Kaloja katsomassa

Vietimme viikonlopun Kotkassa avon vanhempien luona. Visiitti huipentui vierailulla Maretariumiin - koiran kanssa! Kotkan Maretariumissa on ollut muutamana vuotena tapana ottaa koiravieraita vastaan marraskuussa, ja halusimme päästä tänä vuonna siellä käymään. Maretariumista löytyy lähes kaikkia suomalaisia kaloja, muita vesieliöitä unohtamatta. Pienimmät kalat olivat aivan piskuisia, ja suurimmat taas Leppoa isompia. :D Siperian- ja venäjänsampi taisivat olla isoimpia kaloja, joita näimme.

Siperiansampi

Lipunmyyntiaulassa oli yksi akvaario, jossa uiskenteli muutama todella iso otus. Aulan kalat taisivat olla karppeja, ei muistettu katsoa tarkemmin. Onnistuin saamaan videolle Lepon ensireaktion näistä kaloista!

Alkujännityksen jälkeen Leppo ei enää pelännyt kaloja, vaan kulki reippaasti mukana kierroksella ja välillä katseli isoimpia menijöitä rauhassa. Lähinnä herra kuitenkin odotteli "isiltä" nameja.

Touhottaja tsekkaamassa jo seuraavaa akvaariota. :D

"Isi mitä noi on?"

Muutama ankerias puiden suojassa,,,

Hurja yrmyleuka! (Joku lohikala..?)

Oli hienoa, kun pään ylläkin uiskenteli isoja vonkaleita. :)

"Joo on kivoja, saanko nyt namin?"

Mukavasta reissusta oli tietenkin ostettava matkamuisto. Niinpä Leppo sai omaksi pienen kalapehmon, ja oli siitä hyvin onnellinen. :) (Herra itse yritti hamuta myös myös alahyllyillä olevia isompia pehmokaloja, mutta suuhun sopiva taimen kelpasi ihan yhtä hyvin.)

Suosittelen ehdottomasti kaikkia koiranomistajia käymään Maretariumissa koiransa kanssa, marraskuuta on vielä jäljellä! Tulevina vuosinakin on kyllä uskoakseni sama tilaisuus marraskuussa, jos tänä vuonna ei ennätä.
Leppo oli ainakin kiinnostunut kaloista, ja kyllä uni maittoi koko loppupäivän. :) Yhteentörmäyksiä muihin koiriin ei juuri tullut; henkilökunta päästää tarvittaessa koirakkoja tipoittain kierrokselle, ettei mene haukkumiseksi. Yksi podhalanski (oletan) olisi tosin tunkenut omistajansa avustuksella vähän turhankin lähelle meitä, vaikka yritin jalalla koiran tuloa Lepon luo estää! Mutta ennen kuin ehdin sanoa mitään, Lepon kaunis hammasvirnistys isolle koiralle sai omistajan huomaamaan että heidän tutustumisyrityksensä ei ollut toivottua myöskään corgiherran mielestä. :D

Pistän loppuun vielä pari kuvaa viikonlopun muista touhuista!

Köllöttelyä...

Puutarhurointia...

Vielä hetki lumesta nauttimista...

Ja joulun odotusta.

Ulkonäkömuutosta ja treenailua

Kuten varmasti huomasitte, blogi se vain on muuttanut ulkoasuaan! Leppo on yhä onneksi entisen näköisensä. Halusin muuttaa blogin tyyliä vaihtelun vuoksi, joten tässä teille talvisempaa Leppoisaa. :) Oikealle on myös ilmestynyt allekirjoittaneen kuva, jota klikkaamalla pääset näkemään minusta tietoja ja taustatarinaa. Olen lisännyt myös Lepon omien tietojen sivulle luonteesta tekstiä, ja harrastuksista. Käykää kurkkaamassa!

Meillä on ollut treenailuviikko. Aina välillä ehditään yhä doboillakin, mistä Leppo on aina hyvin mielissään:

Väsynyt poika dobon jäljiltä! 

