Ketunlenkki

Eilen tehtiin päivävaellus kansallispuisto Repovedellä! Sinne on Kouvolasta n. tunnin bussimatka, joten oli jo korkea aika päästä Leponkin ekaa kertaa vaellukselle. Ketunlenkki on n. 5km pitkä, suosittu reitti ja mukavan mittainen myös perheen kanssa kuljettavaksi. Maisemat olivat upeat ja keli mainio, ja Leppokin käyttäytyi suurimman osan ajasta oikein mallikkaasti.
Kaikki kuvat on ottanut Tero Kuparinen, ja kuvia klikkaamalla niitä saa katsottua isompikokoisina.

Aluksi Lepolla oli hirmuinen kiire, mutta n. ensimmäisen kilometrin jälkeen
hötkyily lakkasi ja koirakin malttoi nauttia luonnosta.

Käsikäyttöiselle lossille odotettiin omaa vuoroa.

Pieni hörppy välissä...

Poltetulle metsäalueelle oli alkanut jo kasvaa
lehtipuiden taimia.

Lossi myöhemmin kuvattuna

"Tuleehan se isi sieltä?"

Poika polleana kun oli niin nopeasti kiivennyt mäen ylös.

Vaan vielä oli kiivettävää...

Ketunlenkki kulki Katajavuoren kautta, jossa oli upeat näköalat. Huipulle vievät viimeiset portaat olivat pötkökoiralle liian jyrkät, niinpä avo reippaana kantoi Lepon ylös ja myöhemmin alas.

Maisemien tarkastelua

<3

"Noni, riitti poseeraaminen tältä erää."

Katajavuorelta

 Onneksi suurin osa Katajavuoren portaista oli hieman loivempia, joten Leppo pystyi laskeutumaan itse suurimman osan matkasta. Pysähdyimme riippusillan lähellä olevalle isolle nuotiopaikalle evästämään ja lepäämään. Leppo kävi nuotiopaikalla rannassa tutkimassa vettä ja hieman kahlaamassakin, mutta syvemmälle ei millään huvittanut mennä kun väsyttikin jo kovin. Lopulta oli hyvä kuopia maahan pieni peti itselle, turvalliseen paikkaan.

"Tässä on hyvä."

Noin tuntia ennen paluubussin lähtöä jatkoimme matkaa Ketunlenkin loppuun. Lepon mielestä riippusilta oli hieman jännittävä, ja häntää piti käyttää ahkerasti tasapainoiluun huojuvalla sillalla, mutta reippaasti jätkä ylitti koko sillan pysähtymättä ihmettelemään.

Retkipoika

Paluubussissa oli kamalan kuuma ja ilmastointi heikko, joten piti vielä bussista noustua pysähtyä juoma- ja lepotauolle Kouvolan päädyssä. Leppo-raasu oli ihan kuitti ja pysähdeltiin varjoisilla nurmikoilla monet kerrat ennenkö lopulta päästiin kotiin asti.

Loppupäivä menikin koiran osalta, arvaatte varmaan missä merkeissä... Zzz...

Mökkieläin!

Leppo pääsi kokemaan mökkeilyä alkuviikosta, kun mentiin avomiehen vanhempien kanssa avon sedän mökille Hauholle. Ajattelin mökkeilyä edeltävänä viikonloppuna käyttää Lepon pienellä kaupunkilenkillä, niin harvoin tulee tuolla Kouvolan keskustassa koiran kanssa käytyä (avo käy useammin). Ollaan kokeiltu että jos Lepon antais päättää mihin suuntaan lenkkeillään, olisi määränpää joko bestisvilliksen kotiovi tai jostain syystä Kouvolan keskusta ja siellä joko juna-asema tai kaupungintalon vieressä oleva suihkulähde. :D

"Follow me, I know the way!"

 Ei Leppo ikinä yritä pulahtaa suihkulähteeseen vaikka yltäisikin, vaan aina pitää jostain syystä kävellä suihkulähteen reunakivetystä pitkin. Tämä oli mulle ihan uus hassu juttu, mutta avo vahvisti että joka kerta Lepponen on hyvin onnellinen jos pääsee suihkulähteelle.

Kivaa!

Ja iloisuus jatkuu pitkälle suihkulähteen jälkeenkin.

 Veden lisäksi Leppoa ilahduttavia elementtejä ovat mm lumi, heinikko ja hiekka:

Noh, sitten sinne Hauholle. Lähdimme tiistaina melko aikaisin aamusta liikkeelle, ja Leppo oli hurjan iloinen avon vanhempien saapumisesta ja autoilusta. Pysähdyttiin pariin kertaan jaloittelemaan, koiraa juottamaan ja eväitä syömään. Kunnon kamera tietty unohtui, joten puhelinkuvilla mennään.

