Leikkisetäilyä ja virka-apua poliisille

Leppo pääsi torstaina olemaan taas pitkästä aikaa leikkisetänä pennulle! Meidän blogikaveri, Tofu-corgin omistaja Tanya on saanut perheenlisäystä ihanan australianpaimenkoiratytön muodossa, ja järjestettiin yhteinen lenkki meidän lähimetsään. Tofu ei tullut vielä tällä kertaa mukaan Leppoa tapaamaan, jotta aussipentu Haiku oppisi olemaan myös yksin muiden koirien kanssa, ilman "isosiskon" tukea. :)

Kaikki Lepon ja Haikun lenkkikuvat on ottanut Tofun ja Haikun emäntä Tanya, jolta löytyy omien koiriensa blogi täältä. Kiitos Tanyalle lenkkiseurasta ja hyvistä kuvista!

"Mä näytän tolle pennulle kaikki parhaat mestat ja leikit!"

"Missä se pörröpallero oikein luuraa? Tulis jo leikkiin!"

Haikua vähän ujostutti uusi leikkikaveri, vaikka olikin samaa merkkiä isosisko Tofun kanssa. :D Leppo on sen verran isompi kuulemma kuin Tofu, että oli pienellä aussiella jännät paikat. Haiku kyllä seuraili Leppoa ja oli kiinnostunut, mutta väisti tai meni äipän luo turvaan jos Leppo kiinnitti liikaa huomiota Haikuun. Leppoa sainkin toppuutella välillä kun yritti paimenmaisesti kytätä ja höristen juosta leikkimään toisen kanssa.. Mutta kaikesta huolimatta Haikun piti vaivihkaa yrittää napata leikkisedän hännästä kiinni kun se ei katsonut! :D Ihana otus, ja eiköhän se Lepollekin lämpene kun tapaavat useammin. :)

Leppoa mietityttää että miksei hän saa kaikkia Haikun nameja.

Leppo ja Haiku-vauva. <3

Vakava poseeraus :D

Eilen päästiinkin sitten avon ja Lepon kanssa tarjoamaan vähän virka-apua poliisille. Oltiin lähdetty Vermon raviradan suuntaan, tarkoituksena käydä meren rantaa katsomassa. Jouduttiin vähän menemään kiertoteitä, kun alueella oli hurjan suuret rakennustyömaat ja osa teistä oli suljettu. Leppoa meinasi vähän jännittää kaikki työkoneet ja ohi autoilevat ihmiset kun oli meluisa ympäristö, mutta selvittiin kuitenkin kunnialla rauhallisemmille seuduille.

Vermon koirapuistoa ohittaessamme huomattiin, että aitauksen luona oli poliisiauto ja kaksi poliisia. Aitauksessa juoksenteli pieni terrierimäinen koira, mutta poliisien lisäksi ei ollut muita ihmisiä paikalla. Juuri kun mietimme, että voisikohan meistä olla jotain apua tilanteeseen, poliisit huikkasivat että olisiko meillä ylimääräistä hihnaa tai muuta, ja menimme aitaukselle.

Pikku terrieri oli karannut jostain lähistöltä, ja kuulemamme mukaan kaksi koiranomistajaa oli saanut houkuteltua kaverin oman koiransa perässä koirapuiston aitojen sisälle. Siitä olivat kutsuneet poliisin paikalle, kun omistajaa ei näkynyt tulevan eikä Karkurit-nettisivun kautta laitettuun ilmoitukseen tullut yhteydenottoja. Poliisit olivat jo kauan yrittäneet saada pientä koiraa aitauksen sisältä autoonsa, mutta terrieri oli peloissaan ja epäluuloinen, eikä tullut lähelle hakemaan vettä tai herkkujakaan.

Pikkukaveri nuuski aidan läpi Leppoa kiinnostuneena, ja tarjouduimme menemään aidan sisälle jos koirasta saisi otteen, kun se touhuaa Lepon kanssa. Mutta koira oli liian epäluuloinen ja piti riittävän etäisyyden ihmisiin.

Poliisit joutuivat lähtemään muihin tehtäviin, me jäimme aitaukselle, koska halusimme vielä yrittää kaikessa rauhassa. Ilma oli kaunis eikä meillä ollut mihinkään kiire, eikä pientä koiraparkaa oikein yksinkään voinut puistoon jättää. Jokuhan olisi saattanut vahingossa päästää sen ulos ja taas karkuteille. Poliisit kiittivät meitä ja sanoivat, että jos saadaan se kiinni niin soitetaan hätänumeroon, niin he tulevat takaisin hakemaan koiran löytöeläintalolle. Jos omistaja olisi sattunut paikalle ja vienyt koiran kotiin, olisimme olleet yhteydessä Karkureihin että koira on päässyt kotiinsa.

Siitä alkoi 30 min-1 h odottelu, että koira rauhoittuu ja alkaa luottaa meihin sen verran että pääsisi kosketusetäisyydelle. Otin Lepon hihnaan, koska se olisi halunnut kauheasti leikkiä, mutta pientä terrieriä pelotti ja se yritti vain aitauksesta pois. Huomattiin pian, että terrieri pyöri enimmäkseen portin luona, vinkui ja kaivoi porttia ja maata sen alta. Avo kävi portin eteen makaamaan hyvin pitkältä tuntuvaksi ajaksi, ja juteltiin niitä näitä antaen pienen koiran olla.

Puistossa kävi isojen koirien puolella nainen kahden suuren bulldoggi-tyyppisen koiransa kanssa. Koirat haukkuivat portin liepeillä makoilevalle avolle kummallisesta käytöksestä, ja ärähtivät aidan läpi myös terrierille, joka kävi uteliaana aidan luona nuuskimassa. Leppo hermostui kun isot tyypit ärähtivät pienelle kaverille, ja se alkoi haukkua ja murista tomerana, niskakarvat pystyssä että "Minun reviiri ja minun pikkukoira, älkää tehkö noin tai mä syön teidät"...  :'D Urhea suojelukooki. Onneksi oli aita välissä.

Pikku hiljaa terrieri tuli lähemmäs avoa. Aluksi se kävi nopeasti nuuskimassa avon lahjetta, ja loikkasi varmuudeksi kauemmas. Kun mitään ei tapahtunut, se loikki hetken päästä avon jalkojen yli päästäkseen lähemmäs porttia. Pian se jo nuuskaisi avon kättä, ja kun avo rapsutti sen rintaa, pieni koira rentoutui kun huomasi että häntä vain hellitään, ja antoi avolle pusun naaman. <3 Sitten se kävi avon viereen istumaan ja nauttimaan silityksistä, yhä tarkkailleen ympäristöään, mutta luottavaisempana vieraan ihmisen kosketukseen.

Sanoin että "Jos sie saat sen koiran tosta hellästi napattua syliin, niin mä soitan sinne hätänumeroon että kiinni on." Avo silittelyn lomassa sai toisen käden vietyä varkain koiran ympäri, ja hyvin hellästi mutta päättäväisesti nosti pikku terrierin syliinsä. Kävin pujottamassa Lepon hihnan koiran kaulalle varuiksi jos se pääseekin pomppaaman sylistä pois, ja soitin elämäni ensimmäistä kertaa numeroon 112, iloisella uutisella tosin eikä hengenhädässä.

Kun kaveri huomasi, ettei sylistä pääse pois ja että siinä ei ole vaarallista,
se kävi makaamaan ja nautti muutaman kuivanappulan avon ja mun kädestä.

Leppo ihan masis kun toinen koira makaa isin sylissä ja syö hänen ruokaansa.

Poliiseilla kesti 5-15min saapua paikalle soittoni jälkeen. Samat kiltit poliisisedät, jotka aiemminkin tapasimme, peruuttivat auton ihan puiston portin lähelle, ottivat varuiksi terrierin kaulalla olevasta hihnasta kiinni, ja sulkivat oven kun avo laittoi koiran takatilaan. He kiittelivät kovasti ja kättelivät (ja kiittivät Leppoakin virka-avusta), ja olisivat tarjonneet pullakahvitkin, mutta koira piti saada Viikin löytöeläintaloon mahdollisimman pian lepäämään ja odottamaan omistajaansa. Toivottelimme hyvät kevään jatkot puolin ja toisin, ja lähdimme Lepon kanssa kotia kohti.

Oli pienellä corgillakin väsyttävä ja jännittävä lenkki.

Tänään sain tiedon kiitosten kera Viikin eläintalolta, että koira on haettu omaan kotiinsa. :) Olin laittanut tekstarin kysyäkseni koiran tilannetta ja vointia, ja pikkukaveri onkin onneksi jo kotona toipumassa reissustaan. <3

Loppuun pistän vielä niille lukijoille jotka eivät facebookista ole bonganeet, meidän kevätlenkkivideon uusissa lenkkimaastoissa: