Pientä pötköä pelottaa

Useimmiten voi onneksi ottaa rennosti... <3

Perjantaina Lepolla oli rankka työvuoro mun kanssa.

Se oli juuri tottunut olemaan meidän työpaikan takahuoneessa rennosti ja omasta halustaan (ettei tarvinnut vetää sitä sinne vaan tuli itse) kesäisten louhintatöiden ja räjäytysten jäljiltä. Vaan aamuvuoroon mennessäni huomasin jo takakäytäviä kulkiessani, että oli virhe ottaa koira sinä päivänä mukaan. Jossain piikattiin/porailtiin vähän järeämmillä työkoneilla, ja kaikkialla meidän ykköskerroksessa jyrisi ja lattia tärisi.

Normaalisti ehdin aamulla tullessani laskea kassan ja imuroida, ja laskea ehkä toisenkin kassan ja muut rahat. Perjantaina mulla meni koko 20 minuuttia yhden kassan laskemiseen, muuta en ehtinytkään tehdä, sillä:

- Leppo yritti aluksi kauppakeskuksen lukossa olevan lasioven raosta tunkea itseään ulos, joten nappasin sen hihnaan ja menin taakse laskemaan rahoja.

- Laitoin portin kiinni vaikka ei välttämättä olisi tarvinnut, sillä Leppo pyrki vaan silmät suurina ja kauhusta läähättäen mun syliin, kaataen jakkarat takanaan epäonnistuneen hypyn johdosta ja kaatuen itse.

- Nappasin koiran syliin ettei enempää haaveria käy, jolloin Leppo ponkaisi pöydälle ja käveli rahojen päältä (olisi pitänyt palohälytinepisodista muistaa, että Leppo pyrkii mahdollisimman ylös karkuun kun tykkäsi saunan ylälauteillekin mennä ääntä pakoon).

- Lopulta pöytä oli kuitenkin liian hutera alusta, ja koira palas syliin pitäen kuitenkin etujalat pöydällä, täristen ja läähättäen vahvasti.

- Toisella kädellä rakkaasta koirastani kiinni pitäen, laskin itkien rahoja ja sain kuin sainkin ne ajoissa laskettua, että ehdin vielä vaihtaa työpaidan, laittaa valot ja koota itseni.

En ole ikinä nähnyt Leppoa noin peloissaan. Olin ihan rikki. :( Yritin taas parhaani mukaan olla paapomatta, koskin koiraan vain sen verran kun tarvitsi ettei se teloisi itseään hyppimällä liukkaalla lattialla, tai putoaisi sylistä. Mutta oli vaan niin kerta kaikkisen "paska koiranomistaja"-fiilis kun olin tuonut toisen tällaiseen pelon ja ahdistuksen paikkaan. En voinut jättää sitä yksin takahuoneeseen, sillä en tiedä olisiko se yrittänyt paeta sieltä tai hyppiä itsekseen pöydälle ääntä karkuun, joten otin sen poikkeuksellisesti kassan taakse. Onneksi jyrinä loppui aamusta jo pian.

9:58, juuri ennen avaamista. Ilme saattaa joidenkin silmään näyttää
nauravaiselta, mutta kova läähätys ja silmien seisominen paljastaa
stressin tason... :( Tärisemistä ei kuvaan saakaan ikuistettua.

10:43. Äänet loppuneet jo n. puoli tuntia sitten, samoin läähätys, mutta
vielä ei suostunut koskemaan viltille jätettyihin herkkuihin
(bull-stick ja broiskun sydän), ja katsoi tarkkaan perään jos lähdin pois.

13:22. Nyt voi jo alkaa rentoutua kyljellään. Pikkunamit
jo kelpasi, samoin vettä oli malttanut juoda.

14:06. Viimein maittaa bull-stick pätkä, voi jo luottaa siihen että
ääntä ei enää tule uudestaan.

Juteltiin työkaverin kanssa tuosta episodista, ja hänkin oli sitä mieltä että voisin parina vapaapäivänä käydä totuttamassa Leppoa taas myymälässä oloon ilman, että sen tarvitsee jäädä takahuoneeseen. Ja voisin jatkossa ottaa aina reissuille ja pakollisiin työvuoroihin koiran muiden tarvikkeiden joukkoon mukaan Pet Remedy-suihkeen. Se vaikutti lupaavalta ainakin kotona lumiauran suhteen, Leppo tuli kyllä lähelle kuten ennenkin, mutta vaikutti olevan onnellisesti pöllyissä:

"Jos mä tässä vähän röhnötän..."

Se siis tuntuu rauhoittavan Lepon oloa jonkin verran. Tulkoot kyseisestä matkasuihkeesta sitten yksi meidän vakiovarusteista joka reissulle.

No mutta, sitten muihin aiheisiin.

Meillä on ollut kivoja lumilenkkejä monena päivänä, on ollut ihanaa kun on paljon lunta!

Joskin Lepon oma palkkapallo meinaa hukkua hankeen... :D Ja se täyttyy
lumesta kun koira vinguttelee sitä, ja lakkaa vinkumasta mokoma.

Ollaan nähty cockeripentu Volttia kertaalleen, ja naapurin colliepentu Ricoa sattumalta muutamaan kertaan. Voltin ja Sailan kanssa käytiin iltasella lenkillä, niin en saanut kuvailtua pimeässä metsässä kuin tämän loppukuvan Voltti-parasta, kun oli tullut "vähän" lumipaakkuja masuun ja etutassun alle ihan kunnon pallo, voi raasua!

"Nyyh."

Pari viikkoa sitten meidän myymälässä oli frettipäivä! Koko alueella oli talvirieha ja kaikenlaista tapahtumaa ja ostoskeskuksessa muitakin spesiaalijuttuja. Meillä oli koira-asiakkaille herkkumaistiais-buffet ja aktivointipelien testausta, sekä ihmiskatsojille frettejä. :3 Fretit eli kesyhillerit oli kyllä hauskoja otuksia, pääsin ensimmäistä kertaa pitämään sellaista sylissäkin:

Minä, ihastuttava sylipötkylä Nera, ja taustalla työkaveri
Emilia, joka oli frettejä esittelemässä. :)

 Leppo tuli myös "isin" kanssa käymään myymälässä! Koiraherra sai vähän herkkumaisteluita ja kokeilla toki älypelejäkin.

"...Isot kalat myydään, pienet kalat syödään.
Kissalle kiisket, koiralle kuoreet.
Kops kalat konttiin!"
Eräs asiakas kertoi minulle tämän lorun kun näytin
maistiaispöydässä olevia kuivattuja kuoreita.
Lepolle ainakin kelpasi.

Leppo pääsi myös katsomaan frettejä! Pötkyläkoira oli aivan innoissaan samanmallisista mutta häntä pienemmistä otuksista, ei ainakaan reaktion perusteella pitänyt niitä saaliina tai kissoina, kun eleet oli tätä luokkaa:

Korvat luimussa ja häntä viuhuu <3

Leppo sai myös nuuskia kilttiä frettineitiä lähempää.

 Ja sitten, testasin viimein yksi aamu sitä PUREn turvotettavaa koiranruokaa. En löytänyt mistään kätevää ohjetta ruoka-vesisuhteelle, joten pistin vettä vähän enemmän kuin ruokaa oli... Ja sitä taisi lorahtaa vähän liikaa. :D

Tuote kuiviltaan

Veteen turvotettuna. Vähän tulee kanakastike tai hernekeitto mieleen. :D

Leppo sai nyt sitten keittomuodossa ateriansa. Mutta eipä se menoa haitannut, maistui ainakin vissiin tooosi hyvältä, ilme oli hurmioitunut kun sai nuolla sapuskaa sekoituslusikasta. Ja tuoksukin tuossa kala-ateriassa oli vissiin herran mielestä hurmaava, kun ei olisi halunnut ulos lähteä kun olin juuri pistänyt ruuan turpoamaan, ja ulkoa hirmuisella kiireellä kotiin. :D

"Om nom nom."

Viime viikonloppuna Leppo olikin hyvin onnellinen (perjantaiaamua ja iltapäivää lukuunottamatta), kun hyvä ystäväni Kaisa tuli kyläilemään viikonlopuksi. Leppo oli tyytyväinen saamastaan lisähuomiosta ja rapsutuksista. <3

Leppoisaa viikkoa kaikille! Toivotaan ettei Leponkaan tarvitsisi hetkeen pelätä niin kuin perjantaina.

