12 asiaa, joihin koiran omistaja tulee tottumaan

Sain tämän lista-ajatuksen muutama päivä sitten, kun satuin astumaan matolla johonkin märkään ja jo viilenneeseen kasaan. Tilanne meni jotakuinkin näin:
*LITS* Ja sanon avolle:"Täh, mihin mä astuin?! Oho, onko toi Lepon oksennus? Ei kun onko se kakannut tohon..? Eeeei kun toihan on varmaan se kakka minkä se lenkillä söi, ja nyt oksensi pihalle! Hah, enpä yhtään huomannu." Avo hakee paperia, tolua ja rätin ja toteaa: "Jep, sehän se" samalla kun itse hypin yhdellä jalalla kylppäriin pesemään jalastani koiran oksentamaa kakkaa. Eikä tullut edes yökkäystä, tai kylmiä väreitä tai mitään. :D Kunhan muisti hengittää suun kautta pesuhommia tehdessä.

Pitemmittä puheitta itse listan pariin. Asiat ovat siinä järjestyksessä, missä ne allekirjoittaneen mieleen juolahtivat.

1. Erilaisten eritteiden haju, käsittely ja niiden tahaton koskeminen esim. päälle astumalla

Varmaankin suurin osa pennunomistajista on joskus aamu-unisena kokenut sen ihanuuden, kun astuu pennun tekemään pissalätäkköön vessaan kävellessään. Koirien kakkoja tulee välillisesti käsiteltyä jos liikkuu alueella, jossa ne on hyvä kerätä pussiin, ja niiden koostumusta tulee pidettyä silmällä tarkasti (koska koiran ulosteen laatu on peili sen elimistön hyvinvointiin). Joskus sillä rakkaalla karvaturrilla menee myös vatsa sekaisin, jolloin läjiä tai koiraa siivotessa on hajuhaitoilta  hankala välttyä. Kaikki tosin eivät näihin hajuihin koskaan totu, silloin 2-kohdassa mainittu keino auttaa.

2. Suun kautta hengittäminen mm. 1-kohdan kaltaisissa tilanteissa

Joskus se mussukka on saanut itsensä haisevaksi myös ulkoisin keinoin. Hauveli on saattanut kieriä "luonnon parfyymeissä", kuten eläintenraadoissa, hevosenlannassa tai ihmisen metsään vääntämän tortun päällä. Vaihtoehtoisesti koira on myös nauttinut edellä kirjoitettuja "parfyymeitä" sisäisesti, jolloin hengitys tuoksahtaa jollekin muulle kuin kukkasille. Ja on muuten kiva noukkia koiran kurkusta jotain, luoja ties mitä, joka haisee sanoinkuvaamattoman yököttävältä ja pienikin määrä hajumolekyylejä nenässäsi aiheuttaa yökkäysrefleksin. Hengitä siis suun kautta.

3. Kulkemaan ulkona valppaammin ja ennakoimaan tilanteita

Monilla koirilla, etenkin nuorilla sellaisilla, on jokin asia/tapahtuma, joka saa niiden kierrokset ulkona menemään sekunnissa nollasta sataan. Tämä aiheuttaa eriasteisia hankaluuksia tilanteesta riippuen: koira saattaa olla omistajan mielestä nolo kun haukkuu arkipäiväisille asioille, tai koira voi vastaavasti saada itsensä todelliseen vaaratilanteeseen, jos se pääsee hötkyillessään vaikka hihnasta pinkomaan jäniksen, pyörän tai auton perään. Lepon heikko kohta corgina ja paimenkoirana ovat nuo autot. Joten me omistajat ollaan jo ehdollistuneet tarkkailemaan mahdollisia autoon kulkevia ihmisiä tai käynnistyviä autoja, koska niissä tilanteissa meidän pitää ehtiä kanavoimaan Lepon liika into oikeaan suuntaan (kuten temppuihin) ennenkö sillä kuohuu tunteet yli. On hassua kävellä kaupungilla ilman koiraa, kun lähellä sulkeutuvasta autonovesta tulee olo että pitäisi jotenkin reagoida. :D
Ulkona ei kuitenkaan tarvitse eikä pidä kulkea hermostuneesti ja mahdollisia tilanteita kytäten, kunhan pitää silmät auki ettei tule yllätyksiä/vaaratilanteita.

4. Koirasta on joskus kova huoli

Koira saattaa satuttaa itsensä lenkillä. Se voi karata, sairastua, saada lihaksensa jumiin, joutua onnettomuuteen tai pelästyä niin että sille jää jostain tilanteesta traumoja. Koira saattaa olla ahdistunut yksinolosta ja tuhota asuntoa tai pitää kovaa ääntä. Se voi lakata syömästä joskus, eikä omistaja välttämättä tiedä että onko se silloin kipeä, onko ruoka huonoa vai onko koiralla sittenkin vain pää sekaisin naapurin juoksuisen narttukoiran vuoksi. Koirasta tulee joskus vanha ja ehkä raihnainen. Mikä on liian huono kunto, että koira kannattaa päästää paremmille metsästysmaille? Oli murhe suuri tai pieni, niiltä ei kukaan koiranomistaja välty kokonaan, eikä siihen varsinaisesti totukaan.

5. Herääminen ja kotiin saapuminen ovat iloisia tapahtumia
Koirista on niin kovin ihanaa, kun se oma ihminen tulee kaupasta kotiin, tai herää hyvin nukutun yön jälkeen rapsuttamaan ja ulkoiluttamaan koiraansa. Kylässä ollessa aamu on yhtä juhlaa, kun koira ilahtuu jokaisen ihmisen heräämisestä vuorollaan ihan yhtä sydämellisesti.

6. Saat paljon ilon, läheisyydentunteen ja naurun aiheita joka päivä

Koirat ovat hassuja eläimiä. Ne ovat myös ilmeikkäitä, leikkisiä ja hellyyttäviä, ja jokaisella on jotkin omat, hassunhauskat tapansa ilahduttaa omistajiaan.

7. Liikunnasta tulee ulkoilupainotteista - ihan joka säällä

Siellä ulkona on käytävä useampi kerta päivässä, vaikka keli olisi minkälainen. Toisia koiria ei haittaa huono sää, osaa joutuu raahaamaan perässä sateella ja märällä. Ulkoilu ja raitis ilma tekee kuitenkin aina hyvää, vaikka sinne lähteminen joskus saattaa kiukuttaa.

8. Koiranomistajia on monenlaisia
Jos ajattelet tekeväsi jonkin asian koiran kolutuksessa tietyllä tapaa, voit olla varma, että joskus saa lenkillä vastaantulijaksi koiranomistajan joka tuntuu yrittävän kaikilla tavoin sabotoida oman koulutuksesi. Jos yrität opettaa koiraasi ohittamaan muut koirat rauhallisesti ja niitä huomioimatta, tulee taatusti joku tuomaan koiransa sinun koirasi iholle mitään lupia kyselemättä. Joskus olet ehkä pitkästä aikaa mennyt koirapuistoon (ensin tarkastettuasi että se on tyhjä) voidaksesi antaa koirasi leikkiä toisen koiran kanssa aidatulla alueella rauhassa koska omaa tai kaverisi koiraa ei voi pitää vapaana. Takuuvarmasti hetken päästä tunkee puistoon joku koiralaumansa kanssa, jolla ei ole mitään käsitystä puistoetiketistä ja hänen koiransa käyvät samantein isottelemaan sinun ja ystäväsi koirille. On myös se "hauska" ihmisryhmä, jotka ulkoiluttavat koiriaan koiran ehdoilla, yleensä puhelimeen puhuen, seuraten koiraansa joka paikkaan. Jos tällaisen ihmisen saat perääsi lenkillä, se ei kannoiltasi karise vaikka kääntyisit mistä. Paras pistää siis hölkäksi ja toivoa että saat heidät eksytettyä. :D

9. Stressitasot on helppo laskea ja pitää matalalla, kun on karvakorva apuna

Hyvä suhde koiraan, ja koiran paijaaminen ja hyvänä pitäminen vaikuttavat tutkitusti stressiä alentavasti. Koiran silittäminen tekee olon paremmaksi, vaikka tuntuisi sillä hetkellä kuinka kurjalta.

10. Kodin nurkkiin kerääntyy koiran karvoja, hiekkaa ja muita roskia

Kaikista koirista ei lähde karvaa, mutta corgeista sitä lähtee. Joskus paljonkin. Vaatteet ovat karvoissa, kodin tekstiilit myös. Joskus ruuastakin tulee nypättyä koiran karva pois, kun se on sinne jostain hihasta tai muualta lennähtänyt. Joskus se karva kerkiää suuhunkin asti. Ihan perusmeininkiä. Koiran turkin mukana tulee ulkoa kuraa, roskia ja hiekkaa, ja tipahtipa kerran lavuaariimme pentukoiran pöksykarvoja huuhdellessa etanakin. :D

11. Lattioilta löytyy koiran leluja, puruluita yms., ja olet ihan OK sen kanssa

Leppo saa yksinollessaan luvallisesti silputa pahvia. Pentuna ja nuorena se teki sitä enemmän, nykyään innostuu silppuamaan enemmän silloin jos olemme kotona ja lattialle on jäänyt yksinolosta pahvipakkaus. Niinpä meillä oli aika usein pahvikonfettia pitkin kämppää. :) Puruluut ovat välillä ikävän teräviä (joskus myös tuorean limaisia koiran mässytyksen jäliltä) jos semmoisen päälle astuu.

12. Koira on osa elämääsi ja arkeasi, usein perheenjäsen
Joudut miettimään menosi koiran kannalta järkevästi. Ei voi noin vain jäädä kaverille yöksi, jos koira on yksin kotona, tai lähteä heti töiden jälkeen johonkin omiin menoihin, jos ei koiralle ole ketään muuta pitämässä seuraa. Reissuille on pakattava tietty myös koiran tarvikkeet mukaan, kuten ruuat ja mahdolliset hoitotarvikkeet ja ne vievät tilaa ja tuovat painoa. Aluksi meno koiran mukaan saattaa tuntua oudolta ja ahdistavaltakin, mutta pian koirasta tulee osa perhettä, ja sen etu ja tarpeet ovat itsestäänselvyys, samalla tavalla kuin puolison tai lapsien etu ja tarpeet.

Kirjoittakaahan kommenttia, jos minulta jäi jokin teidän mielestä oleellinen asia listaamatta! :) Oli hauskaa välillä hoitaa blogin kuvittaminen piirtäen, mukavaa vaihtelua. Mutta onpa vaan valokuvien muokkaaminen paljon nopeampi homma kuin kuvitusten tekeminen. :D Toivottavasti tykkäätte!

Punkkisuojattuna Repovedelle ja takaisin

Kuten edellisessä postauksessani jo vihjasin, kävimme kesä-heinäkuun vaihteessa vaeltamassa Repovedellä. Reissun piti toteutua jo aiemmin, mutta Lepon jumiutuneen lihaksiston takia siirrettiin retkeä parempaan aikaan. Jälkimmäisen hieronnan jälkeen oli hyvä rako lähteä pienelle yön yli vaellukselle, ja päätettiin kulkea kaakkurin kierros (24km hyvin vaihtelevaa maastoa), oman ja koiran jaksamisen mukaan oikoen.

Reissuun päätettiin lähteä perjantaiaamuna, koska kuljemme bussien varassa ja sunnuntaisin ei Repovedelle tai sieltä pois bussilla oikein kunnolla pääse. Edeltävänä keskiviikkona, kun reissuun lähteminen oli lyöty lukkoon, hoksasin että ei hittolainen, Lepon punkkiliuoksen vaikutusaika on jo loppunut eikä lääkettä ollut enempää kaapissa. Päätin kokeilla, sopisiko suun kautta annettava punkintorjuntalääke Lepolle. Suun kautta annettavat purutabletit vaikuttavat kätevältä tavalta punkkisuojata koira, ja lisäksi ennen käyttämiemme valeluliuosten teho muutenkin on vähän heikko Lepolla viikoittaisten allergiashampoopesujen takia. Kipaisin siis keskiviikkoiltana "naapurin" eläinlääkäriin kysymään reseptiä. Lepon edellisestä ell-käynnistä on alle vuosi, joten reseptin kirjoittaminen onnistui ilman että koira käytetään klinikalla. Ostin samalla varastoon lisää lääkeshampoota.

Sitten pikapyöräily apteekkiin, joka oli vielä iltaseitsemältä auki, samalla toivoen kovasti että heillä olisi kyseistä punkkilääkettä varastossa (eläinten reseptilääkkeitä ei kuulemma aina ole heti saatavilla, vaan pitää tilata). Sitä onneksi löytyi! Olin asiasta niin innoissani, että melkein unohdin ostaa kyypakkauksen ja rakkolaastareita, jotka olisi myös pitänyt ottaa reissulle mukaan. :D

Kolme tablettia löytyi sisältä
hassunkurisessa läpipainopakkauksessa.

Tän meidän valmisteen nimi on NexGard. Sitä annetaan kerran kuussa yksi purutabletti, eli samanlainen antoväli kuin valeluliuoksissakin. Olisi myös ollut mahdollista ottaa Bravecto-nimiselle lääkkeelle resepti, se annetaan muistaakseni kolmen kuukauden välein. Kätevän kuuloista kyllä, mutta en jotenkin uskaltanut altistaa Leppoa niin suurelle lääkeainemäärälle yhdellä kertaa (kuukauden kestävässä lääkkeessä lääkeainetta on vähemmän kuin kolme kk kestävässä, tietty). Päädyttiin siis NexGardiin.

Purutabletin sanottiin olevan hyvänmakuinen, ja kelpaavan useimmille
koirille sellaisenaan, kuin makupalana. Sen voi myös murskata ruokaan.
Lepon miete: "Hmm, miellyttävä tuoksu, saisinko vähän maistaa?"

Pudotin tabletin Lepon ruokakippoon, josta hauva noukki sen suuhun,
pudotteli pari kertaa ruokailualustalle (Leppo aina testaa uudet syötävät
sylkemällä ne pari kertaa suusta ennen kuin syö), sitten Leppo hiippaili tabu
suussa pedilleen sitä syömään kuin suurtakin aarretta. :D Makutestin läpäisi
tämä valmiste siis, ainakin meillä!

Pian perjantaiaamu koitti, ja matka Repovedelle ja kaakkurinkierrokselle saattoi alkaa! Mukana oli kameran virkaa toimittamassa vain mun puhelin, joten kuvien laatu ei aina välttämättä päätä huimaa. :)

Isin perässä köpötellen. (Korjattiin teltan asentoa rinkassa
kuvan ottamisen jälkeen. :D )

Ensimmäinen pysähdyspaikka. Paistettiin nuotiopaikalla makkarat.

Kyllä, ne on hauenpäitä oksaan ripustettuna. :D

Joen ylityspaikka.

Leppo on lepotauosta mielissään.

"Tulkaahan jo!"

Vaellettiin ensimmäisenä päivänä noin kymmenen kilometriä. Pystytettiin leiri Sukeltajanniemeen, siellä oli nuotiopaikka ja huussit lähellä, ja kaivollekaan ei ollut pitkä tai vaikea matka. Leppo oli ihan uupunut ja kyllästynyt matkaamiseen, pieni lepotauko oli pidettävä ennen Sukeltajanniemeä ja koirarukka oli niin väsynyt ja haluton jatkamaan matkaa, että avo päätti vähän matkaa kantaa pientä poloista.

"En jaksa enää."

Leiripaikalle saavuimme sen hetkisistä vaeltajista ensimmäisinä, laitettiin rauhassa ruokaa ja nautiskeltiin hiljaisuudesta ja maisemista. Pitkän ja rankan vaellustaipaleen päätteeksi oli hyvä makoilla retkipeitteen päällä mahat täynnä.

Köllötellään. <3

Siinä oli selällään hyvä olla ja katsella tuulessa heiluvia mäntyjä.

Illan mittaan Sukeltajanniemeen tuli monta muutakin seuruetta, ja juteltiin iltanuotion äärellä niitä näitä kun paistettiin vielä paketin viimeiset makkarat. Nukkumaan käytiin ajoissa, sillä olimme kaikki väsyneitä. Leppo nukkui hyvin.

Aamukuudelta heräsin jo pirteänä, kun aurinko oli noussut puurajan yläpuolelle telttaamme valaisemaan. Leppokin venytellen tuli sanomaan huomenet, sitä väsytti. Aamiaisen jälkeen purettiin leiri, ja lähdettiin matkaan. Leppo oli saanut oman aamiaisensa jo melko varhain, ennen meitä, ettei sen tarvitsisi täydellä mahalla rehkiä.

Meitä odotti vielä hieno nähtävyys: Olhavanvuori. Siellä odotti upeat näköalat.

Melkein huipulla.

Huipulla viimein!

Loppumatka olikin tuttua seutua viime syksyn patikointiretkestä, kun olimme kaveripariskunnan kanssa yhden yön vaelluksella. En ottanut juurikaan matkan lopusta kuvia, nautittiin vain maisemista ja pidettiin huoli että koira sai juoda riittävästi. Oli lämmin päivä.

Retki oli mielestäni ihan onnistunut kyllä, tosin Lepon jaksamisen kannalta olisi valittava ensi kerralla viileämpi ajankohta. Eikä ehkä ihan niin montaa kilometriä päivässä. Tiedän, ettei kaikille corgeille tuommoinen vaellus ole homma eikä mikään, jotkut taas ei selviäisi Repoveden portaista ja hankalista maastoista ollenkaan. Pitää mennä sen oman corgipötkön jaksamisen ja ruumiinrakenteen mukaan. :)

Sitten muihin kuviin ja tunnelmiin! Varmaan muistatte sen maaliskuisen postauksen, kun olin virkannut Lepolle tekemäni petityynyn ympärille valkoisen korin? Jos et, niin klikkaappa tästä, niin näät miltä kori näytti juuri valmistuneena. Noh, ei mennyt kuin kuukausi-pari, niin reunat olivat väsähtäneet ja peti näytti tältä:

Ou nou.

En jaksanut enää katsella lurpahtaneita petikorin reunoja, joten päätin tehdä asialle jotain. Eli purkaa reunat kokonaan, lisätä pohjaan kerroksen-pari ja tehdä reunat uusiksi. :D Kiva pieni kesäprojekti! Ajattelin, että reunat pysyisivät ylhäällä, jos pohja olisi hieman isompi, eikä reunan alkamiskohta näin ollen jäisi tyynyn alle vaan lähtisi sen reunoilta kohoamaan ylös. Meinasin myös tehdä reunan hieman lyhyemmäksi ja ilman sisääntuloaukkoa, jotta se pysyisi vielä paremmin ylhäällä. Vaan kuinkas kävikään? No näin:

Ou nou! :(

Eli uusiks meni. Nyt mietin tarkkaan että miten ihmeessä saisin reunan pysymään ylhäällä... Sitten tuli ahaa-elämys: kaventamalla! En osannut kaventaa pylväillä, joten otin netistä selvää. Sitten vain virkkaamaan, ja lopputulos olikin sitten aika söpö:

"Jee..?"

Nyt reuna pysyy ylhäällä, koska yläreunassa on vähemmän pylväitä kuin alareunassa, ja reunat tavallaan kiristyvät tyynyn ympärille. Kätevää! Nyt mulla vaan on sitten pari kerää tuota valkoista lankaa ylimääräisenä, pitääkin miettiä mitä siitä keksisi.

Loppuun pari kuvaa viimeisimmän viikon tapahtumista.

Kieli ulkona aamu-unilla. <3

Sateen jälkeen on hyvä tuoksutella ilmaa.

Nyt kun suurin osa Lepon kroppaa on pohjavillaton, näkyy hauskasti tuo selän "satulajälki". Voi olla, että olen jo tänne joskus kirjoitellut asiasta, mutta corgithan on legendan mukaan olleet alun perin keijujen uljaita ratsuja. Joillakin corgeilla näkyy vielä tänäkin päivänä hieman kainaloiden takana selässä ja kyljissä eriväristä karvaa, ikäänkuin painaumana satulasta ja sen remmeistä. Tricolor-värisillä corgeilla on myös joskus selvä, satulan muotoinen musta alue selässään. Semmoisia taikaolentoja nämä corgipötkylät! ;)

Leppo sai lauantaina uuden lelun... Tai oikeastaan leluäidin ja sen poikasen, nimittäin Ikean ketut! Tämä lelulähetys tuli Lepon "tädiltä", eli mun siskoltani. :) Kettuset on Lepon mielestä kovin mukavaa porukkaa, pikkuketun kanssa leikitään enemmän ja isoketun kanssa köllötellään ja nukutaan. Välillä toki pitää isokettuakin ravisutella, kun ei muuten tottele. :D

Leppo sanoo KIITOS!

Pahoittelut kilometripostauksesta! Oli paljon kuvia ja kuulumisia. :) Torstaina olisi taas Kotkan reissua luvassa, lähdetään maalaamaan kirjahyllynpaloja avon vanhempien autotalliin. :D Männynvärisestä Lundiasta olisi tarkoitus tehdä valkoinen, toivotaan että maalia menee vain hyllyn osiin eikä esimerkiksi yhteen koiraherraan! Sitä jääkäämme jännittämään.

Postipaketti Lepolle

Tiistaina postiauto toi Lepolle paketin. Postinkantaja naureskeli kiivettyään kolmanteen kerrokseen paketin kanssa että "Tänne oliskin vähän tällänen isompi lähetys..." ja Leppokin ihmetteli paketin kokoa.

"Mami mikä tää on? Siinä on pahvia. Saanko repiä?"

Laatikko oli kohtalaisen kevyt. Avatessani sen, näkyi sisältä pelkkää pakkausmateriaalia...

Joten jouduin hieman kaivelemaan saadakseni tuotteen esiin.

Ta-daa!

Paketin uumenista löytyi Lepolle uusi lelu! Leppohan pitää kovasti banaanista, joten tämä Kongin tyylinen, mutta banaanin muotoinen kumilelu oli oiva valinta. Kulmikkaan muotonsa vuoksi se pomppii hauskasti heitettäessä. Lelua mainostetaan myös kestäväksi, se kelluu vedessä, ja sen sisälle voi laittaa herkkuja (esim. banaania! :D) ja lelun voi täyttämisen jälkeen Kongin tavoin pakastaa jolloin siitä on hupia pidemmäksi aikaa. Leppo tykästyi banskuun kovasti.

*Nuuh nuuh..* "Ooh, lelu se on! Anna mulle."

Pohjan halkio josta ruoka laitetaan sisälle.

Aarteet viedään aina pedille.

Jotkut saattavat nyt miettiä että mitä, noin iso laatikko muka noin pienelle jutulle? Osa on ehkä jo arvannut seuraavan lauseeni, ja tässä se tulee: Ei siinä vielä kaikki!

Pakkausmateriaalien alla oli kuin olikin jotain lisää... Jotain isompaa...

TA-DAA!!!

Koirien huopa-wigwam! Olin haaveillut tämän ostamisesta jo kauan kun Leppo tuntuu tykkäävän majamaisista/luolamaisista paikoista. Ja kun Leppo niin sydäntä särkevästi yritti pieneen pahvilaatikkomökkiinsä aina sulloutua siinä onnistumatta, päätin että nyt minä sen hankin. Ostin isomman koon wigwamin, koska pienemmässä Leppo olisi saattanut joutua olemaan mutkalla ja halusin sille kunnon kokoisen pedin, jossa mahtuu köllöttämään ketarat ojossa.
Leppis ei ollutkaan, vastoin odotuksiani, aivan yhtä innoissaan kuin emäntä. Koira ei tuntunut olevan ihan varma siitä, että syökö wigwam hänet suihinsa jos sinne astuu, tai lähteekö koko hökötys lentoon, luhistuuko seinät päälle tai muuta kauheaa. Wigwamin suuaukko oli myös epämukavan korkealla matalalle corgille ja sen pienille jaloille, joten se toi lisää haasteita sänkyyn tutustumiseen.

"Tonnekko pitäs mennä vai?"

"Hmm, enpä tiedä..."

Sain Lepon muutamaan kertaan käymään pedissä hakemaan bansku-lelun sieltä, mutta silloinkin piti vähintään yksi jalka jättää wigwamin ulkopuolelle ja kurotella lelua, ettei se peti vaan imaise pientä koiraa johonkin tuntemattomaan ulottuvuuteen. :D Keskiviikkona Lepon hieronta-aikana mainitsin sitten hierojalle tästä, ja hän vinkkasi että antaisin Lepolle ruuan tuonne petiin vähän aikaa. Niin oppisi koira yhdistämään pedin kivoihin juttuihin ja pitämään miellyttävänä paikkana. :)

Ollaan annettu tällä viikolla yksi ruoka (koska muistettiin muilla kerroilla asia vasta kupin mentyä koiran nenän eteen :D) ja monet ilta-dentastixit (hammaspesun jälkeinen palkka, jonka voisinkin muuten alkaa puolittamaan näin niinkuin laihista ajatellen!) wigwamista, siirretty isoimmat pehmolelut sinne säilytykseen, rapsuteltu Leppoa siellä... Kyllä, toi wigwam on niin iso että mahdun sisälle istumaan koiran kanssa! :D Testattiin myös avon kanssa, että kyllä sinne kaksi normikokoista ihmistä mahtuu polvet suussa istuskelemaan, tai yksi makaamaan sikiöasentoon...

Tänään sitten silittelin Leppistä wigwamissa kippuralla istuen, ja koiran rentoutuessa siirsin varovasti itseäni pikku hiljaa pois pedistä, ensin jalka kerrallaan, ja sitten niin että istuin pedin ulkopuolella mutta käsi vielä silitteli raukeaa koiraa... Ja voilà, Leppo jäi petiin itsekseen! Rupesi silityksen loputtua mylläämään itselleen pesäpaikkaa, aluksi nuuski patjaa aivan kuin ensi kertaa sen näkisi ja sitten aloitti kuopimisen, kuonolla petaamisen ja pyörimisen.

*ruops ruops, mylläys mylläys, kahi kahi*

*huokaus*...*maiskutus*

Ja peti tehtiin pariinkin kertaan eri kohtiin, kun tilaa oli. :)

Lässytin avon kuullen Lepolle sitä silitellessä jotain tähän tyyliin: "Tää petihän on sulle niin iso, että tänne mahtuis toinen koiruli sun viekkuun..." johon avo vastasi ensin hellällä äänensävyllä: "Niiiiin... Eiku. Ei." :D Hitsi, melkein puhui sivu suun.

Ainiin, wigwamin ja tuon banskulelun tilasin zooplus-nettikaupasta, jos joku kiinnostui. Toimitus oli nopea, tilauksen tekemisestä 7 arkipäivää ja vielä juhannus siinä välissä, niin paketti oli Saksasta kotona. Kätevää.

 Leppo on nyt eilisillasta asti lähinnä nukkunut, sillä olimme pienellä yön yli -vaelluksella perjantaiaamusta lauantai-iltapäivään... Mutta siitä kuvia ja kuulumisia ensi postauksessa. :)