Mökkitontti oli iiiso, pihalla pönötti päärakennuksen lisäksi aitta, saunarakennus ja leikkimökki. 

Alkuihmettelyn jälkeen hieman palloleikkejä pihalla - oli tilaa heittää!

Pikku keppi.

Leppo oli häkeltynyt uusista ihmisistä ja isosta pihasta, mutta eniten kiinnosti Konna-niminen kissaneiti. Harmikseni en saanut kisua ikuistettua (puhelin oli aina jossain kun kissa oli näkyvillä), mutta kyseessä oli kilpikonnavärityksinen maatiaiskisu, muistaakseni 12v ja koiriin jonkin verran tottunut. Leppo osasi kyllä hienosti pitää etäisyyden Konnaan, jos toinen murisi tai sähähti innokkaalle pötkylälle. Ja Konna osasi hienosti tahallaan kiusoitella Leppoa menemällä tuolien tai piironkien päälle venyttelemään ja kerjäämään ihmisiltä rapsutuksia, ja katseli kun Leppo istuu lattialla piironginjuurella häntää heiluttaen. :D
Ensimmäisenä iltapäivänä/iltana käväistiin kyläkaupassa sekä avon serkun vuokramökillä (joka on käytännössä sedän mökkitontin naapurissa) saunassa ja uimassa, ilman Leppoa. Illalla avon serkku tuli miehensä kanssa sedän mökille syömään, ja Leppo nautti siitä kun ei tarvinnut juosta ihmisten perässä vaan kaikki olivat saman ruokapöydän äärellä kiltisti... Paimen mikä paimen. :D

Nukkumaan mentiin aittarakennukseen, meille oli avon ja Lepon kanssa varattuna puolet aitasta ja avon vanhemmille toinen puoli. Avo laittoi takkaan/kamiinaan tulen että olisi mukavampi nukkua, ja Leppo, tohkeissaan kaikesta päivän hulinasta ympärillä, kömpi "mamin" viereen ottamaan unta.

"Ethän lähde mami enää mihinkään?"

Zzz...

Myöhemmin hauva kyllä malttoi siirtyä lattialle ja aitan toiselle, yhden hengen sängylle nukkumaan niin ei ollut niin kuuma. Aamulla tultiin taas isiä ja mamia herättämään petiin. <3

Keskiviikko oli jännitystä täynnä: autoilua, kyläkauppailua, maatilaeläimiä, uimista ja veneilyä!

Tämä ruohoa odotteleva polle taisi olla arabianhevonen.

Leppoa ei hirmuisesti iso hepo ihmetyttänyt...

...mutta kiinnostunut kuitenkin oli.

Lammaskaksikkoakin sai syöttää.

Leppo tais laskea lampaita liikaa kun alko haukotuttamaan... ;)

Pihan vahti. Tai siis paimen.

Välillä joutui olemaan hihnassakin, kun piti rauhoittua tai isäntäväki ei
kakun syömiseltä ehtinyt tarkkailemaan koiran touhuja. Juomista oli myös
hankala muistaa jos sai vapaana pihassa viipottaa.

Iltapäivän uintireissulle otettiin Leppokin mukaan, mutta veteen ei mokoma suostunut omaehtoisesti uimaan asti. Kovin kiinnostunut oli kyllä ja keppiä/kortta jos heitti, niin haki niin pitkältä kunnes vesi ulottui mahaan asti.

Tarkasti seuraa isin uintia.

 Veneily oli Leposta superhauskaa! Käytiin järven toisella puolen kyläkauppa-ravintolassa syömässä. Leppohan omistaisi pelastusliivit kyllä, mutta oltiin unohdettu ne kotiin. Pidettiin siis koiralla valjaita ja niistä tiukasti kiinni aina kun hauva vaikutti kiinnostuneelta veneen reunasta, ettei vaan pääse putoamaan.

"Siistii!"

Veneen moottorin käynnistys ja veneeseen meno olivat Lepon mielestä jännittävimmät tapahtumat (samoin kuin autoilussa, Lepolla oli ihan järkyttävä kiire mennä veneeseen ettei vaan jäädä kyydistä). Alkumatkasta piti sekä meno- että tulomatkalla kokeilla hieman myös haukkailla aaltoja ja katsella niitä tarkasti. Yli puolen tunnin venematka kävi kuitenkin väsyttämään pitemmän päälle, ja Leppo yritti ottaa nokkaunia tai järsiä keppiä veneen pohjalla.