Painikavereita ja talvikelien kauhistuksia

Nyt ollaan viimein saatu lunta ja reilusti, sekä ihanan kirpsakoita talvi-ilmoja. Lepon mielestä tosin pakkasraja pitkälle ulkoilulle on siellä -10 paikkeilla tai vähän kylmemmässä, onneksi niin kylmiä päiviä ei ole montaa ollut.

Yhtenä päivänä oli tuulista ja pakkanen paukkui, joten Lepon oma jumppaPomppa pääsi viimein testikäyttöön! Ei näyttänyt ainakaan kylmä tulevan, kun taas aamulenkillä ilman paitaa ulkoillessa vähän ravisteltiin itseään ja kuljettiin selkä köyryllä. Viihdyttiin metsässä pitkä tovi, ja ihastelin herra kuurapartaa uudessa paidassaan. :)

Hieman tuon jumppapompan takaliehukkeet meni vinksin vonksin jos koira ravisteli itseään tai kieri lumella, niitä sai pariin kertaan olla suoristelemassa. Mutta Lepon liikkumista paita ei rajoittanut millään tapaa, eikä muutenkaan liiemmin koiraa ahdistanut. JumppaPomppa saa siis hyvät pisteet meiltä!

Toissa viikolla Tanya kävi Haikun kanssa kylässä! Käytiin iltalenkillä metsässä ja sitten Leppo sai ekaa kertaa tuossa Espoon kämpässä kaverin kylään ihan sisälle asti. Lenkillä ei kuvia tai videota saanut otettua kun oli ihan pimeää, mutta sisällä pistin GoPron koetukselle ja kuvailin videota kehnossa valaistuksessa. Kyllähän tuo aika paljon kohisee eikä hidastuksista saa selvää, mutta leikkitunnelma on tovereilla kohillaan. <3

Haikun kyläily oli oikein onnistunut, kaverukset leikki paljon ja touhuilivat. Leppo sai myös huomata, kuinka luiden käy jos niitä jättää syömättä: kaveri tulee ja syö ne! :D Meillähän on enemmänkin sääntö kuin poikkeus että hieman aloitettuja luita, tai lähes loppuun syötyjä luun riekaleita lojuu siellä sun täällä (ja aika ajoin heitän hylättyjä ja lelukorissa tovin pyörineitä riekaleita roskiin), Tanya naureskeli että heillä Tofun ja Haikun kanssa täysin mahdoton yhtälö, että luita jäisi kämppään lojumaan. :D
Haikun vierailu ja yhteislenkki oli niin jänskä juttu, että kyllä koirapoikaa nukutti makiasti:

Viime viikonloppu meni mukavissa merkeissä Tampereella! Paitsi että menomatka ei ollut Lepon eikä kanssamatkustavan koiran mielestä ollenkaan mukava... Jäinen ja talvinen keli luo kaikenlaisia pelottavia asioita, tällä kertaa kauhistuksen kohteena oli raiteilta/junan pohjasta irtoavat jäälohkareet, jotka kolisivat ja kumisivat junan pohjaa pitkin junan kiitäessä eteenpäin. Ensimmäisellä kerralla nukkuva Leppo vain vähän havahtui ihmettelemään moista tapahtumaa, mutta kun se tapahtui uudestaan, mietti corgimies ehkä että "Ei saakeli, tuolla lattian alla menee jotain vaarallista!" ja kiipesi vakava, hieman järkyttyneen oloinen ilme naamalla penkille meidän syliin. :D Yritettiin parhaamme olla huomioimatta Leppoa kummemmin kun sitä pelotti, vaikka kyllähän se vähän nauratti ja kävi sääliksi kun toinen oli niin tosissaan "uhan" suhteen. Aina jos uudet jäälohkareet kolisi junan ali, katsoi Leppo äänen suuntaan ja samalla peruutteli itseään ihan meihin kiinni. Viereisten penkkien luona oleva isompi koira tyytyi istumaan, läähättämään ja tärisemään pelosta. :/

Raasu

Oltiin pe-la yö meidän äidillä. Kun jäätiin bussista pois ja lähestyttiin taloa, huomasi Leppo taas äitini rapun ovella ja pinkaisi korvat luimussa juoksuun. <3 Siinä kohtaa pudotetaan hihna ja annetaan corgin juosta, iltaisin on niin hiljaista eikä muita kulkijoita jotka voisivat harmistua kun koira juoksee 10-20m irrallaan rapun ovelle. :) Perjantai-ilta meni rattoisasti: katseltiin leffaa ja herkuteltiin (olin ostanut ison läjän irtokarkkeja alesta :P~ ). Lauantaina käytiin perinteisellä lenkillä rannassa, ja katseltiin että joku urhea tai ehkä tyhmänrohkea oli kävellyt järven jäällä. Mentiin itse rantoja pitkin.

