M&M-shoppailut

Noniin, nyt on käyty ostoksilla ja saatu ostoksista jonkinlaiset kuvat koneelle! Mentiin siis Lepon bestiksen omistajan kanssa Mustiin ja Mirriin, kun hänen piti ostaa koiranruokaa. Sattumoisin yksi myyjistä sattui olemaan se nimenomainen pembroke-kasvattaja, jonka kautta avon kanssa rotuun kunnolla tutustuttiin! Oli todella mukava vaihtaa kuulumisia.

Syysillat alkavat olemaan aika mustia, joten tarvittiin Lepolle jotain heijastavaa rompetta. Kaikenmaailman hienoja heijastinliivejä ja -mantteleita olisi ollut tarjolla, mutta meille riitti alla oleva alle kympin arvoinen huomioliivi. Tuo S-kokoinen vain oli liian nafti Lepolle, ollaan menossa viikonloppuna se vaihtamaan isompaan.

Sitten sitä nappulaa. Olen kuullut tästä merkistä hyviä kokemuksia, ja ravintoainesisältökin vaikutti loistavalta. Hieman hintava ruokahan tuo on (pentumuonaa 2kg = 16,90), mutta kalliimpiakin pusseja löytyy ja huonommalla lihaprosentilla (tässä 35% tuoreena lisättyä, 66% kokonaislihamäärä). Leppo siis syö n. puolet raakalihaa ja puolet nappulaa joten sitä napua ei kulu ihan hirveästi ja kehnompilaatuisellakin pärjäisi, mutta meinasin nyt kuitenkin kokeilla jos tuo vaikka imeytyisi vähän paremmin kuin aikaisemmat merkit.

Saatiin kiva pikku annostelukauhakin mukaan!

Koira alkaa olemaan jo sen verran kasvanut, että uskalsin lähteä ostamaan valjaat autoilua ja ulkoilua varten. Myyjä suositteli Rukan valjaita, noissa on pehmustettu rintaosa ja tukevan oloinen kiinnitys. Heijastintikkauksetkin vielä kaikenlisäksi. Olen noiden valjaiden perään salaa vähän kuolannutkin kun niitä saa niin ihanissa väreissä, eikä tarvinnut kauaa miettiä kun mukaan lähti jo turkoosit vermeet. Avon mielestä Leppo näytti avaruuskoiralta kun valjaat laittoi. :D Nappasin mukaan myös turvavyöpalan, jonka läpi siis pujotetaan auton oma turvavyö, ja klipsi valjaisiin kiinni. Simppeliä ja halpaa, kelpaa meidän tarpeisiin eli satunnaiseen ajeluun mainiosti!

"Turkoosi ja punaruskee ne yhteen soppii..."

Etupuolella oli myös kiinnityslenkki.

Ja viimeisinpänä muttei suinkaan vähäisinpänä, pitkään hankintalistalla ollut Starmarkin namipallo (=Treat Dispensing Chewball), joka on tuollaista mukavan tuntuista ja hyväntuoksuista muovia, ilmeisesti todella kestävää. Leppo tykkää pallosta ihan hirmuisesti!

Häntä heiluen kattoo että tulenko jo nappaamaan hänen pallonsa...

Sain muuten viiden päivän työkeikan sijaisena edellisessä työpaikassa, voi Leppo-parka kun tulee järkyttymään kun mamma onkin 5,5h päivässä poissa. :D Leppo osaa olla hienosti yksin, mutta näin pitkästä rupeamasta on aikaa. No, Kongia pakkaseen ja pahveja esiin ja sillee!

Iso poika ja sen iso panta

En voi uskoa että vain alle 4kk sitten meidän kotona tassutteli kolmekiloinen pieni otus, jolle piti lanata nurmikkoa kengillä että se pääsi hyvin kulkemaan, joka hyppäsi ilmaan aina jos joku aivasti, jota kuskattiin portaita ylös alas vajaa 10 kertaa päivässä ja kiellettiin puremasta nilkkoja tai johtoja.

Tuo otus on ensi viikolla puolivuotias. Se painaa yli 10 kiloa, osaa jo kulkea itse portaissa (vaikka vielä osittain kannetaankin), on sisäsiisti, loikkii ties missä pusikoissa ja mättäillä ja kiipeilee ongelmitta, ja aivastukseen herätessä vaan kattoo nyrpeänä että "Voisitteko olla hiljaa?" ja venyttelee.
Ison pojan elkeitä on alkanut pikkuhiljaa ilmentyä - pari viikkoa on merkkailtu jo ahkerasti lenkeillä, ja alettu nuoleskelemaan huulet väpättäen niitä ah niin ihania narttupissoja. Jalkaahan Leppo on nostanut jo 9-viikkoisesta asti. On se vaan iso poika jo.

