maanantai 22. tammikuuta 2018

Lepon ruokinnan pitkä oppimäärä

Olette varmaan monesti miettineet, kun välillä kerron jotain pientä Lepon ruuista, että voi kunpa kertoisin tarkemmin Lepon ruokinnasta, ruokailutottumuksista ja vatsan toiminnasta?

Ai ette?

No, ei se mitään, kerron silti! :D Tämä on sellainen postaus jonka olen jo moneen kertaan halunnut tehdä, mutta se on aina jäänyt ajatusasteelle. Tässä postauksessa on ajatuksena myös jättää itselle joku muistilista, mitä kaikkea Leppo on pienen elämänsä aikan syönyt ja minkälaiset kokemukset niistä oli. Ymmärrän siis hyvin jos tämä postaus ei kaikkia kiinnosta, mutta toisaalta joku saattaa siitä saada jotain irtikin. :)


Olen itse todella kiinnostunut erilaisista koirien ruokintatyyleistä ja ruuista, ja yritänkin aina etsiä sitä ruokintatapaa, joka olisi mahdollisimman hyvin juuri Lepolle ja sen mahalle sopiva, mutta mahdollisimman helppo ja vaivaton arkea, reissuja ja hoidossa olemista ajatellen. Olen myös sillä tavalla vinksahtanut, että tykkään seurailla aina uutuuksia koiranruokarintamalla. Uudet kuivaruokamerkit saavatkin minut aina iloiselle tuulelle, kun pääsen analysoimaan niiden sisältöä, ihastelemaan pussin ulkonäköä ja hypistelemään pakkauksia, ja (jos innostus etenee kokeiluasteelle) kurkkaamaan miltä uudet nappulat näyttävät, tuntuvat, tuoksuvat ja se tärkein: miten ne Lepolle maistuvat ja sopivat. Sama homma koirien herkuissa, luissa, raakaruuissa ja nyt Mustilla ja Mirrillä aloittamisen jälkeen myös märkäruuissa. Toki koiraharrastajana ihastelen ja intoilen aina kaikkia uutuustuotteita muutenkin (esim. koirien pedit ovat oma heikko kohtani, ja vähän myös pannat), mutta kyllä se on tuo ruokintapuoli mikä innostaa vielä enemmän.
Eri ruokien kokeiluun ja ruokinnasta kiinnostumiseen on varmasti vaikuttanut myös se, että Leppo ei ole mikään rautavatsa. Siis sellainen, jolle voisi syöttää mitä vaan, ja sen maha toimisi silti 90% ajasta täydellisesti (jos 10%:iin lasketaan mahapöpöt ja muut kommellukset). Meillä ollaan aiemmin oltu iloisia, jos mennään edes kokonainen viikko täydellisen kovilla kakoilla, ja ilman ylimääräistä piereskelyä tai röyhtäilyjä. :D

Ajattelin ensin latoa tähän oman otsikkonsa alle ruokintatyylit ja ruokamerkit, joilla Leppo on kasvanut ja elellyt tähän asti, ja miten ne oman muistikuvani Lepolle sopi, sekä pientä analyysiä, mikä kyseisessä ruuassa on hyvää ja mikä huonoa (mitään merkkiä kuitenkaan haukkumatta). Sitten keskityn nykyhetkeen omien otsikoidensa alla ruuassa, järsittävissä herkuissa ja makupaloissa.

Lepon ruuat pentuajoilta aikuisuuteen


Kasvattajalla ja alkuajat meillä: Jahti&Vahti Pentu ja Jahti&Vahti/Mush raakalihat
Pentue oli syönyt kiinteään ruokaan totuteltuaan emän kotona puolet Jahti&Vahti raakalihoja, ja puolet saman merkin kuivaruokaa tai ohra-/kaurapuuroa, liha sekoitettuna puuroon/turvotettuun nappulaan joka aterialla.  Leppoa hakiessa ostimme emän omistajalta (joka pennut oli kotonaan kasvattanut) pari kiloa Jahti&Vahti Pentu-nappulaa, ja olin ostanut jo pakkaseen saman merkin raakaliha- ja lihamix-pötköjä, jotta ruoka pysyisi alkuun samana. Saatiin myös pakasterasiallinen liha-puuroseosta mukaan. Liha-puuroseosta Leppo ei suostunut syömään lainkaan useista kokeiluista huolimatta (liekö sisarusten seura saanut kasvattajalla puuroakin syömään), nappula-lihaseos maistui kyllä. Joten jätettiin puuro aika nopeasti pois ja mentiin sillä mikä maistuu. Huomasin aika äkkiä, että mulla ei taida olla mikään ahne pentu, koska Lepolle ei nuo nappulat maistuneet palkkana ulkona juurikaan. Syljeksi niitä aika usein pois. Tosin alkuvaiheessa oli aika kuumiakin päiviä, ajattelin että ehkei ruoka sen takia maistu.

Kuva ei ole omani
Jahti&Vahti Pentu on ihan ok, kohtuu tuhti kuivaruoka, jossa on 43% lihaa. Käytetty liha tosin on lihajauhoa, josta osa on siipikarjasta ja osa määrittelemätöntä lihaa (valmistajan sivuilla lukee porsaanliha, mutta...). Eli liha-allergikolle ei voi suositella suoriltaan, kun ei voi varmaksi tietää mitä lihalähteitä on käytetty kun sitä ei pussissa lue. Ruuassa on myös maissia, jolla koira ei oikeastaan tee mitään eikä saa siitä mitään irti, joka saattaa johtaa isoihin ulostemääriin tai huonolaatuiseen ulosteeseen. Mutta teräsvatsoilla toimii, ja varsinkin raakaruokinnan kaverina käy vähän kasvis/viljapitoisempikin ruoka ihan hyvin.

Kuva ei ole omani
Jahti&Vahti raakalihat ovat koostumukseltaan hyvin samaa tavaraa Mushin lihojen kanssa, käytin myöhemmin käytännön syistä Mushia enemmän. Ihan hyviä lihoja olivat, tosin kaikkien raakalihapötköjen ongelma pienten koirien kohdalla on jäisen pötkön annostelu pienempiin osiin. Koko pötkön jos sulattaa kerralla, on liha jo 4 päivän päästä harmaata ja haisevaa. Jauhettujen lihojen koostumus on myös tosi tahnamainen, eli hampaat ei kyllä tällä ruokavaliolla töitä saa.

Kasvattajan kuivaruokien loputtua: Sam's Field Puppy, Hau-Hau Champion koiranpennuille, Purenatural Puppy
Kuva ei ole omani
Samppaa (=Sam's Field) päädyin kokeilemaan muistaakseni koirafoorumien keskusteluiden pohjalta. Pussin ulkonäkö sekä ruuan hinta miellytti, ja halusin kokeilla josko perunapohjainen nappula maistuisi Lepolle paremmin. Nappula oli tosi pientä ja tummaa väriltään, paljon tummempaa kuin Jahti&Vahdin muona. Pussissa lukeva teksti "70% fresh chicken, fruits & vegetables" on todella hämäävä, koska se antaa alkuun ymmärtää, että ruuan valmistuksessa olisi käytetty 70% lihaa. Koiranruokapusseissa kun usein mainostetaan laatua näkyvästi sijoitetuilla lihaprosenteilla (jotka voivatkin olla kaikenlaisin kepulikonstein saatu näyttämään isommilta ilman että kuluttajalle suorasti valehdellaan), joten Sampan prosentti saattaa antaa harjaanjohtavan kuvan. Tässä ruuassa käytetty liha on lisätty reseptiin tuoreena eikä lihajauhona, mikä toki lisää maistuvuutta, mutta vähentää kuivatuotteen lopullista lihaprosenttia. Ja maissia sisältää tämäkin. Eikä maistunut Lepolle palkkana. :D Mutta jälleen kerran, lihan kanssa käytettynä ihan kelpo sapuska.

Kuva ei ole omani
Hau-Hau Championin penturuokaa kokeiltiin edullisen hinnan ja helpon saatavuuden vuoksi muistaakseni yhden pikkupussin verran. Laadultaan tosi samanmoinen Jahti&Vahdin kanssa, rasvaa hieman enemmän mutta lihaa hieman vähemmän (jos valmistajien prosentteja on uskominen). Liha lisätty jauhona myöskin, ja hiilarilähteinä maissi ja riisi. Jälleen ihan ok perussapuska lihan kanssa käytettäväksi. Nappula hauskaa pientä kuutiota, tummaa. Ei maistunut palkkana, kupista kyllä.



Purenatural Puppy toimi meillä tosi kivasti. Viimein löydettiin ruoka, jota Leppo söi ilomielin ja kelpuutti sen palkkanaminakin! Näihin aikoihin, ennen aikuisruokaan siirtymistä, taisin vaihtaa ruokintaa niin, että lihat tulivat useimmiten omalla ateriallaan ja nappulat omallaan, kun ne maistuivat niin hyvin pelkältäänkin. Helpotti arkea kun ei tarvinnut olla suurta määrää lihaa sulamassa tai sulattaa erikseen joka aterialle, ja sitten arvioida napun ja lihan määrää suhteessa toisiinsa joka kerta erikseen. Purenaturalissa lihaa on lisätty reseptiin sekä tuoreena että jauhona, ja hiilarinlähteenä on riisi, ohra ja kaura (ja ehkä sidosaineena? alle 3% maissigluteenia, mutta siitä en jaksanut murehtia). Tykkään myös, kun valmistusaineista ilmoitetaan lihojen prosentit erikseen, niin kuluttajan ei tarvitse arvailla. Näin pystyin laskemaan, että Purenaturalissa on valmiissa kuivatuotteessa n. sama määrä lihaa kuin Hau-Haussa, mutta (ja nämä ovat nyt omia oletuksiani) koska siinä ei ole juurikaan maissia, ja koska osa lihasta on lisätty tuoreena, se sopi ja maistui mun pennulle oikein hyvin. Purenaturalin pentunappula on pientä, muistaakseni pyöreää ja litteähköä. Vaihdettiin aikuisruokaan siinä kohtaa, kun nappula kävi liian pieneksi eli Leppo alkoi syödessään köhiä niitä kurkustaan. :D Tämä oli n. 5kk iässä muistaakseni.

Aikuisruokia ennen nykyhetkeä: Purenatural Adult Medium, Hau-Hau Champion, Barking Heads TLC (kana), Barking Heads BHD (lammas), Dogs First (lammas ja ankka),
Purenatural GF Lamb
Purenaturalin aikuisruoka toimi ihan kivasti, sitä käytimme muistaakseni yhden 12kg säkin. Kesken kyseistä säkkiä vaihdoinkin Hau-Hau Championiin, koska hoksasin siinä kohtaa tuon lihaprosentin laskemisen ja sen, että tuoreena lisätyllä lihalla valmistaja saa ilmoitettua lihaprosentin korkeammaksi, kuin lopullisessa kuivatuotteessa se on. Hau-Haussa on käytetty vain lihajauhoa, joten pussin kyljessä lukeva 30% täsmää lopullisessakin tuotteessa. Purenaturalissa on siis noin saman verran lihaa kuivaamisen jälkeen, vaikka valmistusaineluettelosta suoraan prosentit plussaamalla saisi summan 54%. Jännää, eikö?
No, Hau-Haun kokeilu ei ollut oikein onnistunut... :D Olimme ostaneet edullisen kilohinnan kiiltoiset kuvat silmissä 15kg säkin, eikä kyseinen ruoka maistunutkaan Lepolle lainkaan. Se inhosi sitä ruokaa. Söi henkensä pitimiksi, mutta aina jäi kuppiin ruokaa ja koira ei enää odottanut innolla ruoka-aikoja. Tässä vaiheessa rupesin funtsailemaan, että niin, Lepolle ei ole kunnolla maistunut oikein mikään kuivaruoka, joka sisältää reilusti maissia. Muuta täysin yhdistävää tekijää nihkeästi menneillä ruuilla ei ole tainnut olla. Sinnikkäästi me yritettiin kyllä avon kanssa saada HHC käytettyä, koska "ei terve koira itseään kupin eteen tapa", ja "ei pidä antautua nirsoilulle, koiran on syötävä sitä mitä annetaan." Ja kyllähän Leppo söi, mutta oli onneton, laihtui vähän eikä turkkikaan voinut enää niin hyvin kun koira ei syönyt riittävästi... Ei olisi itsekään kiva syödä inhoamaansa ruokaa päivästä toiseen. Niinpä myytiin loput 10kg nettikirppiksellä pois, ja jatkettiin Lepon riemuksi Purenaturalin pussukka loppuun.

Kuva ei ole omani
Mietiskelin ja pohdin, olisiko samanlaatuista ruokaa olemassa kuin Purenatural, mutta edullisemmalla hinnalla? Koirafoorumeilta sain vastaukseksi Barking Headsin, jonka iso säkki on muutaman euron edullisempi mutta sisältö ihan yhtä hyvä, kuin Purella. Ostettiin ensin TLC-versiota eli kana-riisiä kyseiseltä merkiltä, ja se upposi hyvin. Kevyemmän sisällön vuoksi (ja sen että Leppo oli kastroitu ja lihoi herkästi) ostin ensimmäisen säkin loputtua lammas-riisi versiota (BHD), joka sekin sopi ihan kivasti. Sitä syötettiin muistaakseni kolme tai neljäkin säkkiä, ja 12kg säkki riittää Lepolla 3-4kk.

Tässä vaiheessa lihoja kokeiltiin vähän erilaisia, sillä testailtiin mille asioille Leppo on mahdollisesti allerginen, ja lisäksi syötin jossain vaiheessa pelkkiä palalihoja herkästi kertyvän hammaskiven vuoksi (hammasjutuista tarkemmin jossain toisessa postauksessa). Ostin siis pakasteseitä, ihmisten puolelta (usein alesta ja paloittelun jälkeen pakkaseen) kanafileitä ja -koipia ja possunlihaa, joskus jauhelihaa. Jos ostimme itsellemme lohifileen medaljongeiksi leikattavaksi, jäi Lepolle häntäpää ruuaksi. Leppo sai parempilaatuista lihaa, mutta välillä oli jaksoja, jolloin mentiin pelkillä raksuilla ja öljylisällä. Silloin kyllä huomasi että ei pelkkä kuivaruoka vaan imeydy samalla tavalla; tuotoksia tuli yleensä kolmesti päivässä, laatu oli useimmiten ok, mutta määrä oli melko suuri. Ainakin jos vertaa siihen että olisi ollut puolet lihaa.
Tuotosten määrästä johtuen rupesin vilkuilemaan, josko viljaton ruoka olisi kokeilemisen arvoinen juttu. Viljattomat kuivamuonat vaan maksaa jonkin verran enemmän kuin riisipohjaiset, varsinkin jos niissä ei ole maissia joukossa. Onneksi eräs corgi-ihminen vinkkasi Dogs First-merkistä! Se on netin kautta tilattava koiranruoka, hyvin edullinen kilohinnaltaan mutta sisältö on todella hyvä.

Ensimmäinen säkki Dog's Firstiä ja herra
hörökorva sinkoilemassa mukaan kuvaan :D
Kuten joku ehkä muistaakin, tilailin Dogs Firstiä ensin näytepusseja kilon verran, jotta sain kokeiltua toimiiko viljaton ruoka Lepolle lainkaan. No toimihan se, joten sitä ostettiin sitten lisää! Yksi 12kg säkki meni tuota lammas-bataattia, seuraava oli ankka-bataatti (koska lammas oli juuri silloin loppu kun olin tilaamassa, tuli seuraavana päivänä varastolle lisää :D ). Ankka sopi ehkä vieläkin paremmin Lepon masulle kuin lammas, muistelisin että tuotokset oli vähän pienemmät ankan kohdalla. Tässä on siis todella hyvä ruoka hinta-laatusuhteeltaan, jos tarvitsee tai haluaa viljatonta muonaa syöttää, voin suositella lämpimästi. Miinuksena se, että on netistä tilattava, ja että ruokaa saa vain 12kg säkeissä (tai 100g näytepusseina), mutta ne on vain pieniä miinuksia.

Nykyhetki: ruuat Mustilla ja Mirrillä aloittamisen jälkeen

Purenatural Grain Free, Maukas-raakapullat, märkäruuat, Nutrima Health Digestion



Henkilökunta-alennusten ja kätevyyden johdosta, vaihdoin Lepon ruuan keväällä Dogs Firstistä Purenaturalin Grain Free Lamb -ruokaan. Pure ja DF on tosi samanlaisia valmistusaineiltaan ja ravintosisällöltään, Purenatural on vaan normihinnaltaan Dogs Firstiä hieman kalliimpaa. Viljattomat Puret sopi Lepolle ihan kivasti myös, jonkin aikaa. Ihan se ei tuntunut täysin imeytyvän jostain syystä, kun tuotokset oli välillä löysiä. Tällä hetkellä meillä on vielä pikkupussi kalkkuna-versiota syötettävänä jossain kohtaa pois, siitä lisää vähän alempana.

Pian uuden työpaikan saatuani rupesin ostamaan myös Maukas-merkin raakaruokapullia, jotta Lepon ruoka koostuisi säännöllisemmin lihasta eikä aina vain silloin kun löytää kaupasta alelihoja. Pullien hyvä puoli on niiden helppo annosteltavuus ja sulattaminen, verrattuna pötköihin. Käytetään pääosin täysravintopullia, jottei tarvitsisi pelailla lisien kanssa. 50/50-ruokintamallin ideahan olisi se, että kuivaruoka tuo vitamiinit ja tarvittavat lisät, ja liha sitä laadukasta proteiinia ja rasvaa, lajinmukaista ravintoa. Mutta lukemani mukaan nappulassa olevat aineet eivät riitä jos sitä ei käytetä ainoana ruokana (eikä kaikilla merkeillä silloinkaan), vaan lihaa syöttävien tulisi lisätä koiransa ruokaan ainakin sinkkiä ja D-vitamiinia. Tosin ihan hiljattain olen jostain lueskellut, että edes noissa täysravintopullissa ei olisi riittävästi vitamiineja ja muita härpäkkeitä kattamaan kaikkea mitä koira oikeasti tarvitsee, eli lisiä tarvittaisiin silti. Toisaalta koiran ruokkiminen ei pitäisi olla mitään rakettitiedettä, on paljon koiria jotka saavat pelkkää Pedigreetä ja maksalaatikkoa, ja elävät päälle päin katsottuna ihan mukavasti ja pitkään. En ihan tiedä itsekään mitä ajatella näistä, onko muilla ajatuksia? Ajatellaanko koirien ruokintaa liian monimutkaisesti? Vai pitäisikö sitä jokaisen opiskella enemmän?

AAAAANYWAY. :D (näin siinä käy kun päästää ajatukset valloilleen tähän näppikselle)


Märkäruuat. En jaksanut ajatusta siitä, että kuskaisin taas pakastekassissa Lepon lihoja sukulaisille mukaan, jossa ne veisivät jääkaapista tilaa ja olisivat reissun päätteeksi jo aivan ällöjä, joten tutustuin märkäruokiin. Katselin, että todella lihapitoisia märkäruokia ovat natures:menu-merkin pöperöt, ja niistä kätevissä annoskoissa Country Hunter-ruuat. Jauhettua lihaa, hieman kasviperäistä sekaan, vitskut ja mineraalit, pussi kiinni ja kypsytys. Samaa laatua on uudet Nutrima-märkäruuat, lihapitoisia ja omassa pussissaan hellästi kypsytettyjä. Lepolla ei ole kummastakaan mennyt maha sekaisin, ja ne maistuu sille hurjan hyvin. Käteviä retkimuonia ovat.


Nutriman Health Digestion-kuivaruokaan vaihdettiin yhtäkkiä, juuri ennen joulua. Olin meinaan ostanut ison säkin Purenaturalin viljatonta kalkkuna-napua, mutta siinä kävi niin nolosti että osa siitä erästä olikin viallista, ja meille juuri sattui sitten tämmöinen viallinen säkki (ja sitä makua oli pikkupussi ostettu anoppilaan odottelemaan, sen vuoksi se pikkupussi on meillä odottamassa että syötän Nutriman ohella pois). Olin miettinyt muutenkin Nutriman herkkämasuruuan kokeilemista mm. sen takia että yksi proteiininlähteistä on ankka ja se sopi Lepolle Dogs Firstissä ainakin tosi hyvin (ja myös sen takia että rrrrakastan noiden pussien ulkonäköä ja sitä logoa! <3 ). Lepolla oli ollut hieman ongelmia masun kanssa, tuotokset eivät useimmiten olleet kiinteitä, joten en olisi halunnut ostaa uutta isoa säkkiä Purenaturalin lammasta, jos masuongelmat johtuvatkin vaikka siitä. Pari pikkupussia Nutrimaa lähti siis testiin, ja voi jukra miten tyytyväisiä ollaan. Kakkojen määrä on pienentynyt ja tummentunut (ennen oli tosi vaaleaa), ja kiinteytynyt (tietenkin tätä kirjoittaessani, parina viime päivänä on päivän toinen kaksu ollut huonoa... *huoh*), lisäksi Leppo rakastaa tätä safkaa. Nappulat on X:n mallisia, ehkä sen vuoksi ettei niitä noin vaan koira nielisi pureksimatta, pureskeltu ruoka kun on hellempi masulle kuin kokonaisena hotkittu. Kallistahan tämä ruoka on, mutta toisaalta, kun saa henkilökunta-alennukset, niin miksi en ostaisi sitä kallista laatumuonaa? :D Eilen avattiin ensimmäinen iso säkki tätä ruokaa, eikä toivottavasti viimeinen. :)

Treeninamit, herkut ja järsittävät


Vas. kanafile, ylhäältä broilerin kivipiira,
kalkkunaherkku ja Ziwi Peak

Herkän masun vuoksi meidän säännölliset herkut on aina aikalailla samoja, hyväksi todettuja juttuja.
Treeninameina menee useimmiten kuivalihoja. Mm. Let's Bite-merkillä on kivan pehmoisia kuivalihoja, käytetään useimmiten ankkaa tai kana-turskaa koska ne saa kätevästi saksittua sopivaan kokoon. Eikä mahalle käy mitään vaikka kuinka paljon näillä treenattaisi. Joskus olen ekstraherkuksi ostanut kaupasta esim. vähäsuolaisia broilerpullia joita on sitten pilkottu pieneksi, ja viime Koiramessuilta lähti matkaan se Naturis-makkara ja Ziwi Peak-ruokaa.
Kesällä käytin paljon Natures:menun pehmeitä namipaloja (95% lihaa, loput mineraaleja), Lepon allergialääkkeen sai piilotettua niihin kätevästi. Vinkki: Lidlistä saatavat 7kpl paketeissa myytävät lihatikut ovat myös samantyylistä koostumusta, eli lihaa ja vähän mineraaleja! En tiedä miksi, mutta jos jompaa kumpaa näistä, siis N:M:n nameja tai Lidlin tikkuja käytin enemmän treeninameina, meni Lepolla maha löysälle.
Muita herkkuja Leppo ei oikeastaan saa, paitsi M&M:llä irtona myytäviä kalkkunaherkkuja tai kuivattuja eläinten osia. Noissa kalkkunaherkuissa on kalkkunaa ja pieni määrä puuvartisen kasvin kuitua. Näistäkin menee suurissa määrin eli treeninameina käytettynä maha ihan aavistuksen löysälle, ja kakat muuttuu namien väriseksi kellertäväksi. Esim. kuivatuista broilerin sydämistä tai kivipiiroista ei käy vatsalle mitään.

Vas: naudannahkaluu, bull-stick pätkä,
naudannahkatikku, rouhetikku
Järsittäviäkin ollaan kokeiltu jos jonkinmoisia. Käytössä on silloin tällöin siipikarjan raakaluut ja rustot sekä bull-stickit eli sonninsutipätkät, ja päivittäin tai lähes päivittäin naudannahkaluut (vaihtelevilla paksuuksilla) ja rouhetikut (=naudannahkaa ja riisitärkkelystä). Puristeluita ostetaan myös aika ajoin, nekin useimmiten naudannahkaa. Hyvin on tuntuneet sopivan myös muut kuivatut eläinten osat, kuten korvat tai henkitorvet. Korvissa on vaan niin paljon rasvaa, että niitä ei tohdi antaa kuin joskus herkkuna.
Minkäänlaiset dental-herkut ei Lepon mahalle käy, hauskanmuotoiset whimzeesit saa sen oksentamaan, ja muut dentalit pistää mahan löysälle, jopa viljattomat versiot. :/ Mutta eipä sillä väliä vaikkei nuo käykään, naudannahkaluut hankaa hampaita paremmin puhtaaksi kun kestävät pidempään. Ostin yhden paketin nahkaluita, joissa on kanaa ympärillä ja sisällä kananmaksatäyte, niin maha meni niistäkin huonoksi. Pelkkää kanaa jos on nahkaluun päällä, välissä tai sisällä niin silloin toimii kyllä. Semmoiset on meidän koiran herkuttelut.


HUH! Sainpas kirjoiteltua. Tässä on toverit aikaa vierähtänyt jonkin verran tätä tehdessä... Mutta kivaa oli, saada tuo kaikki tieto päästä johonkin näkyville olemaan. Nyt voin ehkä lakata pitämästä kaikkea tuota päässäni, kun voin tiedon tulla tarkistamaan tarvittaessa täältä. :D Mahtuu kaikkea uutta ihanaa koiriin ja niiden ruokintaan liittyvää aivojen sopukoihin, eikös niin. <3 Saa laittaa kommentteihin tuumailuja jos tekstistä tuli jotain mieleen, tai kyssäreitä aiheeseen liittyen. Loppuun vielä herra herkuttelija itse:


maanantai 1. tammikuuta 2018

Joulu ja vuodenvaihde


Viimein kerkiän laitella vähän joulukuvia ja -kuulumisia! :) Leppo lähti siis isännän kanssa Kotkaan jo 22.12. Lauantaina, kun olin vielä töissä, avon eno kävi perheineen kylässä uuden perheenlisäyksensä kanssa. Heille oli nimittäin tullut joulukuun alkupuolella pieni havannankoiratyttönen, Malla! :) Leppo käyttäytyi hienosti pienen pennun kanssa, ja Mallakin oli kuulemma ollut oikein reipas vaikka tapasi ensimmäistä kertaa muita koiria kasvattajalta lähdettyään.

Niin pieni <3
L: "Kiva kun toitte mulle tämmösen pennun. Saanko sen?"
Toverukset makoilee. :)
Käytiin joulun jälkeen vielä avon enolla kylässä, jotta miekin sain nähdä pikku-Mallan, ja voi kun se olikin niin pieni ja suloinen! Siellä ollessa Leppo ja Malla leikkivät hieman enemmän mitä ensimmäisellä kerralla, juoksivat keittiön ja olkkarin aluetta ympäri. :D Leppo taas nautti kun tunsi olonsa vikkeläksi.

Jouluaattona päätin yllättää avon vanhemmat laittamalla Lepolle töistä ostetut jouluvermeet päälle. Olin ostanut punaisen rusetin kaulaan laitettavaksi, ja koirien tonttulakin. Kyllä taisi ylläri olla iloinen, kun kuulostelin minkälaisen reaktion yläkertaan hiippaillut Leppo-tonttu sai aikaan. :)

"Pitääkö heti aamusta..?" Kuvassa myös Lepon joululahja avon vanhemmilta:
hieno ortopedinen, nahkapintainen koiranpeti! Leppo tykkäsi kovasti nukkua
uudessa pedissään.
Jouluaattona piti toki olla koirallekin oma juhla-ateria, tarjoilin sen aamiaisella.

Tästä se lähtee... Punatulkku on koirien rouheherkku, jälkkäriksi.
Valmis ateria! Kumma kyllä Leppo söi ensimmäisenä uuden kuivaruokansa
(vaihdettiin ihan vastikään taas muonaa :D ) ja kananmunat, itse säilykkeen
herra söi vähän närppien, ja kurkutkin jäi kippoon. Ei tainnut tää
Edgard & Cooperin ruoka olla ihan lempparia Lepon mielestä.
Mutta puruherkkua odoteltiin innokkaana!
Ennen jouluruokaa mentiin Lepon kanssa pitkälle lenkille metsään. Lunta oli tullut jonkin verran, ja suurin osa pötkylän lenkkeilystä olikin kierimistä ja lumessa sukeltelua. Jos ei kiville hyppimistä lasketa. :D
Suppusuu <3
"Kiipesinkö hyvin?"
Jouluruuan ja joulusaunan jälkeen koitti lahjojen avaus. Leppo oli jo ensimmäisen lahjan (joka ei ollut hänelle) kohdalla nenä kiinni paketissa ja silmät pyöreinä, jos sieltä tulisikin jotain arvon corgeudelle. :D Aika pian sai Leppokin avata ensimmäisen lahjansa. Tai siis Leppo ei ole paketin avaamista koskaan hoksannut, vaikka sitä kuinka houkuttelisi repimään paperia auki, niin se vaan katsoo ihmeissään että "Mutta hyvä neiti, eihän paperia saa repiä!" :D Ihmiset saavat siis avata paketit Lepolle, samalla kun koiraherra on nenä kiinni paketissa innosta jännittyneenä.
Ensimmäisessä paketissa oli dinomuna-pehmo, jonka sisällä on kolme vinkuvaa pikkudinoa! Munassa on reikiä, joista dinot saa nyhdettyä ulos.

Vähän ehkä tykkäsi <3
Vielä taitaa kaikki dinot suurimmaksi osaksi vinkua, joskin vihreä t-rex kaipaa jo hieman parsimista kaulasaumastaan... :D Eilen oli dino "mystisesti räjähtänyt" ja osa vanusta oli pitkin olkkaria.
Mutta Leppo on tykännyt lelusta tosi kovasti.
Toisessa Lepon paketissa oli Starmarkin aktivointilelu (Lepoltahan löytyy vihreä Starmarkin geelipallo jo, johon saa laitettua nameja sisälle) Everlasting Treat -keksillä. Tuo keksi on tosi kovaa materiaalia, ja se sullotaan leluun josta koira sitä nakertamalla koittaa saada pois. Lelussa on toisella puolella pieni reikä, johon voi pistää tavallisia nameja lisäaktiviteetiksi, tai jos keksit on loppu.
"Voinko jo saada sen, kiitos?"
Muuten ihan hyvä kapistus, mutta Leppo sai n, 5-10minuutissa keksin lelusta ulos, jolloin se olikin helpompi nakerreltava kun sai aloittaa reunasta vahvoilla poskihampailla. :D Pitää myös seurailla, auheuttaako joku keksin ainesosa kutinoita vai kutisiko Leppo muuten vain seuraavana päivänä.
Kolmas ja viimeinen lahja Lepolle oli myös pehmolelu. Olin töissä katsellut noita hassuja, kuution muotoisia pehmoja jo pitkään, ja tämä oli ensimmäinen joululahja jonka Lepolle ostin, kun en enää malttanut mieltäni. :D Ruskea elukka omistaa hirvensarvet, vihreät kädet, jalat ja majavanhännän ja se rapisee sekä sanoi (huomaa imperfekti) "KVAAK" kun sitä rutisti.

 Muutaman minuutin jälkeen Leppo oli saanut lelun pureskeltua mykäksi,
mutta yhä se on mukavan pehmeä ja rapiseva vaikkei ääntelekään. :)

Joulu on aina rankkaa aikaa pienelle corgille, ja uni maittoi mojovasti aattoiltana.


Joulupäiväkin oli kivaa täynnä, kun leikittiin, lenkkeiltiin, oltiin pihalla ja avon mummikin tuli kylään. Sen päivän jäljiltä Leppo oli vielä väsyneempi; yritettiin nukkumaan mennessä ottaa päiväpeittoa pois niin yksi vain nukkuu eikä liikauta eväänsäkään:
"Mitä te siellä hihitätte, antakaa minun nukkua."
Kovalla houkuttelulla saatiin Leppo nousemaan ja liikkeelle peiton päältä, mutta yritys jäi lyhyeen kun koira lösähti mukavan pehmeäksi käärityn päiväpeiton päälle otettuaan tasan kaksi askelta! :'D Hieman oli väsy poika. <3

Saatiin me ihmisetkin tosi monia kivoja lahjoja (kiitos niistä!), mutta koska tämä on koirablogi, en mene niihin sen tarkemmin. :) Koirien maailmanhistoria-kirja oli kyllä pukinkontissa, ja sitä olenkin mielenkiinnolla lueskellut jo monena iltana ja aamupalapöydässä.
Avolta toivoin vain yhtä lahjaa: videokameraa, jolla saisin otettua Leposta hieman kännykkälaatua laadukkaampia videoita Youtubeen. Ainut kriteeri oli, että kameran tulisi pystyä kuvaamaan sellaisella nopeudella, että saisin tehtyä sulavia hidastuksia. Tämmöinen pikku ihme sieltä paketista tuli:
Niin pieni ja söpö <3
Kyseessä on GoPro Hero 5 Session, jolla saan paremmin kuin hyvin otettua korkealaatuista videota ja riittävällä frameratella hidastuksia varten. Olin ällikällä lyöty. <3
Pitihän uutta pikku ihmettä käydä testailemassa, ja olenkin kahdelta lenkiltä tehnyt jo videokoostetta.


Ensimmäinen lenkki oli ihan vaan lähimetsässä tehty hömppäily, jolla pääsin testailemaan kameran toimintaa ja tehoja (ja niitä hidastuksia, ah niin sulavia hidastuksia <3 ). Valoisa aika alkoi olla siltä päivältä kortilla, joten pientä kohinaa on tässä pätkässä havaittavissa. Vaan eipä se menoa haittaa. :)
Toinen video on eiliseltä, kun käytiin patikoimassa kolmen tunnin lenkki eväiden kera uusissa maastoissa. Ilta on meillä aina uuden vuoden aattona ulkoilutonta aikaa, varmuudeksi. Ja valjaissa oltiin tuollakin vaikka lenkki ajoittui 12-15 välille, tosin ei ihan koko lenkkiä hihnassa kun oli niin umpimetsää välillä.


Lepolla meni muutenkin vuoden vaihde rattoisasti. Oli järsittävää, ja jätettiin televisio auki siksi aikaa kun käytiin katsomassa Helsingissä ilotulitukset. Olin myös ostanut varmuudeksi Lepolle eteerisistä öljyistä koostuvaa rauhoittavaa suihketta, jota voi suihkuttaa tekstiileille tai hieroa sormilla koiran naamaan ja rintaan. Eikä vastaan ainakaan tullut läähättävä tai pelokkaan oloinen koira kun keskustasta palattiin, eikä kämppä haissut "stressiltä". Leppo oli järsittävänsä järsinyt, juonut vettä ja nukkunut. Ja käytiin valjaissa pikku kävelyllä vielä puolen yön jälkeen että Lepsi sai tehdä tarpeensa, eikä silloinkaan ollut moksiskaan vaikka satunnaisesti kaukana paukahteli. :) Reipas pikku ukko.

Menikö muilla vuoden vaihde rattoisasti?