Agilityä tänä kesänä

Muutamia kuvia olisi taas viime päivien touhuista! Pistetään ensin nämä sekalaiset otokset ennen kuin katsellaan tämän päivän tapahtumia. :) Leppo on nykyään hyvin vastahakoinen menemään sisälle jos on hyvä keli, pitkänkin lenkin jälkeen jätkä vaan menisi mieluiten takapihalle istuskelemaan tai leikkimään.

Pihavahti päivystämässä.

Pakollinen, jokakeväinen voikukkakuvakin tuli koirasta otettua. :D

Iloinen corgi voikukkien keskellä saa kenet vaan iloiseksi!

"Ihania rapsuja..."

"Kukkuu!"

Torstaina Leppo pääsi taas Artun kanssa painimaan.

Sateesta märät pojat Arttu ja Leppo

Tähän päivään liittyen: Meillä on ollut jo kaksi kertaa agilityn alkeiskurssia. Leppo on tykännyt ihan hurjasti, ja emännänkin mielestä on ihan kivaa hommaa moinen. :) Oltiinkin varattu tälle päivälle ylimääräinen puolituntinen hallista pujottelukeppien treenaamista varten, niihin tutustuttiin viime kerralla. Ensimmäisellä kerralla käsiteltiin perus hyppyesteet ja putki, joista jälkimmäinen onkin Lepolle jo tuttu pallopaimennuksesta. Kurssi kestää kymmenen kertaa, joten vielä on monta viikkoa tämän harrastuksen opettelua jäljellä!

Alkulämmittelynä tänään vähän treenailtiin ja leikittiin matkalla hallille. Leppohan tunnetusti tykkää hyppiä kaikenlaisten juttujen päälle ja kiertää puita ja lyhtypylväitä, oikein odottaa että milloin tulee seuraava käsky jos ollaan joskus sillä alueella temppuiltu. :D
Seuraavat kuvat on ottanut Tero Kuparinen.

 Perille päästiin, ja hallin ovea avatessani yksi innokas oppilas luikahti sisälle heti kun kuono ovenvälistä mahtui. :D

"Noni, vihdoinkin se ovi aukes!"

 Siirreltiin pujottelukepit keskemmälle hallia ja asetettiin putki kaarelle toiseen päätyyn, kuten meillä oli viime treeneissäkin tiistaina. Leppo sai siis välillä mennä keppien jälkeen heti putkelle, tai putkelta suoraan kepeille. Vähän aikaa mentiin kaikkien "ohjurien" (eli nuo kepeissä kiinni olevat kaarevat verkot) kanssa, sitten ruvettiin vähentämään niitä. Neljä ohjuria sain otettua väleistä pois ilman että Lepon suoritus häiriintyi millään tavalla, sitten loppuikin jo aika ja koirakin oli jo ihan naatti. :)

"Jes, taas tätä hommaa!"

"JOKO, JOKO, JOKO???" (+kaulapannasta tummentuneet kaulurikarvat)

"Kivaa!"

Koko koira ihan mutkalla :)

Muistettiin toki välillä pitää taukoja, jotta Leppo sai juoda, leikkiä palkkalelulla ja istuskella sillä välin kun immeiset irrottelee ohjureita kepeistä tai säätää muuta. Puoli tuntia tekemistä yhtä soittoa olis koiralle kuin koiralle ihan liikaa, pienissä pätkissä on nämä jutut tehtävä. :) Oli kuitenkin hyvä että varasin tuon halliajan, kepit meinaan vaatii paljon toistoa jotta koira oppii kulkemaan ne läpi kuin kone, täysin reagoimatta mihinkään mitä ympärillä tapahtuu.

Käväistiin samalla reissulla puistossa, jossa avo sanoi nähneensä saman kiven ympärillä samoja kukkia, kuin Lepon ollessa ihan pieni. Tässä on vertailuna kuvat kaksi vuotta sitten, ja tänään:

8-viikkoinen pikkupötkö <3

Lähes päivälleen 2 vuotta myöhemmin...

Leppo 2v (+8vko)

Lepon siitepölyrapsuttelut eivät ole ainakaan vähentyneet, joten taidan käydä ensi viikolla hakemassa eläinlääkäriltä yhtä antiseptistä shampoota jolla sitten ruvetaan hauvaa pesemään... Täytyy myös ottaa taas tavaksi mopata lattiat kostealla liinalla useampaan kertaan viikossa, ettei olisi siitepölyä niin paljon sisällä. Vähemmän Leppo onneksi tuntuu kutisevan kuin viime kesänä, mutta muutama pieni rupi löytyy nahasta silti. Toivotaan että shampoo toisi avun tuohon lievään kutinaan. :)

Kesä ja koirakaverit

Jep. Kesä on tullut. Kesähän on minulle aina virallisesti alkanut siinä vaiheessa, kun nään ensimmäisen pääskyn. Kaveri tosin sanoi nähneensä niitä meidän kulmilla jo pari-kolme päivää sitten, mutta noh. :D Kesä on nyt! Kesäisistä keleistä on nautittu jo pitemmän aikaa, ja Leppo on päässyt nautiskelemaan säiden ohella kavereiden seurasta.

