Juhannuskuvia

Taas on juhannus juhlittu tältä vuodelta ja juhannusreissulta kotiin palattu! Mutta onpa pientä kerrottavaa ja muutama kuva juhannusta edeltäneeltäkin viikonlopulta.

Käytiin edellisviikon torstaina viemässä Leppo Kotkaan hoitoon, sillä oltiin avon kanssa menossa juhlistamaan siskoni kolmekymppisiä Tampereelle. Leppo jäi tällä kertaa siis pois reissusta, koska siskon kissajärjestelyjen ja koiralle tuntemattomien juhlijoiden takia olisi mennyt homma hieman hankalaksi, ja se olisi ollut Lepolle varmaan enemmän stressaavaa kuin mukavaa. Hän sai siis lomailla Kotkassa avon vanhemmilla pari päivää. :)

Kun perjantaina saavuttiin Tampereelle, käveltiin kohti keskustaa Onnibussin pysäkiltä ja nähtiin muuan kahvila ohimennen. Kahvilan nimi oli 3D Crush Cafe, ja se tarjoaa muun muassa 3D-tulostuspalveluita. Jäimme sitten katsomaan ikkunalla olevia 3D-tulostusnäytteitä, ja huomattiin että koiratkin ovat kyseiseen paikkaan tervetulleita. Avo sitten näki ikkunassa infokyltin kahvilan omasta koirasta, joka oli sattumoisin corgi nimeltään Gaia. Noh, tämä ei ollutkaan mikä tahansa corgineiti nimeltään Gaia, vaan ihan oikeasti meidän Lepon oma pentuesisko! Gaia nähtiin Lahden pentunäyttelyssä kasvattajan kanssa silloin kun pennut olivat vähän alle 7-kuisia. Oli tosi kiva ylläri ja täysi sattuma, että Gaiaan ja isäntäänsä törmättiin. Hauska oli huomata, miten sisko oli tosi paljon Lepon näköinen, vähän kuin mini-Leppo. Käytöskin oli samanlaista kuin Lepolla, varautunut ja hitaasti lämpiävä neiti mutta hyvin ihana. Gaialla oli oma turvallinen soppi kahvilan nurkassa,  josta hän tuli esille hakemaan isännältä dentastixin pätkän. Meitä katseltiin epäileväisenä, samaan tapaan kuin Leppo vilkuilee monesti uusia ihmisiä ilmeellä "eihän noi vaan tuu mua lääppimään..?" :D Eikä me avon kanssa sitten yritettykään paijata, kun huomattiin että neiti arvostaa omaa tilaa.

"Jos mä nyt tän dentastixin käyn tässä hakemassa pikaisesti..."

Oma luola. :)

Kahvilan ikkunateippauksissa oli logon ohella teksti "Se pupukahvila" ja mietittiin mitähän mahtaa moinen slogan tarkoittaa. Se selvisi pian, kun kahvilan pitäjä eli Gaian isäntä käytti meitä pienellä tutustumiskierroksella tiloihin. Peremmällä oli portilla rajattu huone, jossa oli pari kahvipöytää ja tuoleja, ja huoneessa loikki useampi pitkäkorva asiakkaiden siliteltävänä! Tässä paikassa saa siis puputerapiaakin, kun käy näitä luppakorvia katselemassa ja paijaamassa. :)

Kaneilla oli teipillä rajattu oma alue, johon ne saavat vetäytyä taukoilemaan
 välillä, ennenkö taas jatkavat duuniaan ihmisten ihastuttajina.

Kahvilassa oli myös paljon muuta kivaa ja mielenkiintoista, jokainen voi käydä itse selvittämässä mitä kaikkea sieltä löytyykään. ;) Me aiomme ainakin käydä joskus avon ja Lepon kanssa tuolla kahveilla, toivottavasti Gaia-siskokin sattuu olemaan paikalla silloin!

Tampereella rentouduimme ja söimme hyvin, siskon synttärijuhlissa oli kaikenlaista herkkua tarjolla. Oli hieman hassu olo kun ei ollut koiraa lenkitettävänä, ja käytiinkin kävelylenkillä läheisellä rannalla tyydyttämässä ulkoiluntarvetta. Vesi oli mukavan tyyni.

