perjantai 14. heinäkuuta 2017

Jättimäinen luu

Banneria oli korkea aika päivittää voikukka-ajoista keskikesäisemmäksi. :3

Samaa mieltä on parvekepönöttelijä!
Ostin Lepolle töistä kaikkien aikojen isoimman puruluun! :D Se oli avon idea, halusi nähdä mitä Leppo tuumaisi vähän astetta isommasta pureskeltavasta. Noh, tuolla se on vieläkin, vähän vain saatu kaluttua saumaa auki..! :'D Välillä otetaan luu hyllylle, tai leikitetään Leppoa sillä että mielenkiintoa saisi taas nostettua, ettei luu vallan unohtuisi. Mutta ensireaktio oli toki otettava videolle, kas tässä:



Mitäs muuta...
Ansaitsin tuossa jokin aika sitten ahkeralla opiskelulla Lepolle ilmaisen pannan! Meillä siis töissä opiskellaan myymälän toimintaan ja tuotteisiin liittyviä kursseja netissä omalla alustallaan. Tietyin aikavälein 10 parasta pistekingiä palkitaan palkinnolla, jonka voi muutamasta vaihtoehdosta valita. :) Valkkasin tuommoisen leveän, puolikiristävän Rukka-pannan Lepolle kun olin sitä miettinyt jo pitkään. Se meidän pehmoinen, turkoosikuvioinen Ebba+Albus-panta on tosi ihana käyttää, mutta näin kesällä vuorensa vuoksi vähän liian kuuma. Meidän myymälässä värivaihtoehdot olivat tuo neonkeltainen, pinkki ja musta. Halusin väriä ja näkyvyyttä, joten tässä sitä nyt on:

Häikäisevää!
Sitten pari lenkkikuvaa alkukuulta, kun sattui olemaan kamera matkassa:

Samaan tahtiin isin kanssa :) Ja ei ollu meiltä pudonnu toi nenäliina! :'D
Ihana pöhköpetteri <3
Lähimetsän kirsikkapuu nätissä kukassa ^_^

Käväistiin yhden yön pikavisiitillä Tampereella viime viikonloppuna. Mummillani oli 85-vuotissyntymäpäivä, johon lähdettiin koko äidin puolen suku yhdessä juhlimaan. Äiti oli sisarustensa kanssa tehnyt mummille yllärinä ruuat ja jälkkärit, joiden kanssa kuljettiin autoilla Keuruulle mummin kotiin. Mummi tiesi kyllä että lapsensa ovat tulossa, mutta meitä tulikin vähän enemmän kuin hän odotti. :) Mummi vaikutti tosi kiitolliselta ja yllättyneeltä, ruoka oli hyvää ja kaikki muutenkin kivasti. Lepolla oli mukavaa, kun sai leikkiä serkkuni 5v koiran, Ditan kanssa. :) Harmi kun en ehtinyt/muistanut ottaa tyypeistä yhtään kuvia!

Matkalla äidin luo oli hyvä pitää juomataukoa odotellessa.
Seikkailijahauva alkaa väsähtää. :D

Pari viime päivää olenkin ollut saikulla, onnistuin saamaan Tampereen reissulta jonkun kesäflunssan. Ei mitään sen ihmeempää, vetämätön olo, nuhaa yms, mutta Leppo silti hoiti äippää:

Muru <3
Tänään on ollut jo ihan aamua lukuunottamatta terve olo, joten huomenna voi hyvillä mielin ja parantuneena palata töihin. :) Sunnuntaina onkin myös Lepon mielestä varmaan siistiä, kun ystäväni Kaisa tulee meille yökylään! ^_^

torstai 29. kesäkuuta 2017

Juhannusnautiskelua

Juhannus tuli ja meni. Olen nauttinut vapaapäivistä juhannusaatosta asti, ja huomenna alkaakin seitsemän päivän mittainen työrupeama. :) Pistän teille pari kuvaa tänne katseltavaksi, kun vielä ehdin!
Lepon ja avon kanssa ollaan tähän asti vaan nautittu arjen pienistä hetkistä yhdessä ja hyvistä keleistä, mutta pikku hiljaa alkaa olla sellainen fiilis että jotain pitäisi kai tuon koiran kanssa muutakin tehdä. Leppo on ollut pieniä tanssipätkiä ja metsässä temppuilua lukuunottamatta aivan kesälomalla kaiken harrastelun suhteen, mutta ei se onneksi ole kyllä koiraherraa tuntunut vaivaavan. Emännällä ennemminkin omatunto kolkuttaa, haluan vaan että koira olis onnellinen ja tyytyväinen.