Veneily oli sen verran rankkaa hommaa kaikille niin otettiin aitassa päiväunet, ja sitten taas illastettiin. Treenattiin myös vähän Lepon autoonmeno- ja sieltä poistumiskäyttäytymistä.

Torstaiaamuna lähdettiinkin aamiaisen jälkeen melko pian kotia kohti, avon sedällä oli itselläänkin menoa toiseen kaupunkiin sinä päivänä. Autossa oli autovaljaissa kiinni olevalla pötkyläkoiralla hieman hankala nukkua kun oli vain keskipenkki vapaana, mutta isiin ja mamiin nojaten onnistui torkutkin joten kuten.

Sinne jäi Hauho!

Kuten arvata saattaa, moinen mökkeilykokemus oli pienelle kookille aika rankkaa ja kotiin päästyä Leppo nukkuikin yhtä soittoa, välillä tietysti asentoa vaihtaen, noin 6 tunnin palauttavat nokkikset kunnes oli iltakävely- ja ruoka-aika. :D

Puruluunriekale pyllyn alla on hyvä uinua.

"Kesäloma" Tampereella

Saatiin muutamasta oikein lämpimästä päivästä nauttia viime viikolla! Hellekelien aikaan Lepon vauhti ulkona hieman rauhoittuu ja sisälläkin nukutaan enempi. Jätkä jaksaa kyllä ulkoilla eikä ole vaikuttanut mitenkään tuskaiselta, mutta tykkää hitaammasta menovauhdista ja ulkoilman nuuskuttelusta. Varjopaikat on myös jees.

"Ah, viileää nurmikkoa."

Hönö <3

Käväistiin "lomailemassa" Tampereella vajaan viikon verran, ja sielläkin oli pari ensimmäistä päivää oikein lämpöisiä. Lepon kanssa käytiin rannalla kävelemässä ja tutkimassa, uimaan ei herran kuitenkaan huvittanut mennä. Vesi alkoi päivä päivältä kuitenkin kiinnostamaan enemmän ja koira rupesi rohkaistumaan sen äärellä kun kerran rantakivellä mulasi mahaa myöten järveen.

Tiiraillaan maisemia ja lokkeja.

"Noni, nämä on nähty."

Lepon ei voinut paljoa antaa kahlailla tai uida, ja kuivaamisesta ja jalkojen puhdistamisesta piti pitää hyvää huolta. Oikeassa takakoivessa aiemmin ilmennyt haava meinaan ärtyi ja paheni hot spotiksi (= märkivä ihotulehdus), joten sen hoitamisessa sai olla tarkkana. Hot spot oli onneksi pieni ja lievä, ja kintereen sisäsyrjällä jossa karvaa on Lepolla muutenkin ohuelti, joten eläinlääkärireissulta ollaan toistaiseksi vältytty pitämällä alue puhtaana ja kuivana. Hieman parturoin saksien avulla karvoja tulehdusalueen ympäriltä ja päältä, etteivät klimppiinny ja estä ihoa hengittämästä.
Ihoalue on päivä päivältä terveemmän näköinen, eikä Leppo enää yritä nuolla jalkaansa.

Sisko käväisi poikansa kanssa äidimme luona kylässä, Leppoa katsomassa ja meitä moikkaamassa. Vähän vaille 3v poitsu on hiljattain alkanut jännittää vieraampia lemmikkejä joten Lepolle ei pojasta leikkikaveria herunut, mutta koiruus oli silti tiukasti (mutta rauhallisesti) mukana pojan touhuissa.

"Tuon pehmoliskon voisin haukata..."

Avomiehen isoveli on muuttanut Tampereelle pari viikkoa sitten, joten käytiin häntä moikkaamassa yhtenä päivänä. Aamupäivä oli sateinen, joten Leppoa ei hirmuisesti päiväretki miellyttänyt:

"Ai sataa. En tuu."

Matkan varrella bussiasemalta veljen kämpälle löytyi niin Lepolle kuin kirjoittajallekin mieluinen pysähdyspaikka, Koirakahvila Vainu. Kahvilassa oli kaikenlaista hyvää tarjottavaa neli- ja kaksijalkaisille, hellyttävä sisustus ja mukava tunnelma.

Leppo sai kahvilaherkkuna kuivatun kanankaulan.

"Sanoiko joku kanankaula?"

Herkku piti ottaa heti kupista pois matolle...

Kahvilasta sai myös salaattilounasta, ja yksi naishenkilö pistäytyikin lounaalle volpino italianonsa kanssa. Pieni koira oli aluksi vähän häkeltynyt Leposta, mutta ymmärsi pian että ollaan vaan rauhassa omassa nurkkauksessamme eikä tulla häntä häiritsemään. :)

Leppo olisi kyllä mieluusti voinut leikkiä valkoisen pörröpallon kanssa...