Lauantai-illalla lähdettiin mun isän luo kyläilemään toiseksi yöksi. Alun perin oli suunnitelmissa olla heidän mökillä, mutta pakkanen kiristyi sen verran paljon että oltiinkin heidän asunnollaan Kangasalla.

Sunnuntain aamupissatuksen maisemat

Iskän luona oli tietenkin Lepon mielestä kaikkea jännittävää ja hauskaa, kuten viimeksi kesällä nähty vanha tuttu kettuterrieri Sanni, ja ragdoll-kissa Nasse, jota Leppo olisi mielellään mökillä vähän kurmuuttanut. Mutta Leppo pääsi toimimaan myös leikkisetänä heidän koiran"pennulle", joka oli tullut heille aika pian meidän mökkeilyvierailun jälkeen eli loppukesästä. :) Pitkäkarvainen collie-tyttö Lulu oli Lepon mielestä siisti leikkikaveri, ja tyypit olisi alkututustumisen jälkeen painineet vaikka koko ajan. Sanni ei oikein arvostanut tällaista riehumista, näkeehän sen jo ilmeestäkin:

"Että ne nuoret jaksaa..."

Sanni yritti välillä tulla erotuomariksi Leppoa komentamaan, että ei saa riehua hänen talossaan noin kovasti. :D Sain Lepon ja Lulun leikkinujuamista (ja Sannin erotuomarointia) vähän videollekin!

Lulu oli puhelias collietyttö. Paimenet on kyllä joskus herkkähaukkuisia, mutta Lulu jutteli muutenkin vain. :D Pieniä "viuh"-haukahduksia jos halusi pihalle päivystämään ulkomaailman tapahtumia, ja leikkiessä kaikenlaista mölinää ja älinää. Collieita kutsutaan kuulemma välillä pöllieiksi, jos törttöilevät jotain tai ei aivoissa ihan raksuta... Luluakin kutsuttiin välillä tuona viikonloppuna pöllieksi, mm. siinä kohtaa kun pakkasta oli noin 14 astetta, ja neiti pöllie istuu hangessa luun kanssa ja ihmettelee mikä varpaissa tuntuu hassulta (vaiko kylmyydestä tunnottomat :D ), ei tullut pienen otuksen pieneen mieleenkään pyytää päästä sisälle, se piti kutsua. :'D Lululle ei kyllä nopeasti tullut kylmä, se viihtyi pihassa lumikinoksen päällä pitkiäkin aikoja vaikka itsekseen.

"Mikäs tässä ollessa."

Leppo aina välillä riemuitsi, kun löysi Nasse-kissan. Tuijotti vain lumoutuneena ja välillä heilutti häntää, mutta esim. Nassen ollessa pedillä, ei Leppo uskaltanutkaan ihan lähelle vaikka olisi yltänyt. Nassen tuima katse pysäytti urheankin kookin, ja Leppo käänteli päätään sivuille ja siirtyi nuuhkimaan tv-tason koristeita, silleen "Juu ei kun näitähän mä vaan tulin katselemaan, hieno lasilintu ja kivoja kippoja juu..."

Ties kuinka kauan Leppo seisoi tuossa ja katseli kun Nasse pesi tassuaan...

Tuima ilme saa hurjimmankin karjakoiran perääntymään :D

Välillä muistettiin myös ottaa vähän lepoa ja torkkuja yhdessä.

Pentua niin ramaisee... :D Jos lopetin silittämisen tossa vaiheessa,
kuului pöllien suusta pieni "viuh" ääni että pitäisi jatkaa.

Simahti.

Corgisetä polleana kun pääsi sohvalle "isin" kanssa kaksin!

"Mitä? Kävin vaan katsomassa oisko se kissa täällä." :'D

Lulu tuli sunnuntaina ruokalevon jälkeen meitä moikkaamaan
vierashuoneeseen, kun huomasi että jeee joku on hereillä. :D Vaikka oli neiti
itekin ottanut vähän unta, tukasta päätellen.

Sunnuntain paluujunassa ei onneksi käynyt mokomia jäälohkare-insidenttejä, ja matka meni rattoisasti. Viereisillä penkeillä olevilla äidillä ja pojalla oli lähes täsmälleen Lepon värinen chihuahua! Ainoastaan jaloissa chihulla oli vain varpaissa valkoista, muuten niskan ja naaman kuviot meni aikalailla yks yhteen ja hännänpääkin taisi olla valkoinen. :D Kyllä oli hauska näky, Lepon miniversio.

Mulla oli maanantaina päivävuoro, joten Leppo sai nukkua rauhassa pitkään. Sen verran rankka viikonloppu vissiin oli, että piti koisailla sängyllä koko aamupäivä! Leppo heräsi kun kutsuin sen syömään joskus 10 ja 11 välillä, sitten lähdettiin pitkälle aamulenkille n. 11:30. :)

Tässä meininki joskus aamu-ysiltä, olin käynyt jo suihkussa ja laitoin
itselleni aamupalaa kaikessa rauhassa, Leppo vaan uinui. :3

Eilen aamupäivällä, kun muokkailin näitä postauksen kuvia ja Lepon ja Lulun videota, tuli pihaan toinen talvikelien kauhistus: lumiaura. Tämä meidän rappu on kokonaan oma pikku rakennuksensa, ja se on juuri parkkihallin ja sen sisäänkäynnin yllä. Joten kun aura-auto raapii kauhallaan tuossa meidän talon sivustalla, se jyrisee ihan tosissaan parkkihallin antaessa kaikupohjaa, ja tuntuu pieneltä maanjäristykseltä; lattia siis tärisee. Etäpäivää viettävä avo sai junamatkan tapahtumia toistaen sylillisen Leppoa, kun alkoi jyrisemään.

Pieni rakas... :(

Taas koitettiin olla mahdollisimman neutraaleja ettei ainakaan ruokita Lepon pelkoa hössöttämällä, avokin (kuten kuvasta näkyy) yritti vaan pokkana kurkkia koiran yli näyttöään ja jatkaa hommia, tyynen rauhallisena. Ollaan myös näytetty Lepolle ikkunasta auraa, siis pyydetty Leppo katsomaan innostavalla äänellä jos aura tulee pihaan asti tuomaan lunta pihan keskellä olevaan kasaan, mutta ei se kai osaa yhdistää auraa ääneen kun ei sillon jyrise niin kovaa kuin tuolla meidän talon sivussa (jonne kämpästä ei näe).
Ei varmasti tehnyt ainakaan hyvää se, että Leppo kesällä joutui mun töissä olemaan läsnä rakennusmaan räjäytysten aikana, kun nyt kaikki tuommoiset jyrinät pelottaa. Mutta taas uusi vuosi meni ihan näppärästi pelkäämättä, joten ehkä se on tuo jyrinään yhdistyvä maan värähtely mikä kauhistuttaa? Vai onko tää ääniarkuutta? Kun toisaalta esim. kärpäsen surina saa Lepon menemään sängyn alle, ja palohälytintä pelkää ihan tosissaan (hälyttimestä oli paristo loppu ja piippaili kerran-pari 2 minuutissa, Leppo meni saunaan ja korkeimman lauteen peränurkkaan ja läähätti siellä piilossa). Vinkkivitosia, miten lähteä ongelmaa avaamaan ennenkö siitä muodostuu oikea ongelma?

Tätä postausta kirjoittaessa kävi taas aura, kokeilin että suostuuko Leppo herkkua ottamaan tässä tilanteessa ja ottihan se, olin itse niin kuin koko ääntä ei oliskaan mutta Leppo kulki herkun kanssa mun takana, ja söi sen ihan jaloissa kiinni kun pysähdyin keittiössä. Sen jälkeen koiraherra meni eteiseen ovea vasten ääntä pakoon, ei läähättänyt mutta seisoi valppaana kunnes ääni meni pois, sitten kävi makaamaan. Olisi varmaan tullut syliin, jos olisin ollut sohvalla enkä työpöydän ääressä... Aurat on tulleet molempina päivinä 10-12 aikaan, joten ehkä voisin huomenna ainakin suihkuttaa Pet Remedyä Leppoon aamulla, jos tänään tai yöllä sataa yhtään lunta. Hmm.