♫  Minun ystäväni on kuin niittykukka, joka saa minut hymyilemään  ♫
Välillä pitää reippaimmankin ystävän levähtää varjoisalla paikalla.
Leposta otettuja kuvia kun katselee, ja sen yleistä vointia muutenkin, niin voisi kyllä päätellä että kyseessä on ihan onnellinen ja elämäänsä tyytyväinen otus, mutta silti itsestä tuntuu että pitäis tehdä enemmän.
Voisi nyt ainakin ottaa sen verran niskasta itseä kiinni, että tilaisi Lepolle oman dobo-pallon. Edellinen kun oli lainapallo, ja se jäi luonnollisesti Kouvolaan kun muutettiin. Mihinkään ihan oikeissa treeneissä käymiseen, missä olisi muitakin treenaajia ja ope, en ole ehtinyt uhrata ajatustakaan kun tuntuu olevan kaikkea muuta opittavaa ja tekemistä. Eikä mulla työvuorojen puolesta varmaan olisi aikaakaan järkätyille treeneille, kun nyt kesällä on enemmän hommia. :) Dobo ja omat puuhat riittäkööt nyt alkuun, jos saan jostain sen pallon hankittua!

Juhannus meni meillä Kotkassa rentoutuessa, avon vanhemmilla. Menomatka taittui bussilla, joten Leppo pääsi kokemaan Helsingin keskustaa ja Kamppia. Ja oikein hienosti maalaispoika niistä suoriutuikin, ei moittimista. Kampin bussiasemalla kun odoteltiin omaa vuoroamme saapuvaksi laiturille, Leppo viihdytti taaperoikäistä tyttöä tempuillaan, ja otti tytön kädestä namipaloja joita tytölle annoin. :)
Kotkassa olisi Lepon mielestä voitu olla koko ajan pihalla, ja melko hyvät ilmat sattuikin kohdille muutamaa sadekuuroa lukuunottamatta.

Pitää vahtia grillimaistereita jos niiltä vaikka
tippuisi jotain herkkupaloja.
Juhannuspäivänä käväistiin koko konkkaronkka (eli Leppo, minä ja avo, avon veli ja vanhemmat) Katariinanniemessä meripuistossa, ja Karhulan Jokipuistossa kävelyllä. Lepollakin oli oikein mukavaa, ja kukkien väriloistoa oli mahtava katsella.


Siisti vihertunneli
Myöhemmin viikonloppuna oli perinteisen jokilenkin vuoro, melkeinpä joka kerta tulee jokirannassa käytyä kun Kotkassa ollaan. Tuulinen keli toi Lepon nenään paljon tuoksuja:



Kotkassa olisi voinut viettää vaikka kuinka kauan aikaa ihan mielellään, mutta avon työt kutsui, ja maanantaina varhain lähdettiin junalla kohti pääkaupunkiseutua.

Vaunussa ollut kissa sai Lepon valpastumaan maukumisellaan :D

Kouvolassa oli pieni vaihtohetki, ja Leppo olisi ollut
lähdössä vanhasta tottumuksesta Kasarminmäelle
edelliseen kotiin. </3

Kotiin päästyä loppupäivän tunnelmat...

Tiistaina koitti Lepolle hauska päivä. Lähdettiin bussilla Vantaalle tapaamaan Tanya ja tsekkaamaan Tofun ja Haikun lenkkimestat!