Oli kuitenkin kiva päästä taas Lepon luo, oli ollut pötkylää ikävä vaikka oltiin vain kaksi yötä erossa! Pitkällä metsälenkilläkin käytiin ja Leppo hepuloi ja nautti olostaan.

Käväistiin muutamaksi päiväksi kotona että päästiin Lepon kanssa agilityyn viime tiistaina, lääkeshampookylpykin odotti Leppoa kotosalla. Kylpeminen irrottaa myös tuota alusvillaa kivasti, joka alkaa jo pikkuhiljaa olla kaikkialta lähtenyt:

Tämä kasa karvaa vain kaulasta ja sään kohdalta.

Juhannukseksi lähdettiin taas Kotkaan! Junassa piti ottaa Leppo penkille pyyhkeen päälle, kun samassa vaunussa oli hirmuisen vihainen labradorivanhus, joka olisi (ainakin ärinästä päätellen) syönyt Lepon jos olisi penkin alta päässyt sen nappamaan. :D Muuten koko reissu meni oikein rattoisasti.

Ulkomaja ja siellä tärkeimmät jutut eli vesikuppi ja Pikku Myy -pallo. :)

Juhannusherkkuna Leppo sai vesimelonia, jota oppi vasta nyt syömään. :D Aiemmin se on vain nuollut vesimelonin pintaa, nyt oppi että etuhampailla saa riivittyä mokomasta palojakin.

"Jos oot jo valmis niin saanks mie loput?"

*mums mums*

Jokilenkillä

Ihanaa hajua ruoholla. <3

Oltiin niin paljon pihassa, että Leppo rupesi jo torkkumaankin siellä. Vau!

Sapokassakin käytiin kävelyllä.

Eilen saavuttiin joskus kuuden aikoihin kotiin, ja arvaatte varmaan mitä Leppo teki koko illan? Jep, nukkui. Tällä kertaa tosin parvekkeella ihan itekseen (oltiin "vieressä" olkkarissa), mitä se ei ole aiemmin tehnyt. On saattanut joskus makoilla hetkiä yksin parvekkeella, mutta nyt jätkä veti siellä sikeitä koko illan. :D

Zzz...

Huomenna on taas agilityä, ja keskiviikkona onkin luvassa se Lepon toinen hierontasessio. Huomenna on myös Lepon toinen punnitus sitten laihiksen aloituksen, tiistaisin meinasin aina pojan punnita kun silloin aloitettiin ruuan vähentäminen. Ensimmäisen viikon saldo oli -300g eli hyvä, vauhdikas aloitus kevennykselle. :)

Sellainen oli meidän juhannus, laittelen taas lisää kuvia kun on aihetta!

Fitness-koira - vai sittenkin fatness?

Joo. Tuota... Heh... Tänään saatiin ammattilaiselta kuulla, että Lepolla on ylipainoa. Parikin kiloa voisi pudottaa!!! Olin ihan ällistynyt, vastahan viikko sitten kirjoittelin tänne kuinka Leppo on hoikistunut ulkoisesti katsottuna, ja fitness-koiraksi sitä nimitin kun hoikemman näköinen oli vaikka vaaka ilmoitti painon nousseen. Eiii, nyt nolottaa tulla tänne korjailemaan omia puheita. :D Tässä sen huomaa miten huono sitä on arvioimaan oman koiransa lihavuutta/laihuutta, Leponkin ns. hoikistuminen oli todennäköisesti vain karvanlähdöstä johtuva illuusio.
Mutta palataanpa ihan alkuun, eli siihen, miksi Leppo oli tänä aamuna ammattilaisen kopeloitavana.

