista yhtään kuvia, puhelin oli laukussa synttärivieraiden takkivuorten alla.
Alkuviikosta pentu olikin melko väsynyt, ei kaivannut paljoa aktivointia. Mitä nyt välillä pientä askartelua ja näyttelyseisomisen (Iiks!) opettelua.

Elämä on ihan jees.

Tampereen reissun jälkeen Leppo ei ole tarvinnut säkkituolin apua meidän sohvalle loikkaamiseen, ja sen verran rohkeutta herra tuntui saaneen että hyppäsi ihan itse sänkyynkin! Sänky on meillä kuitenkin ensisijaisesti ihmisten nukkumapaikka, joten koira saa tulla pedattuun petiin vain pyydettäessä. Bestisvilliksen omistaja kyllä sanoi että kohta se koira nukkuu meidän kanssa, kuten hänelle on käynyt. :D

Sunnuntaina on luvassa se Lahden pentunäyttely, sieltä kerron kuulumisia sitten kun ollaan selvitty järkytyksestä ja saatu kuvat koneelle. :)

Yllärimätsärit, corgimiittinki + ilmainen siivousvinkki!

Kouvolassa järjestettiin viime viikonloppuna koiratapahtuma, jossa oli myös match show eli mätsärit, leikkimielinen koiranäyttely siis. Lepon siskon, Huldan, omistaja oli menossa harjoittelemaan näyttelykäyttäytymistä sitä tulevaa Lahden pentunäyttelyä varten, ja pyysi meitä mukaan näihin mätsäreihin. Päätettiin lähteä, ja nähtiin samalla siskotyttö! Vaikka sisaruksissa samaa näköä olikin, olivat luonteet aivan eri maata. Leppo syöksyi Huldan omistajan syliin ihastuksissaan kun tämä avasi auton oven, kun taas Hulda lämpeni minulle vasta n. tunnin hengailun jälkeen. Sitten hän kiipeilikin jo syliin halimaan ja pussailemaan. <3 Toisistaan sisarukset eivät oikein välittäneet, tai Leppoa olisi kiinnostanut ja innostanut hurjasti, mutta Hulda piti mieluummin etäisyyttä sählään veljeensä.

Tämän lähemmäs toisiaan ei sisaruksia saanut. :D Vas. Leppo, oik. Hulda.

Makkarakojun tuoksut kiinnostivat enemmän kuin poseeraus.

 Kehään mentiin siis pareittain ilmoittautumisjärjestyksessä, ja tuomari antaa mielestään paremmalle koiralle punaisen, toiselle sinisen nauhan. Leppo köpötteli niin nätisti vierellä ja antoi tuomaritädin kopeloida huoletta kaikkialta ja katsoa hampaat, että punainen nauha saatiin, woohoo! Olin tästä menestyksestä iloinen, sillä ei koira eikä emäntä ole ikinä ennen ollut kehässä.

Jei!

Lopuksi siniset kilpailevat keskenään ja myös punaiset, ja parhaat palkitaan molemmista ryhmistä. Leppo ei malttanut seistä kehässä vaan istahteli tuon tuosta, ja välillä seistiin nokka eri suuntaan kun muilla ym... Mutta tuomari tuntui tykkäävän, vaikka ilman sijoitusta jäätiinkin! Nyt vaan harjoitellaan seisomista ennen pentunäyttelyitä.

Sunnuntaina lähdettiin Kymen corgistien tapaamiseen, jossa oli alkuun luvassa parin tunnin metsässä samoilu (upeissa maisemissa! Harmi kun en ehtinyt kuvaamaan), ja pihaan palattuamme koirat saivat vielä hömpöttää irrallaan ja omistajat nautiskelivat makkaraa ja herkullista omppupiirasta.

Leppo kävi nuuskimassa cardipojan merkkauksen.

