sunnuntai 25. lokakuuta 2015

Uusi panta ja uusia tuttavuuksia

Nyt on syyslomat vietetty ja hengailut hengailtu! Maanantaina jatkuu taas työrytmi, hieman harmittaa kun ei voi enää köllötellä aamu ysin aikoihin koira kainalossa:

Leppo loikkaa aamusin petiin kun huomaa että ihmiset heräilee. <3

Oli kyllä mukava loma. Paljon tehtiin ja uutta koettiin, käytiin mm. päiväretki Niivermäen luonnonsuojelualueella, johon on tehty luontopolku infotauluineen, pitkospuineen ja näkötorneineen. Leppo nautti uusista maisemista ja oli iloisella mielellä.


Etsi kuvasta corgi. (Ja juu, se on kiinni mutta fleksin naru ei
vaan kuvassa näy.)

Leppo sai lomalla uuden pannan. Tampereen reissun jälkeen tilasin netistä uuden, hieman pienemmän ja leveämmän puolikiristävän pannan. Olinkin tästä kyseisestä pannasta haaveillut jo pidempään, harmi kun ei tullut heti ostettua tätä. Panta on vain muutaman sentin pienempi minimimitaltaan, mutta kun maksimimittakin on useita senttejä pienempi ja pannan leveys sekä karvavuori tuovat lisää tukevuutta ja pitoa, en usko että tämä pääsee noin vaan luiskahtamaan päästä pois. Merkkihän on Ebba+Albus, joilla on aivan ihanan näköisiä ja värisiä pantoja. Turkoosi sopii tuon meidän poitsun turkkiin kivasti (ja suurin osa muistakin varusteista on turkooseja), joten turkoosia taas tuli. :)
Ebba+Albus Runo.
Ja näyttäähän se panta ihan pirun hyvältä. ;)

Uusia tuttavuuksia Leppo sai tänä viikonloppuna monta, sillä mami oli vähän järkkäillyt koiratreffejä... Mähän pyörittelen vähän väliä päässä ajatuksia siitä, minkämoinen meidän seuraava koira tulisi olemaan. Todennäköisesti toista koiraa ei tule ennen kuin Leppo on seniori-iässä, mutta hyvin suunniteltu on puoliksi tehty. :D Eihän sitä ikinä tiedä.
Kuitenkin, olen jo jonkin aikaa tsekkaillut netistä tietoa sellaisesta koirarodusta kuin cirneco dell'Etna. Tämä pystykorvien ja alkukantaisten koirien ryhmään kuuluva hörökorva on vähän kuin polvenkorkuinen faaraokoira, hieman vinttikoiraa muistuttava punaruskea, punanenäinen elikko siis. Olen kovin ihastunut cirnecoiden ulkonäköön, ja halunnut jo pitkään päästä tutustumaan näihin tyyppeihin lähemmin. Sain järkätyksi syyslomalle kahdetkin treffit, joista ensimmäisiin lähdin kävelylle ilman Leppoa. Tavattiin nätti, 7v cirneconeiti joka tykkäsi kepeistä. :)

Neiti nappisilmä.
Myöhemmillä treffeillä tavattiin koirapuistossa kaksi urospuoleista cirnecoa, 9v ja 5v isä ja poika. Aluksi Leppo juoksenteli ja kisaili nuoremman jäbän kanssa, joka kuulemma rakastaa juoksemista yli kaiken. Myöhemmin vanhempi herrakoira lämpeni Lepolle enempi ja kaverukset painivatkin oikein iloisesti ja toisiinsa ihastuneina. Leppo meinasi välillä saada osakseen hieman liikaakin rakkautta, mutta sellainen kastroidun poikakoiran osa joskus on eikä Leppo sitä onneksi ymmärrä tai katso pahalla.