Lauantaina oltiin Lepon kanssa treenaamassa keppejä ohjaajan kanssa. Treenit meni ihan hyvin, ei siinä mitään, mutta. Illalla Leppo vaikutti tavallistakin väsyneemmältä, eikä sitä ihan huvittanut hypätä sängyllekään (mihin yleensä tulee siliteltäväksi ennen nukkumaanmenoa), ja sunnuntaiaamuna huomasin Lepon peitsaavan. Eli siis kävelevän niin että saman puolen jalat kulkee samaa tahtia, vaikka normaalisti siinä kohtaa tulisi ravata tai kävellä pitkällä askeleella. Peitsaaminen on yleensä semmoinen askellaji että se tietää melko varmasti lihasjumeja tai muita kipuja. Laitoin Lepon pallopaimennus- ja agilitykouluttajalle, joka on myös koirahieroja, viestin että tarviikohan miun koira hierontaa. Vastauksena tuli että juu ja pikaisesti, ja sovittiin hieronta-aika tälle aamupäivälle klo 11. Sunnuntain aikana kävi yhä selvemmäksi että koira on jostain jumissa ja pahasti: Leppo ei päässyt selälleen makoilemaan kun sattui, ei venytellyt kunnolla, ja ähisi ja puhisi entistä enemmän maate käydessään.
Noin klo 11 ovikellon soidessa Leppo oli innoissaan. Varmaan mietti että "Jee, tää kiva kouluttajatyyppi tuli meille kylään!" Olkkarin lattialle levitettiin pehmeä vaahtomuovimatto, ja pikku hiljaa hieronta alkoi. Aluksi Leppoa piti namittaa että tilanteesta tulisi mukava eikä se ihmettelisi vieraan kopelointia, mutta pian nautiskeltiinkin jo hellyystuokiosta kaikessa rauhassa. Itse rapsuttelin ja silittelin Leppoa koko ajan, ja olin muutenkin siinä jos tarvitsi rauhoitella tai käännellä koiraa.

Ihan mukavalta vissiin tuntui suurimman osan ajasta :)

Kävikin ilmi, että Lepolla oli niin jalat, selkä kuin jopa hännäntyvikin jumissa enemmän tai vähemmän! Huhhuh, oli kyllä hieronta ihan paikallaankin. Selässä oli sen verran paha jumi, että sitä ei saatu kokonaan tällä kertaa auki (vaikka laserikiakin siihen näytettiin), joten juhannuksen jälkeen on Lepolle tiedossa toinen samanmoinen hierontakerta.

Puolitoista tuntia siinä meni että oli koira hierottuna, joten siinä ehti jutella ummet ja lammet. :) Muun muassa siis sen että Lepolla onkin hieman ylimääräistä vyötäröllä, kröhöm... Onneksi on muut ihmiset, jotka sanovat ja huomaavat ne asiat mitä itse ei näe. Joten Leppo laihikselle siis, ja nyt hieronnan jälkeen pari päivää lepäilyä ja vain lyhyitä remmilenkkejä, pikkuhiljaa pidentäen. Raput saa myös koiraherra ainakin tämän päivän kulkea sylissä. Leppoa tosin ei kahta kertaa tarvitse lepäämään käskeä:

Ihan naatti hieronnan jälkeen. <3
(Sängyltä pyrin nyt myös nostamaan koiran alas vähän aikaa.)

Pakko pistää vielä kuva Lepon päivitetystä pahvilaatikkomökistä. Nyt on harjakattokin! Ja oviaukkoa on laajennettu. Leppo ei vaan oikein uskalla tuolla olla. :/ Monta kertaa yrittänyt sinne mennä eli luolasta tykkäisi kovin, mutta kun koira käy istumaan niin pahvilaatikko kahahtaa tai liikahtaa, ja Leppoa alkaa epäilyttämään. Eihän nyt suinkaan sellaisessa luolassa voi olla, joka liikkuu pään päällä ja pitää ääntä! Paitsi temppuna, jos on namia tiedossa:

"Juuri niin."

Kertokaahan lukijat, onko teillä mielipidettä kevytnappuloista, eli siis kuivaruokien kevytversioista? Hyödyllisiä vai humpuukia? Leppo syö satunnaisesti lihaakin, joten sen taidamme vaihtaa suosiolla seitiin taas niin on vähän kevyempää. Ja ulkona namittamista pitää vähentää (saatiin hieronnan aikana myös hyviä koulutusvinkkejä esim. Lepon autohötkyilyjen kanssa, kiitos niistä!), mutta ruokamäärien tiputtaminen olisi minusta harmi. Leppo kun ei nytkään syö mitään isoja määriä, niin mietin että saisiko rassukka koskaan mahaansa enää täyteen ruoka-aikaan jos annoskokoa vielä pienentäisi. Ehkä sitten kun saa namittamisen rajoitettua koulutustilanteisiin ja pitää lenkillä vain hätätilanteiden varalta vähän mukana, niin olisi mahdollista pitää myös ruokamäärä nykyisenä. Mutta noista kevytnappuloista olisi kiinnostavaa kuulla mielipiteitä!