Viime viikolla treffattiin ekaa kertaa gööttiä. Olin bongannut facebookin länsigöötanmaanpystykorva-ryhmästä sattumalta lähellä asuvan gööttiomistajan, ja järkättiin yhteislenkki jotta pääsisin näihinkin ihanuuksiin tutustumaan. Tämä gööttineiti, Iines nimeltään, ei ole kulkenut paljoa hihnatta, joten tavattiin koirapuistossa ensin että koirat saivat leikkiä irrallaan ja tehtiin lopuksi vielä yhteinen pieni kävelylenkki. Leikit sujuivat kaksikolta oikein kivasti ja puhuttiinkin omistajan kanssa että mentäisiin joskus toistekin!

Iines oli hyvin sievä neiti...

... mutta ilmeikäs kuten göötin kuuluu! :D

Vähän jäähdytellään välillä kun kuuma meinasi tulla.

Siinä Iines-gööttiä silitellessäni minut valtasi uusi tunne. Siinä oli jotain samaa, kun pääsin silittelemään corgeja ensi kertaa rotuvalintoja pohtiessamme muutama vuosi sitten. Tämä tunne oli tällä kertaa todella voimakas, läpitunkeva, autuas tunne. Yht äkkiä kaikki oli päässäni selvää. Siinä se oli. Sellainen koira meillekin joskus tulisi.

Mutta ei siitä sen enempää kannata innostua, sain vain pääni sisällä kokonaisen rotujen sekamelskan täydelliseen järjestykseen tuolla tapaamisella ja on tulevaisuutta varten nyt melko selvät sävelet. :) Leppo tosin on meidän pieni kultapoika, ja (ainakin jos avo saa päättää ;P ) tulee olemaan se ainut karvavauva elämänsä loppuun asti ellei mitään ihmeellisyyksiä tapahdu.

Pyykkipäivänä pääsi kultapoikakin kevätpyykille.

Viime viikolla treffattiin myös lähellä asuvaa cockerspanielipentua, Arttua. Arttu on Lepon mielestä hurjan ihana tyyppi, ihastui siihen jo ensimmäisellä tapaamisellaan aiemmin. Leppo osaa tosi hellästi olla pentujen kanssa, painii ja nujuaa ja antaa välillä pennunkin olla päällimmäisenä. Taas välillä sitten sanookin, kuten alla olevissa kuvissa kun kävi saman kepin järsiminen nyppimään.

Ensin kääntää selän ja omii kepin itselleen, ihan kuin pentua ei oliskaan.

Kun se ei tehoa, haukataan ilmaa sanoakseen "Minun keppi prkle!"
(Lepon ilme näkyy paremmin jos klikkaa kuvan isommaksi)

"Äitiiiii tuo iso ei anna mun syyä sen keppiä!" tulee pieni pentu valittamaan.

Sitten nautitaan huomiosta hetki. On muuten mahottoman söpö pentu. <3

"Jos mä ihan vähän vaan täältä toisesta päästä nakerran..." Leppo huomasi
asian kyllä, mutta antoi olla.

Artulla on hauska tapa. Se kuulemma talviaikaan kiipesi aina lumivalleille, ja laski mahallaan sieltä alas! Päästiin Lepon kanssa todistamaan tätä tapahtumaa, tosin hiekkakasan päältä joka ei liukunut ihan yhtä hyvin:

Arttu: "Siis tästä vaan meet mahalleen lötköks ja kaivat etujaloilla eteenpäin!
Leppo: "Onkohan tää jätkä ihan tosissaan?"

Yllätyshyökkäys odotti Arttua hiekkakasan harjalla!

Viime viikonloppuna käytiin Kotkassa. Nautiskeltiin ilmoista olemalla paljon ulkona.

Junamies.

Kesämies.

Aika lähellä avon vanhempia on lampi, jonka takana menee luontopolkuja. Kierrettiin lampi luontopolkuja pitkin, ja löydettiin kaikenlaista hauskaa maastoa.

Tummempi raita isossa kivessä on pienen puron
virtaavaa vettä.

Leppo kävi tutkimassa lammelle laskevaa puroa
hieman alempaakin.

Pari uintiliikettä joutui koira ottamaan kun humpsahti kiviltä veteen,
mutta silti piti veden äärellä läträtä, ja keppien ja namujen hakeminen
kahluusyvyydeltä oli pojan mielestä hurjan hauskaa.

Oltiin lampireissulla reilusti yli 2h, ja Leppo olisi siltikin halunnut jäädä vielä pihalle leikkimään! Sitä harmitti kovin kun ei saanut tahtoaan läpi:

"Ootte ihan tyhmiä kun ette tällaisen pienen koiraparan toivetta totelleet."

Leppo tykkää kovasti olla pihalla näillä keleillä. Vaikka se kyllä rupesikin nyt koivun pölytyksen aikaan taas itseään rapsimaan... :/ Harjailin Kotkassa Lepolta talvikarvoja, jotka koiran pyykkäyksen jälkeen lähtivät jokseenkin runsaissa määrin pitkin pihaa. :D Niistä oli kuitenkin iloa, pihapuun pöntössä asuva sinitiaispari kävi meinaan hakemassa monet tupot pehmusteeksi. :)

Ihanaa kun luonto on herännyt vihreään loistoon.

Arjen sankari

Kuvia ja kuulumisia taas menneiltä viikoilta!

Corgi venyy ja vanuu... :D Keppiä menossa hakemaan.

"Niin hyvää puuta."

Viikko sitten viimeisiä lumia varjoisilta paikoilta

Lumien sulaminen ja vesisateet aiheuttivat hieman haasteita ulkoiluun, kun koko lenkkipolku oli yhtä lätäkköä välillä...

Huomaa hiekkainen kuolanoro. :D

Satuttiin yhtenä päivänä kulkemaan erästä hiekkamäkeä alas, joka olikin sitten aika savinen ja märkä. Lepon tassut upposi kokonaan saveen ja maiskahtelua vaan kuului kun koira ja emäntä nosteli koipiaan päästäkseen eteen päin. :P Lenkkaritkin oli aika hienossa kunnossa seikkailun jälkeen:

Leppo on ruvennut taas hyppimään kiville kun ei ole enää
lumivalleja mihin hyppiä odottamaan namia suorituksesta.

Mutta ihanaa on kun tulee pian kesä! Tänään jo töihin mennessäni huomasin muutamissa koivuissa hiirenkorvilla olevat lehdet, kevään merkkejä on seurattu jo pidempäänkin kyllä ja enää pääskyt tulematta niin on kesä täällä. :) Tosin pukkasi se kyllä hienon lumikuuron vielä kaksi viikkoa sitten:

Leppo miettii että 2 viikon päästä pitäis olla vappu.
Mistä tätä lunta oikein tulee?!

 Vapunvietto menikin sitten melko rauhallisissa merkeissä. Illalla Leppo joutui muutaman tunnin olemaan yksin kun käytiin kavereita moikkaamassa, mutta vapunpäivä köllöteltiin ja ulkoiltiin. <3

Ihania rapsuja...

Tähän kuuluu äänekäs "Hörrr"-huokaus koiralta, potku jalalla ja
hännän heilutus. Eli suomeksi: "Lisää rapsutuksia, ihminen."

Käytiin vapunpäivänä moikkaamassa piknikillä olevia avon kavereita ja harrastustuttuja. Leppoa tietysti ujostutti kauheasti, mutta osasi ottaa rennosti kun huomasi, ettei ihmiset kiinnitä häneen huomiota tai lääpi väkisin. Melkoinen jännäilijä se on kyllä nykyään ihmisiä kohtaan, mutta olkoot. <3 Pari kuvaakin tuli napattua kameralla menomatkalla urheilupuistoon. Leppo taas tapansa mukaan loikkasi joka ikiselle kivelle (n. 6kpl tuossa kirkon puistossa) odottamaan namia hyvästä suorituksestaan. :D Eli tuli kivellä pönötys -kuvia nyt sitten!

Hiano miäs!

"Namuja?"

Ja sitten pohditaan syntyjä syviä...

Urheilupuistossa Leppo kävi "isin" kanssa tekemässä melkoisen uroteon. Puistossa on frisbeegolf-rata, ja sateisen vappuaaton ja edellisten päivien vuoksi puisto oli paikoin melkoista lammikkoa. Yhden pojan frisbee oli sitten lentänyt keskelle valtavaa ja syvää lätäkköä, eikä poika näyttänyt löytävän tarpeeksi pitkää keppiä mistään, jolla olisi voinut kiekon vedestä onkia. Avo huomasi tämän siinä istuskellessaan, ja lähti Lepon kanssa lammikolle. Leppo huomasi vedessä olevan kiekon ja ajatteli selvästi että jotain on tehtävä. Niinpä se käveli tomerasti ranteitaan myöden lätäkköön, ja alkoi JUOMAAN. Raukka ilmeisesti luuli että voi juoda lammikon tyhjäksi ja sitten ottaa kiekon. :D (Vedestä asioiden noukkiminen on meinaan Lepon mielestä aika inhaa.) Noh, avo osoitti risulla frisbeetä ja sanoi innostavasti "Käy hakeen!" Meidän pieni sankaripötkö hiippaili syvemmälle lätäkköön, otti kuin ottikin kiekon suuhunsa, hyvin hellästi ja hieman inhoten, ja toi sen kuivalle maalle! Poika oli hyvin kiitollinen saadessaan kiekkonsa takaisin, ja Leppo ilahtui hurjasti kun sai kehuja ja keppileikkiä urotekonsa palkaksi. :) Koko piknikseurueemme oli pysähtynyt jännittyneenä seuraamaan Lepon uroteon etenemistä, ja sankarikoiraksi sitä nimittivät kun frisbee oli päässyt takaisin omistajansa haltuun. :D
Meidän arjen sankari. <3