Paikalla oli 14 koiraa, joista 10 oli corgeja. Leppo ei ollut ihan porukan juniori, sillä mukana pyöri pikkuriikkinen, nelikuinen tyttöpemu, harvinaisen suloinen sellainen. <3

Siellä on ehkä jotain namia käsissä... :D

Tuli viimeistään tuossa tapaamisessa huomattua, että Leppo alkaa olla jo fyysisesti ja kokonsa puolesta aikuinen, nyyh. Pemu-uroksia ei tainnut paikalla olla, mutta oli Leppo jo ihan saman kokoinen narttujen kanssa. Jäbä vielä meni rakastumaan korviaan myöten yhteen Muusa-nimiseen cardigan-neitiin, ja kulki sen perässä koko ajan silmät kiiluen, ja yritti astua! Olin ihan ällikällä lyöty, että minun pieni pentuseni, joka ei ole koskaan astunut ketään, yritti loikkia viattoman cardineidin selkään...

Lepon tyylinäyte: sillon kun se ei huomaa niin loikataan selkään. >_<

Kyllä Muusa ja Leppo sitten leikkivätkin ihan hienosti, ei ollut pelkkää häirikointiä.

Eilen illalla Leppo yritti astua mun käsivarttani kun leikittiin, selkeästi itsekin hämmentyneenä koko asiasta. Niin se vaan on myönnettävä että minun pentupalleroinen alkaa olla jo aikuinen... :/

Mutta! Kuten otsikossa lupailin, nyt seuraa se ilmainen siivousvinkki. Koira- tai kissatalouksissa on varmaan huomattu, kuinka niitä karvoja jää mattoihin ja tekstiileihin ihan älytön määrä. Meilläkin limenvihreä olkkarin bukleematto oli ihan haalistuneen näköinen. Päätinpä sitten kokeilla työkalua, jolla ystäväni oli facebookissa ilmoittanut saaneensa koirankarvat matosta pois: ikkunalastaa! Tätä vinkkiä on ilmeisesti internetissä useammassakin paikkaa hehkutettu, joten olihan se pakko pistää testiin. Maton väri kirkastui taas entiselleen, kun ei ollut vaaleita karvoja lisämattona päällä. Meillä oli siis kerinnyt tuo olohuoneen matto olla lattialla 2-4viikkoa, ja tällainen määrä karvaa siitä irtosi:

Suosittelen kokeilemaan ikkunalastaa! Toimi myös meidän sohvaan hienosti, josta olen aiemmin putsannut karvat koirille tarkoitetulla kumisualla. Lasta toimi ehkä vähän sukaa paremmin.

Viikonlopuksi mennään Tampereelle, sieltä tulee jossain vaiheessa varmasti muutama kuva. Nyt loppuun muutama hömpöttelykuva viime ajoilta!

On mulla uljas puolivuotias...

...joka selvästikkin kuolee nälkään jos ei saa nachoja.

Nukkuupa corgi missä vaan, se näyttää aina hellyyttävältä.

Lepon lempipaikka on kuitenkin oma pahvinen vauvamökki (tyynyllä jatkettuna).

Pönötysharjoittelua

Noniin, nyt se pitää jo virallisestikin blogissa julkistaa, että Leppo on ilmoitettu näyttelyyn... :D Minkäänlaisia näyttelysuunnitelmiahan meillä ei tuon koiran kanssa ollut, mutta kasvattaja soitteli ja sanoi, että Lepon sisaruksia ja hän itse on menossa Lahden pentunäyttelyyn 26.10., ja pyysi meitä mukaan jos halutaan. Aateltiin että tuon parempaa tilaisuutta ei kyllä sisarusten näkemiseen tule, joten tässä sitä nyt ollaan.
Pentukoulussa tuli harjoiteltua yhdellä kerralla pöydällä oloa ja vieraiden ihmisten kopeloitavana olemista, eikä siinä ole Lepolla mitään ongelmaa. Mutta se seisominen... Tuo otus, joka pistää pyllynsä maahan joka kohdassa, jos pitää jotain asiaa odottaa tai miettiä tai mitä vaan, pitäisi saada ryhdikkäästi pönöttämään niin pöydällä kuin maassa/lattiallakin, että tuomari pääsee tarkastelemaan koiran ulkomuotoa. Ei hyvää päivää. Takajalat muuttuu spagetiksi jos niitä yrittää asettaa ryhtiin, naama seuraa kättä namin toivossa, mutta ainakin Leppo on rauhallinen ja keskittyy (tosin muutama "leikkikaveri" ympärillä tositilanteessa saattaa muuttaa senkin asian). Onneksi pentunäyttelyissä kuulemma annetaan paljon anteeksi koiran yleistä sähläämistä ja varovaisuuttakin, kunhan ei rupea tuomaria puremaan.