"Oh miten ihana pappakoira!"
Arvokkaasti harmaantunut "pappakoirakin" oli Leppoon ihastunut.
Sain paljon hyvää tietoa ja kokemuksia cirnecoiden kanssa elämisestä, arjen sujumisesta ja koulutuksesta aina terveyteen ja pukemisjuttuihin asti. Vielä ei tullut sellaista "Ah, tämä se on, tällainen koira meille tulee"-fiilistä kuten corgien kanssa tutustumassa kävi, mutta tuli todettua että tosi paljon hyviä puolia cirnecoissa on, ja jos muiltakin kaupungissa asuvilta onnistuu saalisviettisen koiran liikuttaminen järkevästi, onnistuisi se varmasti meiltäkin.

Mutta ei cirneco dell'Etna ole suinkaan ainut koirarotu jota pyörittelen mielessäni seuraavaksi koiraksi. Nämä rotuhaaveethan vaihtelee vähän väliä, ja tällä hetkellä mietinnässä on myös seuraavanlaisia tyyppejä:
 - länsigöötanmaanpystykorva
 - buhund
 - toinen welsh corgi pembroke?

Länsigöötanmaanpystykorva eli göötti on kiva, myös melko matalajalkainen pakkaus, joka on hyvin corgin kaltainen monilta osin.
Buhund taas on kompakti pystykorvainen otus, joka on kiinnostanut enemmän ja vähemmän viimeiset 8 vuotta. Saattaa olla hieman liian toimelias meille. Gööttejä ja buhundeja on myös aika harvassa, joten niihinkin täytyy tutustua joskus lähemmin.
Japaninpystykorva eli japsi taas on luonteeltaan tosi kiva, ehkä meille hyvin sopiva ja corgin oloinen rotu, mutta ulkonäkö välillä miellyttää ja välillä ei... Turkin paljous lähinnä tökkii omalla kohdalla (voihan sitäkin tietty saksia jos ei näyttelyyn meinaa... :D ).
Sitten taas toinen corgi olisi tuttu ja turvallinen vaihtoehto ja sopinut meille kuin nenä päähän, mutta onhan nää välillä hieman raasuja töppöjalkoineen. Aika näyttää.
Semmoisia, hyvin lyhyitä ja ytimekkäitä pohdintoja minua kiinnostavista roduista, onneksi tässä on aikaa miettiä ja pyöritellä vaikka kyllästymiseen asti! :)

sunnuntai 18. lokakuuta 2015

Mukavuudenhaluinen murkku

Leposta on tullut entistäkin halivaisempi ja mukavuudenhaluisempi. Monesti päiväsaikaan herra ottaa päikkäreitä sohvalla tai meidän sängyllä, öisin nukkuu nyt syksyn viiletessä mieluummin omalla pedillään kuin lattialla yöt. Vapaapäivien aamut tosin ovat Lepon (ja isäntäväenkin) mielestä parhaimmillaan, kun pääsee kiehnäämään kainaloon.
Aamu-unosilla... :)
Pientä murrosikää on vieläkin meneillään, joka näkyy ajoittaisena jumittamisena lenkeillä kun koiran huvittaisi mennä eri suuntaan. Leppo yrittää vitkastella, jää nuuskimaan, makaamaan tai pistää muuten vaan jarrut lukkoon jos menosuunta ei miellytä. Tämän olen kuullut olevan monellekin corgille tyypillistä käytöstä aikuisenakin, että haluaisivat määrätä suuntaa tai tahtia lenkeillä. Välillä corgit ovat kuulemma hieman jästipäitä.

Ei halunnut siirtyä kun laitoin vilttiä käsinojalle. :D

Päikkärikaveri.

Oltiin tällä viikolla lauantai ja sunnuntai Tampereella käymässä. Siskonpojallani oli synttärijuhlat, joten hypättiin lauantaiaamuna junaan. Olin ostanut edellisellä viikolla Lepolle uuden pannan (puolikiristävän), pidettiin se reissussakin käytössä.
Maisemia jaksettiin hetki katsella.