"Joo, kertokaa mulle kaikista hyvisä ruuista! Heippa!"

Kesäloma alkoi!

Lauantaina oli viimeinen työpäivänpoikanen, ja nyt alkoi mullakin kesä"loma". Lainausmerkeissä siksi, että työttömiähän tässä ollaan taas jonkin aikaa, kun koululaiset on kesälomilla. :D Mutta on ihan lomafiilis kyllä, kun olen koko vuoden ollut töissä ahkerana.
Lomasuunnitelmia ei vielä tarkemmin ole, muuta kuin että käydään piakkoin siskoni kolmekymppisiä juhlistamassa ja Leppo jää lomailemaan Kotkaan silloin pariksi päiväksi. Siitä seuraakin sitten juhannus, joka varmaan myös vietetään avon vanhemmilla Kotkassa. Repovedellä meinattiin käydä jossain vaiheessa vaelluksella, mutta siitä ei olla vielä päätetty että milloin. Tiistaisin täytyy kuitenkin olla kotona, että pääsee agilitytunneille. :)

Mutta sitten kuviin ja Leppomiehen kuulumisiin! Viime viikolla tavattiin sattumoisin Pulla-ranskis pitkästä aikaa, oli kyllä ollut mielessä sopia taas treffejä pojille mutta nähtiinkin sitten ihan ilman sopimisia yksi päivä. Pulla on jo yli puolivuotias, iso mies siis!

Pulla-poika. :)

Samalla tavalla sujui leikit kuin talvellakin, nyt oli vain Pullalla enemmän ketteryyttä, voimaa ja myös röyhkeyttä. :D Hienosti kuitenkin emännällä tämä poitsu hallussa, vaikka omapäisiä ranskanbulldogit osaakin olla.

Tuossa asennossa Pulla kyttäsi Leppoa varmaan pari minuuttia! :D
Leppoa ei kiinnosta.

Meillä sattui olemaan iso pahvilaatikko jouten, joten ajateltiin avon kanssa tehdä siitä huvin vuoksi Lepolle oma mökki. :D Teipattiin nurkat vahvemmiksi ja leikattiin oviaukko mökille.

Ikkunakin löytyy.

Valtavan näköinen pahvilaatikko olikin sitten kuitenkin Lepolle liian pieni! Leppo ei mahtunut kunnolla olemaan siellä sisällä, ja oviaukolla istuessaan joutui olemaan hieman kumarassa. Noh, oli hauska kokeilla. Joskus olisi kiva nikkaroida Lepolle vaikka vanerista tai muusta vähän pahvia järeämmästä materiaalista ihan oikea mökki/luola sisäkäyttöön. :)

"En mä ihan mahdu..."

Leppo on myös saanut uuden lelun... Kierrätyslelu bestisvillis Milolta, joka ei pysty kyseisen lelun kanssa olemaan samassa tilassa ilman nylkyttämättä sitä... :D Emäntä ajatteli että parempi luopua pehmosta niin saa koiransakin mielenrauhan. Pitemmittä puheitta, saanko esitellä: Mansikka!

Iloinen mansikka. Huomaa peilin kautta kurkisteleva otus. :D

Hänen corgeutensa hyväksyi lelun omakseen.

Eläinlääkärissä tuli käytyä ostoksilla viime viikolla, kävin meinaan hakemassa Lepolle sitä lääkeshampoota kuitenkin. Puteli tätä Douxo Pyo -nimistä shampoota maksoi vajaat kolmekymppiä, mutta on kyllä auttanut Lepon kutinoihin huomattavasti. Ohjeena oli aluksi pestä vaikka kolme kertaa viikossa, ja sitten katsoa riittääkö kaksi kertaa per viikko vai vähemmän, tarpeen mukaan sanoi eläintohtori. Joten näillä mennään, onhan se kylpeminen Lepsin mielestä kurjin juttu ikinä mutta siitäkin aina selviää namin voimin. Ja ahkerampi peseminen on saanut kutinattomuuden lisäksi muutakin hyvää aikaan! Karvanlähtö on kiihtynyt kivasti, ja viime viikolla harjailinkin ainakin kolmena päivänä alla näkyvät kokoiset kasat karvaa:

