Hauskan maukasta halloweenia!

Meilläkin "juhlittiin" halloweenia (=kaiverrettiin kurpitsa ja herkuteltiin + katsottiin kauhuleffoja) viikonloppuna, mutta vielä kun ollaan lokakuun puolella ja monissa maissa itse halloween on virallisesti tänään, on pieni aiheeseen liittyvä postaus paikallaan. :) Olenkin ollut hurjan ahkera blogin ja Youtube-kanavan kanssa viime päivinä! On ollut kaiketi niin paljon pieniä asioita, joita olen halunnut teidän kanssanne jakaa ja laittaa tänne itsellenikin muistiin, mitä kaikkea ollaan touhuttukaan. Ja toki syysloma ja nyt flunssassa kotona oleminen on edesauttanut asiaa... :D Mutta nyt halloweenimaisempiin tunnelmiin!

"Iik! Mikä se halloweeni on, isi suojele minua!"

"Suojele minua... Suoje..le mi... Zzz..."
Olikin lämmintä ja mukavaa isin sylissä pienellä koiralla. :)

Vilkaistaanpas ensiksi meidän halloween-menuun. Olin ostanut vähän leivontatarvikkeita herkkuhetkiä varten, ja illan ruokana oli tulinen pasta bolognese hauskalla halloween-teemaisella pastalla. Tarkoituksena oli tehdä leffaherkuksi piparkakku-ukkomuotilla ukkelin mallisia keksejä, johon tulisi erilaisia koristeluita. Mutta, eihän mulla ollutkaan mitään ukon mallista muottia! :D Niinpä corgimuotti pääsi taas joulun jäljiltä käyttöön, ja valmiit luomukset olivatkin kummitus-, luuranko- ja muumiocorgeja (+ pienempiä, pyöreitä keksejä halloween-koristeluilla)!

"Kummitus"corgien jalat ja hännänpää vähän näkyy lakanan alta... ;)

Keksitaikina oli perus murotaikina, johon oli lisätty kardemummaa ja kuorrute oli valkoista sokerikuorrutetta. Hyvin pian huomasin, että olisi pitänyt valita kuorrutteeksi pikeeri tai valkosuklaa; koristelu oli tosi hankalaa ja raskasta flunssaisena ja yhteistyöhaluttomalla kuorrutuksella! Kummallista, että saman merkin kuorrute toimi viime joulun pipareissa niin hyvin. No, hyvältä keksit silti maistuivat! Ennen illan leffan aloitusta tarjoilut oli tietysti katettava sohvapöydälle esille, ja avo huomasikin karkkikupissa pari ylläriä:

"Waiter! I have eyeballs in my candy."

Keksien lisäksi olin tehnyt jo pari vuotta kokeilulistalla olleita Omar-sormia! Ne olivat tosi helppoja tehdä, ja näyttäviä. Olisivat olleet vieläkin näyttävämpiä ja oikeaoppisia, jos olisin löytänyt lähikaupasta punaista elintarvikeväriä "vereksi" sormen katkaisukohtaan. Mutta ajoihan nuo asiansa, ja hyviä olivat.

Lepon halloween-herkutteluihin kuului oma ruoka, ja kuivattuja possunkorvan paloja. Herra oli niistä hyvin tyytyväinen. :)

Näittekin tekemämme kurpitsalyhdyn postauksen alussa. Oltiin ostettu ensimmäistä kertaa koskaan kurpitsa! Avo piirteli sillä aikaa paperille erilaisia kurpitsanaamoja, kun minä koversin jäätelökauhalla sen sisustaa tyhjäksi. Valkattiin yhdessä kiva naama, piirsin sen kurpitsaan ja avo pääsi tekemään kaiverrushomman. :) Oli sen verran hauskaa että ensi vuonna taidetaan ostaa molemmille omat kurpitsat! Otettiin kurpitsasta siemenet talteen, jonka jälkeen puhdistin, maustoin ja paahdoin ne uunissa, jolloin niistä tuli kivaa lisänaposteltavaa. "Lihat" soseutin ja pakastin myöhempää käyttöä varten.
Ennen tätä kaikkea oli kuitenkin Lepon vuoro tutustua kurpitsaan. Sosiaaliset mediat ovat täynnä videoita, missä corgit ja muutkin koirat reagoivat kurpitsoihin pelkäämällä niitä tai haukkumalla niille ja hyökkimällä kohti. On myös videokollaasi, joka osoittaa että corgit pelkäävät kurpitsoita, ja että se on söpöin juttu maailmassa. :D Corgimaista-blogin kirjoittelija (jonka corgi Tofu oli sattumoisin päässyt siihen kollaasivideoon <3 ) kehotti minuakin videoimaan Lepon ensikohtaamisen tämän mystisen, oranssin möhkäleen kanssa, joten niinhän mä tein! :) Kas tässä, Leppo ja "hurja kurpitsa"!

... No, reaktio oli oikein Leppomainen etten sanoisi. :'D Kun laskeuduin kyykkyyn kuvaamaan, Leppo rupesi antamaan mulle/kurpitsalle (en ole ihan varma kummalle :D ) tervehdysvenytyksiä. Tervehdysvenytys/kumarrus on Lepolla tosi yleinen tapa, se venyy ihmisille joista se pitää. Tämä ele on ilmeisesti hyvin kunnioittava, mutta rento tapa koiralle tervehtiä sille läheisiä henkilöitä. Koira tiedostaa tervehdittävän ihmisen (tai kurpitsan..? xD ) tilan, ja pyytää venytyksen kohdetta vuorovaikutukseen kanssaan (lähde tervehdysvenytykseen). Leppo siis oletettavasti pyysi minua kanssakäymiseen hänen ja oudon kurpitsan kanssa, tai pyysi multa jotain ohjetta, mitä kurpitsalle tulisi tehdä. Olisi myös aika hauskaa, jos Leppo todella olikin tarkoittanut kurpitsalle nämä kumarrukset... "Hyvää päivää herra kurpitsa, pidän teistä ja haluaisin sosialisoida kanssanne." :'D En kestä..!
Noh, kun muuta ohjetta ei herunut kuin naurahdus herran venytyksille, se rupesi tutkimaan kurpitsaa itse. Leppo tökki ja kaivoi kurpitsaa, tyrmistyi kun se piti niin kovan äänen kolahtaessaan tuolinjalkaan (eihän sillä tavalla sovi hienojen herrojen meluta!), ja kun koira ei saanutkaan mokomasta kapistuksesta otetta edes kannasta, kääntyi se taas minun puoleeni pyytämään ohjetta. Ihana, hassu otus.

Siinä meidän halloweenherkuttelut ja kurpitsaseikkailut tältä vuodelta! Tänä aamuna Leppo kävi vinkumassa olohuoneessa olevalle kurpitsalyhdylle, olisi vissiin halunnut vähän maistaa... :D

25.10. ensilumi

Kouvolaan sateli pieni määrä lunta tiistaina. En ole varma, oliko tuo nyt se virallinen ensilumi, mutta ekaa kertaa tänä talvena oli kuitenkin lunta maassa. :D Nyt täällä "nautitaan" vesisateista ja märkyydestä, joten päivän piristykseksi tässä teille Lepon nautintoja lumikeleistä!

"Onko tää totta vai unta, onko oikeesti tullut lunta?" Leppo rupeaa runolliseksi...

"Hitsi kun pitääkin aina poseerata näihin kuviin..."

"Ai nyt mä olin hyvin, saanko sitten nameja?"

Toivon kovasti että pysyvä lumi tulisi pian, ja että saataisiin valkoinen joulu!

P.S. Lepolla on nyt ikioma Youtube-kanava, samalla nimellä kuin blogi eli Leppoisaa. Sieltä löytyy vasta tuo yllä ollut lumivideo, mutta laitan sinne pikkuhiljaa nuo väliaikaiskanavan kaikki videot, ja lisäilen uusia sinne aina kun tulee tehtyä. Eli mun käyttäjänimellä oleva kanava, Tiina L, tyhjenee jossain vaiheessa ja Lepon videot siirtyy tuonne omalle kanavalleen. :)

Allergialääkitys aloitettu

Rennosti haarat levällään loikoilua... :D

Pikainen parin kuvan ja kuulumisen päivitys täällä moi! Lepon kanssa käytiin viime viikon torstaina eläinlääkärissä, kun ei ne rapsuttelut vaan näyttäneet loppuvan. Näytin jo rupeutuneita haavoja Lepon sisäreisissä ja kyynärvarressa, ja ell otti niistä varmuudeksi ihonäytteet (löytyi vain vähän bakteereita, eli ei mitään ulkoloisia tai muuta kummallista). Hän epäili oireiden perusteella kutinoiden syyksi varasto- tai pölypunkkia, tai homesientä, jotka Lepon allergiatesteissä aiheuttivat voimakkaan reaktion.
Suomen markkinoille on tullut uusi allergialääke koirille, joka on toiminut loistavasti, eikä aiheuta samanlaisia sivuoireita, kuten kortisoni, joka on aika raju lääke. (Kortisonin haittavaikutuksia ovat mm. lisääntynyt juominen ja pissaaminen, lihasten surkastuminen, osteoporoosi, ihon oheneminen, piilevän sokeritaudin puhkeaminen ja Cushingin tauti.) Olin kuullut tästä lääkkeestä hyvää jo koirafoorumeilta ennen eläinlääkäriin menoa, ja yllätyksekseni lääkäri suosittelikin ensimmäisenä juuri sitä. Lääkkeen nimi on Apoquel, ja aloitimme sen antamisen Lepolle torstai-iltana, eli sitä on syöty nyt neljä päivää. Lääkettä annetaan aluksi enemmän ja kahdesti päivässä, kunnes oireet häviävät, ja sitten siirrytään vähintään neljäksi viikoksi ylläpitoannostukselle, joka on pienempi ja annetaan vain kerran päivässä. Sen neljän viikon jälkeen voi sitten kokeilla, voiko koira olla ilman lääkettä. Lepon tapauksessa uskoisin että voi, kunnes alkaa taas siitepölykausi jolloin saamme tästä lääkkeestä apua. Tänään olen huomannut Lepon raapivan itseään vain yhden kerran, joten uskaltaisin sanoa, että oireet ovat poissa! Siirrymme siis lähipäivinä jo sille ylläpitoannostukselle.

Lääke on kuitenkin aina lääke. Apoquel toimii niin, että se estää immuniteettijärjestelmän turhien hälytysviestien välityksen/perille pääsyn, joita allergeenien saanti aiheuttaa. Mutta samalla se saattaa estää myös hyödyllisiä viestejä pääsemästä perille, jolloin tulehdukset ja kasvaimet saattavat jäädä keholta huomaamatta varhaisessa vaiheessa, tai se ei ryhdy taistelemaan niitä vastaan yhtä tarmokkaasti. Onneksi emme Lepolle toivon mukaan tarvitse lääkitystä kuin siitepölykaudelle ja tällaisiin satunnaisiin hetkiin, haluaisin kovasti elää siinä uskossa että allergiaoireet pysyisivät lievinä ja kausittaisina jatkossakin. Mutta on se vaan ihanaa kun koira voi hyvin.

Hallipalloilukausi alkanut. Treenit Koiramessuja varten alkakoon!

Sisäpalloilu on alkanut jälleen. Avo kävi Lepon kanssa hakemassa meille lainapallon hallilta ennen treenejä, kun se Lepon oma pallo meni rikki... Kasarminmäellä oli tyhjää ja Leppo näytti olevan pallosta tosi innoissaan ja toisaalta murtunut siitä, että ei jäätykään hallille treenaaman, joten avo päätti antaa koiran vähän palloilla hiekkakentällä. Sanoi Lepolle että "tökkää" ja Leppohan lähti! Innosta täristen tökki ja ärisi pallolle, kuulemma vähän suukin napsui liikaa... Muutaman laajan kunniakierroksen jälkeen avolle valkeni, että Lepolla ei ole aikomustakaan tuoda palloa hänelle. :D Koira oikein väisti pallon kanssa jos avoa päin oli vahingossa ajautumassa! Sai herralle hieman karjaista, ennen kuin lopetti hurmiossa pallon ajamisen... Avo-parka sanoi, että taisi olla ensimmäinen ja viimeinen kerta kun hän palloilee Lepon kanssa kahdestaan. :D Treeneissä Leppo teki ihme kyllä tosi hyvin, oli tainnut saada purettua isoimmat virrat päivän pelleilyllä.

Illat pimenee, mutta Leppo valaistuu! Käytiin ostamassa USB-ladattava valopanta herralle, heijastinliivin kaveriksi. Pari kertaa ollaan sitä jo testattukin, ja hyvin pelittää:

Edestä katsottuna ja pimeässä tosin näyttää hieman, että mulla olisi
vain leijuva corginpää vihreällä valolla lenkkikaverina. :D

Ja käväistiin Tampereellakin tässä viikonloppuna, kun siskonpojan synttärijuhlat oli ja syyslomakin meillä alkoi. Leppo sai matkalla paljon hymyjä, nauruja ja kommentteja osakseen, sillä tällä kertaa matkamies oli tämän näköinen:

Toisessa taskussa kettu, toisessa matkaeväät. :3

Otettiin viimein Lepon oma reppu käyttöön, kun piti Tampereen mummolaan joku lelu ottaa mukaan ja matkaeväät laittaa johonkin, mistä ne olisi helppo ottaa pois. Hyvin reppu istui, vähän kun remmejä säädettiin oikealle kireydelle!

Siskonpojan 4v juhlissa oli lapsia useampia, isompia ja ihan pieniäkin. Taas saimme ihmetellä, kuinka rauhallinen Leppo oli ja ymmärtäväinen lasten suhteen. Kun ulkona se meinaan väistää ja haukkuu, jos lapsi sitä yrittää lähestyä. Sai olla ylpeä pikkumiehestä, joka ei pahemmin stressiä näyttänyt. Lähtöä tehdessä tosin Leppo piti hyvää huolta, että häntä ei varmasti unohdeta juhliin, asettumalla oven eteen istumaan ja toiveikkaana tuijottamaan.

"Kylläpä nuo pienet ihmiset jaksaakin juosta ympyrää..."

Nyt lähdetään unisen Lepon kanssa käymään iltalenkillä! Vaikka sukuloimassa onkin aina ihana käydä, tuntuu Kouvola jotenkin ihanan hiljaiselta ja mukavalta, kun tulee Tampereen vilinästä kotiin.

Syksyinen Leppo

Syksyisiä terkkuja täältä lehtien keskeltä! Kummempia ei olla Onnidogin jälkeen puuhailtu, vähän doboilua kotona lainapallolla ja viikonloppuisin päiväretkiä koko "perheen" voimin:

"Olisiko lisää niitä kuivattuja kanafileitä, kiitos..."

Ainiin ja onhan tää emäntä vähän virkannutkin! Trikookuteesta tein meille makkariin maton, ja pienempiäkin virkkailuja on syntynyt (niistä kuvia joskus toiste). Leppo oli tapansa mukaan reipas virkkausapulainen, tuli testaamaan maton kun vasta kursin ympyröitä toisiinsa kiinni.

Leppo approves.

Eräänä syksyisenä iltana, kun oltiin joko treeneistä menossa kotiin tai sitten se oli se päivä, kun Leppo kävi näyttämään uusille pallopaimennuskurssilaisille miten homma toimii, pysähdyttiin vähän leikkimään Lepon palkkapallolla. Kyseisestä hengailusta tuli kuvattua pieni videokin, jossa YRITÄN tehdä Lepon kanssa vähän temppuja, mutta pojan keskittyminen on vähän jossain muualla... :D Ainakin on hännän liikkeistä päätellen kivaa, ja pallo on tärkeä.

"Palloni on kallein aarteeni."

Pitää muistaa myös lepäillä.

Allergiakutinat mietityttää jälleen. Edellisinä vuosina Lepon kutinat on loppuneet siitepölykauteen (ellei ole saanut maitotuotteita), nyt tänä syksynä ne ovat jatkuneet tähän päivään asti - tätä kirjoittaessanikin selkäni takaa sängyltä kuuluu rapsuttelua. Eikä shampoopesutkaan oikein tehoa niin kuin kesäisin. Laskin, että Lepon allergiaoireet on tänä vuonna kestäneet yli puoli vuotta. Shampoon käyttöön ottamisen jälkeen ne rauhoittuivat hyvin siedettävälle tasolle kun sai siitepölyt pidettyä poissa iholta, mutta nyt taas herraa kutittaa sen verran että ihokin menee rikki:

23.9. Oikea sisäreisi (kuvassa vas.) auki, vasemmassa jo parantunut alue,
mustat pisteet ovat irtoavaa rupea (kuvassa oik.).

Onneksi moiset haavaumat/lievät ihotulehdukset sain pois parin päivän desinfiointisuihkuttelulla aamuin illoin, Virbacin Dermacool-suihke on tosi kätevä desinfiointiaine. Kyynärvarressa oli myös samanlainen haava n. viikko sitten, mutta sitä ei tarvinnut putsailla kuin kerran.

Miksi emme ole sitten menneet eläinlääkäriin? Miellän loppujen lopuksi Lepon allergiaoireet lieviksi, eihän se kuitenkaan rapsuttele itseään kun pahimmillaan 25-30 kertaa vuorokauden aikana... Korva- tai tassutulehduksia ei ole ollut vielä koskaan, *koputtaa puuta*, ja kesällä shampoopesu auttoi kivasti koiran oloon. Välillä, jos mietin että pitäisikö kuitenkin varata se ell-aika, tuntuu Lepon kutinat juuri silloin lievenevän ja luulen että ne loppuvat viimein tältä vuodelta. Kunnes ne taas seuraavana päivänä jatkuvat entisellään.

En tiedä, missä vaiheessa näiden oireiden pitkittyessä päätän, että nyt on sinne lääkäriin mentävä, vai loppuvatko ne jo ihan pian syksyn edetessä. Kuitenkin keväällä viimeistään on mietittävä eläinlääkärin kanssa, josko jonkinlainen lääkitys tulisi sittenkin aloittaa. Siedätyshoitoa en halua ruveta tekemään, sillä se on koiran piikittämistä koko sen loppuelämän ajan, ja se joko auttaa tai sitten ei. Lievä kortisonilääkitys voisi olla paikallaan, mutta siinä taas sivuvaikutukset ovat ikävät ja koiran elinikää lyhentävät. Koirapalstoilla yksi n. Lepon ikäisen, paljon pahemmin allergisen koiran omistaja kehui heidän uutta lääkitystään, jonka ansiosta koira voi nyt jälleen syödä mitä vain, ja on täysin oireeton ja hyväkuntoinen. Siitä valmisteesta en vielä tiedä oikein mitään, mutta aion siitäkin tiedustella sitten jos/kun eläinlääkäriin päädymme. Katsotaan.

Doboilusta on tainnut tulla meidän uusi harrastus. Jumpataan Lepon kanssa yhdessä 1-2 kertaa viikossa, ja koiruus nauttii siitä ihan hurjasti! Se on kivaa yhteistä tekemistä, ja saan itsellekin intoa lihaskuntotreenien tekemiseen kun koira on menossa mukana. En ole vielä saanut aikaiseksi kuvia tai videota dobosta, ehkä jossain vaiheessa tulee sekin tehtyä! Tuntuu ihan kuin Leppo olisi muuttunut hieman ketterämmäksi tai rohkeammaksi kiipeilyn/tasapainoilun suhteen, vaikka ainahan se on kiville hyppinyt ja kiivennyt:

"Nytkö sitä namia?"

Mutta eilen huomasin hämmästyksekseni, että Leppo hyppäsi betoniporsaan päälle seisomaan! Vaikka olin sen käskenyt laittaa vain etutassut siihen. Poika päättikin olla rohkea ja loikata siihen kokonaan, vaikka seisoma-alusta onkin aika kapea. :) Hieman oli ilme kyllä vakava, eikä porsaan päällä voinut liikahtaa senttiäkään ennen kuin ohjasin herran alas... :D Tosin nyt juuri kun avo tuli Lepon kanssa lenkiltä, kertoi hän että Leppo oli kävellyt betoniporsasta pitkin kuvassa näkyvälle toiselle porsaalle! Ketterä poika.

Nyt vähän jänskättää.

On se Leppo vaan aika ihana otus. Vaikka ne allergiat mua aina huolettaakin, niin en kyllä millään tätä koiraa vaihtais pois, vaikka maksettaisi. <3 Se on meidän rakas hömppä, jolla on omat metkunsa ja juttunsa. Ja me ollaan sille tärkeitä. Me ollaan sille koko maailma.

<3