Vauvapanta on jäänyt vähän pieneksi...

Vielä on (onneksi) pysynyt pennulla ne aivot matkassa ja korvat päässä lenkeillä, joskin hihnassa vetämistä yrittää nyt vähän kokeilla jos koirakaverin kanssa ulkoillaan. Lepolla on myös käsitys että kaikki autoihin menevät ihmiset ovat kutsuneet hänet mukaansa ajelulle, jolloin kaveri yrittää vinkua ja loikkia auton luo. :D Emme siis itse omista autoa, joten autolla matkustaminen on Lepolle harvinaista herkkua. Noissa edellä mainituissa tilanteissa täytyy itse reagoida tarpeeksi ajoissa ja saada pennun huomio, ennenkö tyyppi innostuu liikaa ja menettää keskittymiskyvyn kokonaan.

Noh, viime viikolla käytiin avomiehen kanssa Tukholmassa ja Leppis oli avon vanhemmilla hoidossa (oli kuulemma mennyt hienosti), ja Tukholmasta tarttui mukaan hauvan aikuisikää odottamaan vähän isompi nahkapanta. Olisihan siellä liikkeissä ollut kaikkea muutakin kivaa koira-aiheista tavaraa, mutta samoissa hinnoissa mennään kuin Suomessa, joten ostettiin vain tuo tarpeellinen.

Värikkäät tikkaukset <3

Katsotaan jos tänään tai lähipäivinä tulee eksyttyä lemmikkitarvikeliikkeeseen, voin laitella hankinnoista kuvia. Pari asiaa olisi ostoslistalla, jotka Lepolle tulisi piakkoin hankkia...

"Minulle voi ostaa herkkuja ja palloja, luita ja sanoinko jo herkkuja?"

Leppo 5kk

Leppo on tosissaankin jo 5kk "vanha" pentunen ja 9,6 kiloa pelkkää iloa, sen kunniaksi muutama kuva. Viikonloppuna oltiin Kotkassa avomiehen vanhemmilla.

Kuin siistii kun näkee tosi pitkälle rappusilta!

Seuraava kuva on vähän huonolaatuinen kun "kohde" oli niin kaukana, mutta tuo nalleilme on vaan niin mainio!

"Hunajaa!"

Avon vanhemmat oli käyneet Tallinnassa ja sieltä oli koirallekin tarttunut tuliaisia (=leluja) mukaan, alla oleva pallopunnus sisälsi niin ärhäkän ja äänekkään vingun että Leppo meni siitä sisätiloissa aivan kierroksille ja alkoi haukkumaan, siitä tulikin nyt sitten ulkolelu riekkumisleikkeihin.

Leppo saikin rusetin kaulaan maanantaina, kun tein avolle synttäripäivällisen hienoine kattauksineen.

"G'day sir, your table awaits. Come right this way."

 Ollaan käyty nyt joka päivä tällä viikolla bestisvilliksen kanssa leikkimässä, kun hänen omistajallaan on jalka kipeänä eikä pitkät lenkit ole mahdollisia. Saavat pojat juosta itsensä väsyksiin puistossa, ja siellä on hyvä harjoitella myös huomioimattomuutta ympäröiviä häiriöitä (kuten pyörät, lapset, koirat) kohtaan.

Mul on ehkä jotain herkkua kädessä...

 Eilen lipsahdin periaatteistani hieman ja nostin koiran sängylle, avo oli unelias ja Leppo myös joten pojat ottivat pienet tirsat vieretysten. <3 Meillähän siis koira ei normaalisti ihmisten sänkyyn tule, eikä Leppo sinne pääsiskään omin avuin. :D Tuon henki kyllä haisee sen verran nyt kun hampaat vaihtuu että en sitä pysyvästi sänkyyn haluisikaan!

Elo on meillä aika tasaista ja mukavaa, sen vuoksi en pahemmin ole muuta laittanut kun jonninjoutavia kuvia ja kuulumisia. Murrosikää odotellessa siis, nythän tuo on ihan älyttömän helppo ja positiivinen kaveri.