...mutta sitten kaupunkivilinästä johtuva väsy iski ja hän päätti
ottaa makoisat nokkaunet.

Ostin Lepolle Vainusta herkun lisäksi myös hienon lelun: pehmeän kierrätysmateriaaleista tehdyn noutopatukan, johon oli printattu koivuhalon kuva. :D Noutopatukka sisälsi myös vingun, mutta sen Leppo kulutti loppuun jo avon veljen kämpillä leikkiessä. Käväistiin myös Pyynikinharjulla näkötornikahvilassa munkeilla, kun niillä alueilla liikuskeltiin.

Seuraavana päivänä oli reissu isäni luo. Heidän kettuterrierillään oli juuri juoksut menossa (taisi olla ihan vielä "parhaat päivät" juuri tai tuloillaan), mutta koska Leppo on kastroitu niin uskallettiin lähteä kyläilemään. Aluksi kaverukset leikkivät ja kisailivat ihan viattoman oloisesti, mutta Lepon käytettyä hieman hajuaistiaan ja Sannin näytettyä mallia Lepolle että miten homma toimii, alkoikin liehittely- ja nylkytyshommat... :D

"Oo ihana nainen!"

Sanni näytti välillä mallia...

Lepon tyylinäyte :D

Koska Leppo on pitkä ja matala koira ja Sanni korkea ja kapea, ei corgiraukka meinannut lainkaan pysyä toisen selän päällä, mutta onneksi Sannin päästä sai etutassuilla hyvän otteen! Noh, ennenkö meno meni liian villiksi niin Sanni vietiin Lepon ulottumattomiin rauhoittumaan niin Leppokin sai viilentyä ja levätä rauhassa, ja kaksijalkaiset saivat kahvitella ilman että tarvitsi kyyhkyläisiä vahtia. Ehkä tovereiden seuraava tapaaminen olisi rauhallisempi ja vähemmän hormonipitoinen. :)

Muuten vaan ulkoiltiin, herkuteltiin ja nautiskeltiin olostamme, mitä nyt isoveli kävi loppuviikosta äidillä moikkaamassa Leppoa ja meitä. Leppokin muisti nautiskella vaikka jalka olikin välillä pipi.

Kerrankin kokonainen sänky omana nukkumapaikkana. <3

Nukuttiin avon kanssa parisängyn levyisellä ilmapatjalla, joten Leppo sai vanhasta sängynrungosta muokatulla leposohvalla nukkua niin leveästi kuin mieli teki. Paikkaakin pystyi vaihtamaan moneen kertaan jos yhdessä kohtaa tuli kuuma. Illalla hauva vetäytyi ihan mieluusti pedille nukkumaan.

"Sammutatteko valon sit kun tuutte nukkuun."

Miähet <3

Leppo on viime aikoina alkanut hoksaamaan kissojen olemassaolon. Kasvatuskodissa oli toki kissoja, mutta ei pieni koiran mieli niitä varmaan enää kunnolla muista. Äidillä oli Vilma-kissa makuuhuoneessa koko ajan kun ei ole koiriin tottunut, ja karvakamut katselivat toisiaan välillä kynnyksen yli kun ovi avattiin ja Leppo nuuski oven alta välillä tarkasti. Isän luona oli Nasse-kissa kiipeilypuun ylätasolla, jonka Leppo huomasi vasta kun Sanni oli hyvän aikaa ollut jo toisessa huoneessa ja Leppo rauhoittunut. Nasselle piti hieman murahtaa kun koiraherra hänet äkkäsi, mutta kun kävin Nasselle tarjoamassa kättä nuuskittavaksi niin Leppo hokasi että se ei ole epäilyttävä. Paluumatkan junissa lähellä olevat kissat aiheuttivat yhtäkkiä paljon enemmän koiran nenässä nuuskuttelua kuin menomatkalla, ja yksi kissanpentu olisi kovasti halunnut tulla meitä moikkaamaankin.

Leppoa kiinnosti pieni eläin hirmuisesti.

Mutta maisematkin piti tsekata tarkasti. Juuri ja juuri
mahtu korvat kuvaan. :D

Nyt on pari päivää hauvalla kyläilyn tyhjentämien akkujen latailua, ja tiistaina suunnataan kohti Hauhoa avon sedän mökille! Jospa muistais ottaa mukaan ihan oikean kameran niin saisi laiteltua muitakin kun kännykkäkuvia... :)