Yllättäen sitten minuutin parin säätämisen jälkeen sain Lepon seisomaan paikallaan ja rauhallisesti, ja muutaman kuvan ehti tilanteesta napata. (Kaikki kuvat tässä postauksessa ottanut Tero Kuparinen)

Aika hyvin ensikertalaiseksi?

"Käsi meni tuonne, onkohan namia tuloillaan..."

"Oho, mitäs se isi tuossa tekee?" + takajalat miten sattuu...

Nassustakin tuli kiva kuva. <3

Pentu tuntui kyllä hoksaavan jutun juonen. Varma en ole, mutta tuntui että Leppo yhdisti hihnan pienen kireyden siihen että nyt seistään eikä käydä istumaan namia varten. Koska heti jos koitin hihna löysällä, tai niin että olin Lepon edessä, meni pylly maahan. No, vielä on melkein kolme viikkoa aikaa treenata.

Paluumatkalla lenkiltä jäätiinkin puistoon leikkimään Lepon bestisvilliksen kanssa, melkeinpä joka päivä on tullut käytyä poitsujen kanssa puistoilemassa.

"Jeee se jahtaa mua!"

Leppo-setä vaanii puistossa viattomia villakoiria...

Muuten ei kuulu mitään ihmeellistä, murkkuilu tai jokin muu pelleily on nostamassa päätään. Eilen oltiin alkulenkistä niin tohkeissaan että piti yrittää vetää kuin höyryjuna. Ja silloin tietysti tulee kaikenmaailman isoääniset autot ja rullaluistelijat ja muut harvinaisuudet, jotka normitilanteessa ohitettaisiin kuitenkin nätisti. Mutta kun kierrokset on nousseet niin silloin reagoidaan äänellä ja koikkelehtimisella. >_<" Piti ensimmäistä kertaa ikinä sitoa haukku hetkeksi lyhtypylvääseen ja mennä vetämään syvää henkeä vähän matkan päähän, että pääsee taas tilanteen päälle ja saa jatkettua kouluttamista rauhallisin mielin. Testataan nyt pelkkää pysähtymistä hetken aikaa, mutta lopullinen kulkusuunnan vaihtaminenkin voisi olla paikallaan, ettei koira osaisi ennakoida mihin suuntaan ollaan menossa. Jos vaihdan suuntaa muutaman metrin ajaksi ja sitten taas lähdetään alkuperäiseen suuntaan, on kiire kahta kauheampi kun pitää päästä äkkiä samaan kohtaan missä äsken oltiin... :D Mutta aika pientä on tuo hötkyily, eikä röyhkeyttä tai nenille hyppimistä ole havaittavissa lainkaan. Kiltti tuo jätkä on yhä, hieman innokas vaan. :D

Leppo 6kk

Eipä tällä kertaa oikeastaan muuta kuin puolivuotiaan pennun kunniaksi vähän kuvia! Kunnon seisotuskuvia ei keretty tänään ottaa kun olisin tarvinnut avustajaa, mutta on nääkin pönötykset ihan söpöjä, eiks niin?

Nameilla houkuttelu pistää aina vähän vakavaksi (tarvii keskittyä hei!)...

Sit ruvetaan pohtimaan elämän tarkoitusta...

Pieni leikkihetki oli paikallaan, jotta saataisiin hymyä pojan huulille.

Lapsuudenkodista saatu delfiini on vieläkin leikkikelpoinen!

Löytyhän se hymypoika <3

Hurmais varmaan sutkin?

Kuvia saa klikkaamalla isommaksi. Leppo oli ollut muuten oikein kiltisti joka päivä kun olin ollut töissä! Mainio jätkä. <3