Majoituimme äitini luokse, jossa hieman levähdettyämme laitettiin itsemme ja Leppo valmiiksi ja lähdettiin juhlimaan.
Juhlamies. <3
Synttäreillä oli 3v siskonpoikani lisäksi muitakin lapsia, kaksi sylivauvaa ja yksi toinen vaille 3v poitsu. Leppo osasi olla lasten kanssa tosi nätisti, vauvoja nuuskutteli ja lipaisi kädestä ja poikien kanssa välillä hengasi, mutta osasi olla huomioimattakin. Lopussa esille otetut ilmapallotkin Leppo jätti käskyllä rauhaan (vaikka tiukkaa teki :D ) ja antoi lasten leikkiä. Kaiken kaikkiaan käyttäytyi aikuisen koiran elkein, kun vuosi sitten oli vielä pentumaisen innokas.
Synttärijuhlien jälkeen Lepolla olikin aikaa leikkiä "mammalta" (=äidiltäni) saaduilla leluilla:
Herrat Flamingo ja Karvakilppari.
"Miks mä en sais jo ottaa mun leluja..?"
Karvakilppariin ihastuttiin aluksi sen suuhunsopivan koon ja helposti vinkuvan vingun takia, ja siinä onkin jo pieniä repeymiä. Flamingolta saatiin jo huopasilmät revittyä irti, muuten on vielä ehjä.

Lauantai-iltana koettiin puolikiristävän pannan huono puoli. Avo oli lähtenyt Lepon kanssa saattamaan bussipysäkille veljeään, joka oli käväissyt kylässä pizzalla ja meitä moikkaamassa, ja bussia odotellessa oli tien yli koikkelehtinut kaksi humalaista nuorta miestä kovan mekkalan kera. Leppo oli heitä hieman epäröiden haukahdellut, ja herrojen mielestä oli tosi hauska juttu ruveta haukkumaan takaisin jos Leppo haukkui... Sitten ihmettelivät miksei Leppo tule heidän luokseen. Avo sai Lepon välillä rauhottumaankin hienosti ja istuskelemaan, hihna oli löysällä ettei Leppoa jännittäisi. Toinen miehistä oli aikeissa lähestyä Leppoa tutustumismielessä, kun huomasi bussin saapuvan ja - humalassa kun oli - kiljaisi innostuksesta. Koira säikähti, peruutti ja pääsi irti löysällä olleesta pk-pannastaan. Avo säikähti, kutsui koiraa ja yritti napata sen takaisin pantaan, josta Leppo säpsähti lisää ja juoksi autotielle.
Onneksi bussi oli jo valmiiksi hidastanut vauhtia pysähtyäkseen pysäkille, eikä vastaantulevien kaistalla ajanut ketään. Avo sai rauhallisella kutsulla Lepon pysähtymään, jotta pystyi napata sen syliin ja kiikuttaa jalkakäytävälle ja laittaa pantaan. Melkoinen läheltä piti -tilanne siis ja täysin ihmisten ajattelemattomuudesta johtuen, onneksi sentään toinen jannuista huudahti bussiin noustessaan että "Sori kun mä huusin".
En sitten tiedä, onko tuo Lepon pk-panta ehkä hieman liian iso kun noin helposti siitä ponkaisi irti? Kireimmillään ei kyllä millään saisi päästään sitä läpi, mutta löysimmillään on tuon pannan ympärysmitta aika iso. Ehkä siis käytämme jatkossa reissatessa solkipantaa tai valjaita.

Onneksi ei ainakaan vielä tunnu olleen koko episodilla minkäänlaista vaikutusta Leppoon, katsotaan alkaako epäilemään jatkossa kaikkia pimeällä liikkujia... Juna-asemalla tänään oli ainakin iloinen meininki:
Kaikki ohikulkijat olivat Lepon mielestä hänen parhaita ystäviään.

Raukea meininki junamatkasta loppupäivään asti.

Mulla alkoi nyt syysloma, ja ainakin muutamat jännittävät koiratreffit olisi vireillä jossain kohtaa lomaviikolla... Niistä lisää sitten ensi kerralla. :)