"Mihin me oikein mennään? Saanko jo nameja? Ollaanko perillä?"
Lepon iloinen naama kun olikin kivoja tyttösiä leikkiseurana! :)
Tofu ja Leppo
Tofu ja Haiku linssiludeilee :D
Hetkeä ennen kuin Haiku pussasi Tanyan rapsuteltavana olevaa Leppoa. :D
Lenkin päätteksi Tanya kutsui mut ja Lepon vielä teelle, joten Leppo sai jatkaa neitien leikitystä sisätiloissakin! Tofulla meinasi yhdessä kohtaa mennä hermot kun Leppo kulki liian läheltä lelua jolla juuri leikin Tofun kanssa, ja Leppo alko äräjään takasin että "Mitä sä mulle huudat siinä!" :'D Kauhee mökä corgeista lähti hetken aikaa ja hampaat irvessä olivat, mutta kumpikin piti etäisyyttä ja Tanya nappasi Lepon kauemmas ja mä pidin Tofun aloillaan (koska niin päin ne oli meidän ulottuvilla :D)  ja tilanne raukesi heti. Eikä kummallekaan jäänyt kaunoja, pötkylät leikki ja paini vielä möykkäämisen jälkeenkin ihan rentoina. :) Lepolla oli ihana mutta rankka vierailu kun piti erikseen leikittää Haiku ja Tofu... :D Kolmistaan oli liian hankala leikkiä, Leppo ei tiennyt mihin suuntaan katsoa kun ihania leidejä joka suunnassa!
Ja näin corgia jälleen mukavasti väsytti kun kotiin päästiin.

maanantai 12. kesäkuuta 2017

Koira töissä, ostoksia ja leikkihetkiä

Kiirettä on taas pidellyt! Mulla on ollut sen verran usein töitä (mikä on hyvä juttu) että yksittäiset vapaapäivät on menneet kuin siivillä kaikkea muuta tehdessä. Nyt kun on useamman päivän vapaa putkeen ja vielä sadepäivä, ehtii tännekin laitella pari kuvaa. :)

Leppo on ollut mulla muutamaan kertaan mukana töissä! Olen ottanut sen matkaan sellasina päivinä, kun yksinoloa tulisi muuten liian pitkälti, jos avolla on esimerkiksi illalla joku työjuttu tai muu. Leppoa vähän jännitti ensimmäisellä ja toisella kerralla uusi hengailupaikka, mutta vaikutti tottuvan siihenkin ihan hyvin ja nukkui kyllä pitkin pituuttaan takahuoneessa ihan ekoinakin kertoina. :D

"Voisinko saada pienen palan banaanistanne?"
Työntekijöiden lemmikit on aina taukotilassa/"takana" meillä. Sen verran käy koira-asiakkaita, että on helpompi kun saa koirat oman rauhan takahuoneessa, ja myös asiakkaat saavat kuljeskella rauhassa myymälässä ilman iloisia häslä-Pettereitä omien koiriensa iholla. :D


Voisi ajatella että miten tuo nyt sitten eroaa siitä, että se koira on yksin kotona työpäivän ajan, jos se on töissäkin yksin takahuoneessa? En usko, että Leppo ainakaan kokee olevansa tuolla yksin, kun se kuulee mut kyllä ja välillä näkeekin, ja ruoka- ja muiden taukojen ajan sitä on aina joko minä tai toinen työntekijä rapsuttamassa ja joskus saa herkkujakin. :) Viimeksi käytin yhden tauoistani myös siihen, että kävin Lepon kanssa pikkukävelyllä ulkona, joten onhan tuo paljon mukavempi ratkaisu kuin kökkiä kotona ypöyksin 7-9h tai enemmän.

Käytiin jo yli 2 viikkoa sitten Tanyan ja avomiehensä + tietenkin Tofun ja Haikun kanssa lenkillä! Leppo tapasi siis Tofunkin viimein livenä, ja kolmikolla tuntui olevan kyllä hauskaa rallitella ympäri metsiä ja kallioita. :) Haiku oli ketteröitynyt ja kasvanut sitten viime näkemän, ja oli jo reippaana Lepon niskassa kiinni ja muutenkin nujuamassa leikkisedän kanssa koko ajan. <3 Yhdessä kohtaa Haiku jopa hyppäsi Lepon yli! :D Nopeesti ne pennut kehittyy ja kasvaa. Pari hassua kuvaa sain kännykällä räpsäistyä, kun oli koirat koko ajan menossa. :)

Haiku, Tofu ja Leppo <3
Haikun pönötys :D
Leikkisedän kanssa painiessa kulkeutuu puoli metsää turkin mukana. :3
Lenkki oli kyllä jälleen tosi ihana, ja Leppoa nukutti lopun iltaa kivasti. :D Tanyan avomies on kuullut Leposta paljon juttuja Tanyalta, ja oli hauskasti nimennyt Leppävaaran uudelleen Leppovaaraksi! Asutaan nyt siis Espoon Leppovaarassa tästä lähtien. :D  Saa nähdä mihin maisemiin seuraavaksi lähdetään yhteislenkille!

Ostin töistä Lepolle pedin. Hupsis. :D Mutta oli halpa ja poistuva tuote! Ja Leppo tykkää, se on pääasia. <3 Pesämäinen peti olisi voinut olla halkaisijaltaan himpun verran isompi, mutta hyvin Leppo sinne mahtuu ja pehmeiden reunojensa vuoksi koira saa sitä myllättyä ja muokattua vähän miten mieli tekee. :) Siellä se joka päivä viettää aikaansa mylläten ja kiepillä torkkuen, joten taisi olla ihan mieluisa tuliainen.

Olen myös ostanut Lepolle töistä uuden säkin ruokaa (hyväksi koettu Dogs First vaihtui nyt käytännön syistä sisällöltään lähes samaan Purenaturalin viljattomaan kuivamuonaan), sitten ostin lenkeille uuden namipussin kun edellinen ratkesi. "Sillä silmällä" olen katsellut ja vähän hiljaisina hetkinä Lepon kaulaan sovittanut pantojakin, mutta niille ei vielä ole tarvetta, ei ennenkö sen jo vähän kulahtanut nahkapanta hajoaa kunnolla. Mutta tulee kyllä hurja kiusaus ostaa kaikenlaista, kun ne tuotteet on siinä lähellä ja niitä tulee katseltua miltei päivittäin. :D Henkilökunta-alennuskin toki saattaa asiaan vaikuttaa, mutta ehkä vielä enemmän se, että niitä tuotteita saa oikeasti katsella ja fiilistellä vaikka joka päivä töissä ollessa.

Lepon rakas vinkupallo teki come-backin hänen elämäänsä viimein. :D Muuton jälkeen ei ole palloa juuri käytelty kun pienet treenailutkin mitä ollaan tehty, on hoidettu namipalkalla. Nyt otin yhtenä päivänä pallon mukaan iltalenkille, ja voi sitä riemua ja onnea. <3 Leppo hiljensi linnutkin aina alueellisesti kun vaan vingutti ja vingutti palloa jossain kanervapuskassa, välillä piti toki tarkkailla ympäristöä pallo suussa leuka täristen ettei kukaan vaan uhkaa viedä hänen palloaan.


Kumisen pallon vinguttelu on rankkaa työtä, joten ajoittain Leppo tökki ja hautasi pallon huolella lehtien sekaan "piiloon", peruutti itse muutaman askeleen ja kävi makuulle vahtimaan aarrettaan leveä onnen ja väsymyksen hymy naamalla.


Leppo ei kuitenkaan ole koira joka tykkäisi kanniskella asioita, joten aina kun jatkettiin matkaa ja houkuttelin Leppoa ottamaan pallon mukaan, se vain katsoi minua anovasti että "pliis, en mä jaksais millään kantaa tota niin voisitko sä ottaa sen?" :D Rappukäytävässä tuli huoli kun pallo tipahti rappusia alas, ihan alas kellarikerrokseen, tuli väsyneenkin koiran jalkoihin vipinää kun piti mennä äkkiä etsimään aarre alhaalta. Hupsu otus.

Niin joo, ja Apoquelin miniannostuksella mennään yhä ja ihan onnistuneesti. :) Välillä kutku iskee koiraan myöhään illalla tai aamusta ennen lääkkeen saantia, mutta ihan mahtavaa että puolikas ylläpitoannostus on riittänyt toistaiseksi!

Sellaisia sadepäivän höpinöitä tällä kertaa! Pitääkin suunnitella varmaan jotain ohjelmaa itselle ja Lepolle näiden vapaapäivien ajaksi, jos ei nyt koko alkuviikkoa sataisi. :)

sunnuntai 28. toukokuuta 2017

Parvekekyylän kesäpäiviä


Kuvasin videolle Lepon kyttäilyä partsilta! Herra viihtyisi siellä vaikka koko päivän, jos saisi. Pitääkin hommata partsin oven luokse Lepolle oma ovikello, jota voisi soittaa aina kun haluaa sisään. :D Viileinä päivinä kun ei viitsisi pitää koko päivää parvekkeen ovea auki.