Tai siis väsynyt, mutta onnellinen. <3

Viimeinen viikko treenattu huolella joka päivä vähän pallopaimennusta. Lepollahan kävi siis viikko sitten sunnuntaina jo treenien alkulämmittelyissä se, että puraisi pallon puhki. Meidän uuden, mustan ja hienon pallon. Leppo rikkoi siis toisen pallon puolen vuoden sisään. Paha poika. Lisäksi jouduin treenien loputtua palaamaan koiran kanssa halliin kolmesti, kun Leppo ryntäsi haukkuen autoille. Neljännellä yrityskerralla pääsimme yhdessä autoon ilman haukkuja ja innokkuutta. Autosta poistuminen oli taas yhtä showta, kun herra yritti hyökkiä treenikaverimme tyhjäkäynnillä olevan auton renkaisiin ja oveen. Ei menneet treenit siis ihan putkeen viikko sitten. :D

Otimme opiksi, ja lainasimme kouluttaja Suvilta Lepolle tämmöisen kapistuksen:
 

"Miksi..?"

Aiottiin kokeilla, jos kuonokoppa häivyttäisi vähän pallon puremista ja sitä kautta ylimääräistä virettä, ja totutettiin Leppo siihen pikku hiljaa. Tehtiin kopasta namien avulla mukava juttu. Samaan aikaan treenasin joka ilta Lepon kanssa uudenlaista taktiikkaa palloiluun. Opetin Lepon menemään pallon taakse istumaan, jonka jälkeen se lähtisi vasta tökkää-sanan kuultuaan palloa tuomaan. Treenasimme tätä joka päivä, ja se tuotti tulosta. Onneksi tuotti, sillä huomasimme avon kanssa loppuviikosta, ettei Leppo suostu koppa päässä tönimään palloa lainkaan. :D

Eiliset pallotreenit menivät kuitenkin parhaiten pitkään aikaan, lämppäreissä jouduin ainoastaan yhden kerran kieltämään Lepon nousevaa intoa, ja Suvin kanssa kiellettiin kuviota tehdessä samaan aikaan yhden kerran. Leppo meni koko muun ajan niin hienosti ja mallikkaasti, että itseäkin ihmetytti! Sen into ja vire oli laskenut riittävästi, että se malttoi keskittyä menemään pallon taakse istumaan. Myös hallilta autoille lähtö meni ainoastaan yhden ovelle paluun taktiikalla, ja Suvilta saatujen neuvojen avulla myös autosta Leppo tuli täysin hötkyilemättä, superhienosti ja keskittyneesti! Olin hyvin onnellinen emäntä. :)

Vaan jottei menisi pelkäksi treenihöpötykseksi, niin vähän köllöttelykuvia perään! Wigwamista on tullut Lepon linnake/pesä, viltti on varjostamassa oviaukkoa että siellä olisi hämärämpää, ja viimeisessä kuvassa näkyvä tyyny (vanha Lepon peti) wigwamin ulkopuolella on Lepon "terassi". :D

Rentoutumisasennot kohdillaan. :)

Isänpäivänä Leppo köllötteli "isin" vieressä aamulla pitkään, kun sohvalla oleskeltiin:

On vissiin ihan mukavaa... :3

Tältä päivältä: kinoksien kunkku.

"Jaa mää vai?"

Onko uusi blogin ulkoasu ihan ok teidän mielestä? :) Talvinen se ainakin on, niinkun pitääkin! Muille vuodenajoille on sitten mahdollisesti omanlainen ilmeensä tulossa... ;)

Leppoisia juttuja 2/2: rutiinit

Postasin elokuussa ensimmäisen osan Leppoisista jutuista, ja nyt viimein sain valmiiksi muutaman kuvan, ja löytyy sopiva hetki toista osaa varten! Toinen osa käsittelee Lepon rutiineita, jotka herra on tottunut tekemään aina samalla tavalla.

Aamu

Kun herätyskelloni aamuisin soi, Leppo joko jatkaa kaikessa rauhassa vielä torkkumista ja venyttelee nuristen pedillään, tai köpöttelee vessassa ollessani "tsekkaamaan olkkarin". Koira käy siis pikku kierroksella olohuoneen sohvapöydän ympäri, rapsuttaa itseään matolla jos on kutinakausi, ja ehkä hinkkaa naamaansa sohvaan tai mattoon. Vasta kun olen saanut ulkovaatteet päälle, hänen ylhäisyytensä kävelee hissukseen eteiseen venytellen ja haukotellen. Rappukäytävässä kuuluu yleensä 1-3 äänekästä naukaisua, kun Leppo haukottelee viimeisiä unenrippeitä pois.

Lyhyen tarpeidentekolenkin jälkeen, kun palaamme sisään, Leppo odottaa eteisessä nätisti että hänet kuivataan ja/tai päästetään hihnasta irti. Sitten onkin luvassa isin herätys osa 1, jolloin Leppis hyppää sängynreunalle istumaan, odottaa silmät intoa loistaen että minä tulen mukaan (koska eihän isiä mitenkään voi herättää ilman että mamikin on mukana!), ja sitten käy suukoin herättämässä nukkuvan avon uniltaan, könyten isi-paran päällä, ja köllöttelee vieressä siliteltävänä.

Kun herätys on hoidettu, tulee koiraherra seurakseni kylppäri-keittiöakselille kun hoidan aamutoimiani. Aamupalan syötyäni Leppo havahtuu, ja tarkkailee otanko purkkapussin (tästä se tietää että aamiainen on ohi ja on seuraavan rutiinin vuoro). Jos otan purkan, koira kipittää kiireen vilkkaa makkarin oviaukolle odottamaan että seuraan perässä, ja tästä seuraa isin herätys osa 2. :D Siinä saatamme makoilla pidemmänkin tovin jos on aikaa, kunnes tulee Lepon oman ruuan vuoro. Kysymys "Onko nälly?" tai "Haluisitko ruokaa?" saa koiran lähtemään juoksujalkaa keittiöön. Aamuruuan jälkeen kuuluu saada jälkkäri, eli ohut rouhetikku (jonka Leppo vie aina olkkariin syötäväksi). Tämä on jäänyt tavaksi sen takia, että jos lihaa on tarjolla, Leppo saa sen aamuruualla, jolloin pieni pureskeltava perään auttaa poistamaan enimmät töhnät hampaista. Joskus jos jälkkäri unohtuu aamutohinan keskellä, Leppo kulkee levottomasti ihmisten ja keittiön väliä, kunnes hidasälyiset omistajat tajuaa mistä on kyse. :D

Uloslähtö

Edellinen koiramme oli tyypillinen koira, mitä uloslähtöön tulee. Eli ravasi innokkaana oven ja ihmisen väliä, pyöri kuin väkkärä, piti hieman ääntä ja heilutti häntää kun on niin siistiä mennä pihalle. Leppo on vähän toista maata.

Ei sillä, ettei Leppo innoissaan olisi uloslähdöstä, koska onhan se. Se tykkää lähteä "lenksulle", "lenkille", "ulos" tai "pihalle", sehän on selvä. Mutta se suhtautuu asiaan tyynesti.

Kun Lepolle esittää "the kysymyksen", se kallistaa päätään varmistaakseen että kuuli oikein, ja sitten sipsuttaa tai rauhallisesti köpöttelee korvat hieman taaksepäin taivutettuna eteiseen. Eteisessä Leppo käy istumaan seinän tai oven viereen, ja katsoo meneekö pukeutumisessa kauan. Jos sää vaatii enemmän ulkovaatetta kuin kengät tai niiden laitossa kestää enemmän kuin 10 sekuntia, Leppo käy odottamaan eli lysähtää makaamaan.

Jos lenkittäjä on hajamielisellä tuulella tai jää juttelemaan hetkeksi eikä pukeutuminen etene, Leppo saattaa menettää malttinsa ja innostua liikaa. Eli toisin sanoen se nousee ylös, kävelee hitaasti ulos lähtevän ihmisen ympäri, ja menee jälleen oven/seinän viereen odottamaan. :D

Innostus on käsinkosketeltavaa..?

Leppo käy siis hienovaraisesti paimentamassa ihmistään oikeaan suuntaan. Samanlaisen kierron jonkun ympäri se saattaa tehdä, jos jälkkäri on unohdettu antaa aamuruuan jälkeen. Vitsaillaan avon kanssa tuosta, että Leppo ei malta pantalooneissaan pysyä kun on niin innoissaan että kävelee yhden kierroksen meidän ympäri. :D Että menee ihan mahdottomille kierroksille tuo koira uloslähdöstä...

Noh. Kun ihminen/ihmiset ovat viimein pukeneet, corgiherra nousee istumaan ja antaa laittaa pannan ylleen, sen jälkeen se nousee seisomaan ja odottaa että ovet aukeaa. Mikäli sisäoven takaa paljastuu mainospostia tai kirjeitä, Leppo jähmettyy paikalleen ja katsoo postia ja sitten lenkittäjäänsä surullisena. Surullisena hänen kulkuväylällään olevasta ällöttävästä roskasta. :D Vasta kun posti on nostettu arvon corgin tieltä pois, pystyy hän kulkemaan ovesta (vaikka kyseessä olisikin vain pienenpieni kirje tai flyeri, jonka ohi Leppo pystyisi helposti kävelemään)... Tuo tapa on ollut sillä pennusta asti, että postista masennutaan kunnes se lähtee pois tieltä.

Lenkkireitit ja epämieluisat suunnat

Tämä seuraava tapa on monille corginomistajille tuttu: lenkillä jumittaminen. Corgit tuntuvat ilmaisevan jumittamalla selvästi, jos joku asia lenkissä tai sen suunnassa ei miellytä. Leppo esimerkiksi on tottunut menemään kuntopolut aina tietyin päin, ja tottunut että tietyistä risteyksistä käännytään aina tiettyyn suuntaan, jotta päästään kivoihin paikkoihin. Koiraa saakin hetken aikaa vetää perässä, jos en käännykään puistoon jossa temppuja yleensä tehdään, tai jos Lepon kanssa lähtee kahdestaan kuntopoluille, ilman avoa tai koirakaveria omistajineen. Välillä koira tekee täyspysähdyksen ja käy makaamaan tai kierimään asfaltille/hiekalle/tamppaantuneelle lumelle (ei ikinä ruoholle tai hankeen :D ) säälittävän näköisenä, kun "ei niin millään huvittais."

Treeneistä poistuminen on meillä aina yhtä draamaa jos poistumme kävellen, kun Leppoa saa vetää perässä kymmeniä metrejä ja se vain vinkuu, itkee ja ulvoo, ja katsoo kaihoisasti treenipaikan suuntaan...

Ilta

Lepon iltaruuan aika on n. klo 20, ja koira tietää sen hyvin. Innolla odotan joka syksy kellojen kääntöä, että minkälainen hämmennys siitä koiralle syntyykään kun ruoka tulee tunnin myöhemmin. :D (Tänä vuonna ei sen kummempaa reaktiota, höh.) Ollaan pyritty antamaan ruoka vasta siinä vaiheessa, kun Leppo ei ole sitä meiltä kyttäämässä hörinällä ja häntä heiluen, vaan rauhoittuu omiin touhuihinsa.

Hammaspesun aika koittaa meidän ihmisten hammaspesun jälkeen. Leppo tulee kylppärin oven luokse tai eteiseen, kun kuulee että huuhtelen omaa harjaani pesun jälkeen ja otan koiran harjan ja tahnan esille. Usein tuntuu että se teleporttaa itsensä oikeaan paikkaan oikealla hetkellä, kun herra tassuttelee niin hiljaa paikalleen odottamaan vuoroaan, ja aina täsmälleen oikealla hetkellä. Hammaspesua seuraa iltapissatus, jonka jälkeen on puruherkun vuoro. Ennen piilotettiin iltaherkku aina kämppään ja koira kävi sen sitten itselleen etsimässä, mutta Leppo oli siitä niin jännittynyt että murisi pantaa poistaessa, ja oli muutenkin vähän turhan hermostuneen oloinen. Yrittipä muutamaan kertaan ruveta jo ennen uloslähtöä etsimään herkkuaan kovalla tohinalla... :D (Herkun siis piilotin aina sillä välin kun pojat olivat pihalla.) Nyt jännitys on lieventynyt, kun herkku annetaan ilman kummempia numeroita pannan poiston jälkeen.

Leppo syö puruherkkunsa aina olohuoneen matolla, josta sitten kävelee 95% varmuudella juomaan vettä. Vedenjuonnin jälkeen Leppo hyppää sängylle ottamaan vastaan silityksiä ja antamaan avolle vähän pusuja tai painimaan avon kanssa. Jostain syystä isi saa kaikki pusut aina, mami vaan harvoin. Epistä!

Onkos muiden koirille rutiinit yhtä tärkeitä kun Lepolle? :D Ei täälläkään pienen koiran maailma sorru vaikka asiat ei meniskään rutiinien mukaan, mut taitavasti se on tapansa oppinut ja nauttii niistä.