Leppo on ruvennut torkkumaan harjaamisen yhteydessä,
jos harjaan sitä jossain pehmeällä alustalla kuten sängyn päällä. :)

Tuo kasa taisi muistaakseni tulla vain etujaloista, lavoista ja vähän selkärangan yltä! Kylkien karvat eivät olleet vielä kypsiä irtoamaan harjaan tuossa vaiheessa. Kuvittelepa itsellesi yhtä iso läjä villaa käsien ja olkapäiden ympärille! Onneksi karvaa on jo lähtenyt monesta paikkaa paljon, parempi olla kesäkuumalla varmasti.

Luolamies "luolassaan".

Lepon kroppa on kokenut muutoksia. Maaliskuun lopulla eläinlääkärikäynnillä punnittiin Leppo 15,3kg painoiseksi, jolloin sillä oli vähän "talvivarastoa" kertynyt kylkien päälle. Vaihdettiin ulkona käytettävät namit omasta ruokanappulasta ravintoköyhempään vaihtoehtoon, eli niihin sellaisiin söpön mallisiin viljamössö-väriaine-koulutusnameihin, joita saa lemmikkikaupoista ja marketeista, ja jotka Lepolle maistuu vahvan tuoksunsa takia loistavasti. Samalla ihan inasen verran pudotettiin Lepon annoskokoa, vain aamuruualta ja noin 0,2dl vähemmän. Kivasti poika onkin hoikistunut tässä 2,5kk:ssa, nyt näyttää kylkilinja jo näinkin hoikalta:

Hoikkapoika ja hänen pahviaskartelu.

Vaan mitä näyttikään vaaka? Oliko Leppo kevyempi? No ei!!! 16,1-16,3kg näytti sylipunnituksella, vaikka karvaa on lähtenyt kylällisen verran ja ylimääräinen rasvakerros kylkien päältä poistunut. Eli lisäpainon on pakko olla lihasta. Kyllä nauratti eilen kun punnittiin, meidän fitness-koira! :D Eihän se painonnousu haittaa mitään, jos ei se lisäpaino ole läskiä, mutta huvittava tilanne kyllä oli.

Agilitytreeneissä oli tänään pussin opettelu. Pussi on siis vähän kuin lyhyt pala putkea, joka loppuu metrin-parin mittaiseen, tuubin malliseen kangaspalaan, ja koiran on juostava siitä sokkona läpi. Mietin aluksi että jännittääkö Leppo pussia, kun se pentuna pelkäsi pystyyn nostettuja tai liikkuvia vilttejä, eikä tykännyt olla minkään peiton tmv. alla. Opekin oli taas iloisesti yllättynyt, kun jätkä menikin jo parin minuutin sisään pussin kuin vanha tekijä, ilman että kukaan piti toista päätä koholla. :) Pujottelukepeistäkin poistettiin taas lisää ohjureita, ja laitettiin tarvittaviin paikkoihin pienemmät ohjurit (=läpinäkyvät, kapeat muovikaistaleet). Viime viikolla opeteltiin este nimeltään muuri, vähän jämerämpi hyppyeste siis joka näyttää muurinpalalta.

Leppo on ilmeisesti tosi estehakuinen, eli aktiivisesti etsii katseellaan mihin esteelle seuraavaksi olisi mentävä ilman että täytyy läheltä mennä häntä esteen suulle ohjaamaan. Siitä syystä opettelemme seuraavan esteen, puomin, sillä tapaa että Leppo pysähtyy puomin loppupäähän odottamaan mua, takatassut vielä puomilla (sääntö kaiketi). Eikä lähde huitelemaan seuraaville esteille jos olenkin vähän koiraa jäljessä. :D Pysähtyminen takatassut esteellä pitääkin opettaa koiralle ennen koko esteelle menemistä. Lyhykäisyydessään: joskus nää koirille opetettavat "temput" on koiralle loogisempia opettaa nurinkurisessa järjestyksessä, silloin jos temppuun sisältyy monta osaa, ikäänkuin monta pienempää temppua.

Tämä tässä tällä erää, loppuun vielä Lepon naurunaama kielomeressä.

"Hejdå!"