Unitassut <3

Emännällä onkin ollut nyt vähän kiireitä, kun on alkanut uusi työ täällä Espoossa! Pääsin Mustille ja Mirrille myyjäksi, joten paljon uutta opittavaa on ollut ja tietysti työvuoroja niin aamulla kuin illallakin, niin blogin kirjoittelu oli tässä alkutohinoissa jäänyt vähemmälle. :)
Uusi työ on ollut tosi kivaa, ja nyt vielä kun on se aika vuodesta, kun kaikilla ihmisillä on pentuja, niin pääsee pentuasiakkaita silittelemään työn lomassa! Mikäs sen mukavampaa. <3

Lepolle ostin seuraavia vaellusreissuja (sitten joskus kun ehditään) ajatellen uudet valjaatkin. Hurtan Trail-valjaat sopi pötkylälle oikein hyvin, niissä on kätevä kahva selkäosassa josta voi jyrkässä kohdassa vähän avustaa koiraa kiipeämään, tai napata kiinni jos tarvitsee koira hetkeksi pysäyttää. Valjaiden taempi kiinnityspaikka on mukavan takana, ja kuvassa näkyviin pieniin, pyöreisiin tappeihin saisi Hurtan valoja kiinnitettyä. :) Pitää niihin tutustua sitten syksymmällä, valjaissa itsessäänkin on jo hyvän oloiset heijastinreunukset.


Koiraherra joutui tässä yhtenä päivänä myös kylpyyn, turkki oli niin pölyinen kaikesta hiekalla kierimisestä ja juoksentelusta. Leppo itse ei pesuja lainkaan arvosta, syyttävin katsein minua aina tuijottaa kun desinfioivan shampoon vaikutusaikaa odotellaan:


Ja tietenkin monet ravistelut on suoritettava pesun aikana ja jälkeen.
Shampoopesu auttoi tosi kivasti myös pohjavillan irrottamisessa, harjalla ei ole tuntunut oikein lähtevän mutta koiraa kun hinkkasi niin sormiin muodostui valkoiset pohjavillahanskat kun sitä vaan irtosi ja irtosi... :D Vielä on jonkin verran lähtemättä, katsotaan tuleeko uuden pesun paikka vai riittääkö harjailu.

Leppo on nauttinut ensimmäisestä kesästään lähes kokonaan ilman kutinoita. <3 Saimme Apoquel-lääkkeelle lisäreseptin ennen muuttoa, ja sitä oli syksystä vielä jäljelläkin. Eläinlääkärimme Kouvolassa sanoi, että lääke kannattaa sitten aloittaa kun koiralla näyttää kutinoiden vuoksi olevan epämukavaa. Sietämätöntä oloa ei kannata odotella ettei tarvitsisi aloittaa isolla annostuksella. 19.4. me jo aloitettiinkin tänä keväänä, kun kutinat rupesivat Leppoa valvottamaan ja lenkkeillessä pysäyttelemään. Ja Apoquel onkin toiminut vallan ihanasti, koivun aloittaessa kukintaa Leppo kutisi vähän aikaa lievästi lääkkeestä huolimatta, mutta nyt on taas meno sen verran rauhoittunut että aloin eilen antamaan puolikasta ylläpitoannostusta, eli 1/4tablettia! :) Toivotaan että se riittäisi!

Kesämies ja kielot

Eiliseltä eväsretkeltä Otsolahden puistoon.

sunnuntai 14. toukokuuta 2017

Leikkisetäilyä ja virka-apua poliisille

Leppo pääsi torstaina olemaan taas pitkästä aikaa leikkisetänä pennulle! Meidän blogikaveri, Tofu-corgin omistaja Tanya on saanut perheenlisäystä ihanan australianpaimenkoiratytön muodossa, ja järjestettiin yhteinen lenkki meidän lähimetsään. Tofu ei tullut vielä tällä kertaa mukaan Leppoa tapaamaan, jotta aussipentu Haiku oppisi olemaan myös yksin muiden koirien kanssa, ilman "isosiskon" tukea. :)
Kaikki Lepon ja Haikun lenkkikuvat on ottanut Tofun ja Haikun emäntä Tanya, jolta löytyy omien koiriensa blogi täältä. Kiitos Tanyalle lenkkiseurasta ja hyvistä kuvista!

"Mä näytän tolle pennulle kaikki parhaat mestat ja leikit!"
"Missä se pörröpallero oikein luuraa? Tulis jo leikkiin!"

Haikua vähän ujostutti uusi leikkikaveri, vaikka olikin samaa merkkiä isosisko Tofun kanssa. :D Leppo on sen verran isompi kuulemma kuin Tofu, että oli pienellä aussiella jännät paikat. Haiku kyllä seuraili Leppoa ja oli kiinnostunut, mutta väisti tai meni äipän luo turvaan jos Leppo kiinnitti liikaa huomiota Haikuun. Leppoa sainkin toppuutella välillä kun yritti paimenmaisesti kytätä ja höristen juosta leikkimään toisen kanssa.. Mutta kaikesta huolimatta Haikun piti vaivihkaa yrittää napata leikkisedän hännästä kiinni kun se ei katsonut! :D Ihana otus, ja eiköhän se Lepollekin lämpene kun tapaavat useammin. :)

Leppoa mietityttää että miksei hän saa kaikkia Haikun nameja.
Leppo ja Haiku-vauva. <3
Vakava poseeraus :D

Eilen päästiinkin sitten avon ja Lepon kanssa tarjoamaan vähän virka-apua poliisille. Oltiin lähdetty Vermon raviradan suuntaan, tarkoituksena käydä meren rantaa katsomassa. Jouduttiin vähän menemään kiertoteitä, kun alueella oli hurjan suuret rakennustyömaat ja osa teistä oli suljettu. Leppoa meinasi vähän jännittää kaikki työkoneet ja ohi autoilevat ihmiset kun oli meluisa ympäristö, mutta selvittiin kuitenkin kunnialla rauhallisemmille seuduille.

Vermon koirapuistoa ohittaessamme huomattiin, että aitauksen luona oli poliisiauto ja kaksi poliisia. Aitauksessa juoksenteli pieni terrierimäinen koira, mutta poliisien lisäksi ei ollut muita ihmisiä paikalla. Juuri kun mietimme, että voisikohan meistä olla jotain apua tilanteeseen, poliisit huikkasivat että olisiko meillä ylimääräistä hihnaa tai muuta, ja menimme aitaukselle.
Pikku terrieri oli karannut jostain lähistöltä, ja kuulemamme mukaan kaksi koiranomistajaa oli saanut houkuteltua kaverin oman koiransa perässä koirapuiston aitojen sisälle. Siitä olivat kutsuneet poliisin paikalle, kun omistajaa ei näkynyt tulevan eikä Karkurit-nettisivun kautta laitettuun ilmoitukseen tullut yhteydenottoja. Poliisit olivat jo kauan yrittäneet saada pientä koiraa aitauksen sisältä autoonsa, mutta terrieri oli peloissaan ja epäluuloinen, eikä tullut lähelle hakemaan vettä tai herkkujakaan.
Pikkukaveri nuuski aidan läpi Leppoa kiinnostuneena, ja tarjouduimme menemään aidan sisälle jos koirasta saisi otteen, kun se touhuaa Lepon kanssa. Mutta koira oli liian epäluuloinen ja piti riittävän etäisyyden ihmisiin.
Poliisit joutuivat lähtemään muihin tehtäviin, me jäimme aitaukselle, koska halusimme vielä yrittää kaikessa rauhassa. Ilma oli kaunis eikä meillä ollut mihinkään kiire, eikä pientä koiraparkaa oikein yksinkään voinut puistoon jättää. Jokuhan olisi saattanut vahingossa päästää sen ulos ja taas karkuteille. Poliisit kiittivät meitä ja sanoivat, että jos saadaan se kiinni niin soitetaan hätänumeroon, niin he tulevat takaisin hakemaan koiran löytöeläintalolle. Jos omistaja olisi sattunut paikalle ja vienyt koiran kotiin, olisimme olleet yhteydessä Karkureihin että koira on päässyt kotiinsa.

Siitä alkoi 30 min-1 h odottelu, että koira rauhoittuu ja alkaa luottaa meihin sen verran että pääsisi kosketusetäisyydelle. Otin Lepon hihnaan, koska se olisi halunnut kauheasti leikkiä, mutta pientä terrieriä pelotti ja se yritti vain aitauksesta pois. Huomattiin pian, että terrieri pyöri enimmäkseen portin luona, vinkui ja kaivoi porttia ja maata sen alta. Avo kävi portin eteen makaamaan hyvin pitkältä tuntuvaksi ajaksi, ja juteltiin niitä näitä antaen pienen koiran olla.
Puistossa kävi isojen koirien puolella nainen kahden suuren bulldoggi-tyyppisen koiransa kanssa. Koirat haukkuivat portin liepeillä makoilevalle avolle kummallisesta käytöksestä, ja ärähtivät aidan läpi myös terrierille, joka kävi uteliaana aidan luona nuuskimassa. Leppo hermostui kun isot tyypit ärähtivät pienelle kaverille, ja se alkoi haukkua ja murista tomerana, niskakarvat pystyssä että "Minun reviiri ja minun pikkukoira, älkää tehkö noin tai mä syön teidät"...  :'D Urhea suojelukooki. Onneksi oli aita välissä.
Pikku hiljaa terrieri tuli lähemmäs avoa. Aluksi se kävi nopeasti nuuskimassa avon lahjetta, ja loikkasi varmuudeksi kauemmas. Kun mitään ei tapahtunut, se loikki hetken päästä avon jalkojen yli päästäkseen lähemmäs porttia. Pian se jo nuuskaisi avon kättä, ja kun avo rapsutti sen rintaa, pieni koira rentoutui kun huomasi että häntä vain hellitään, ja antoi avolle pusun naaman. <3 Sitten se kävi avon viereen istumaan ja nauttimaan silityksistä, yhä tarkkailleen ympäristöään, mutta luottavaisempana vieraan ihmisen kosketukseen.
Sanoin että "Jos sie saat sen koiran tosta hellästi napattua syliin, niin mä soitan sinne hätänumeroon että kiinni on." Avo silittelyn lomassa sai toisen käden vietyä varkain koiran ympäri, ja hyvin hellästi mutta päättäväisesti nosti pikku terrierin syliinsä. Kävin pujottamassa Lepon hihnan koiran kaulalle varuiksi jos se pääseekin pomppaaman sylistä pois, ja soitin elämäni ensimmäistä kertaa numeroon 112, iloisella uutisella tosin eikä hengenhädässä.

Kun kaveri huomasi, ettei sylistä pääse pois ja että siinä ei ole vaarallista,
se kävi makaamaan ja nautti muutaman kuivanappulan avon ja mun kädestä.
Leppo ihan masis kun toinen koira makaa isin sylissä ja syö hänen ruokaansa.

Poliiseilla kesti 5-15min saapua paikalle soittoni jälkeen. Samat kiltit poliisisedät, jotka aiemminkin tapasimme, peruuttivat auton ihan puiston portin lähelle, ottivat varuiksi terrierin kaulalla olevasta hihnasta kiinni, ja sulkivat oven kun avo laittoi koiran takatilaan. He kiittelivät kovasti ja kättelivät (ja kiittivät Leppoakin virka-avusta), ja olisivat tarjonneet pullakahvitkin, mutta koira piti saada Viikin löytöeläintaloon mahdollisimman pian lepäämään ja odottamaan omistajaansa. Toivottelimme hyvät kevään jatkot puolin ja toisin, ja lähdimme Lepon kanssa kotia kohti.


Oli pienellä corgillakin väsyttävä ja jännittävä lenkki.
Tänään sain tiedon kiitosten kera Viikin eläintalolta, että koira on haettu omaan kotiinsa. :) Olin laittanut tekstarin kysyäkseni koiran tilannetta ja vointia, ja pikkukaveri onkin onneksi jo kotona toipumassa reissustaan. <3

Loppuun pistän vielä niille lukijoille jotka eivät facebookista ole bonganeet, meidän kevätlenkkivideon uusissa lenkkimaastoissa: