Pallopaimennus on lystiä

Hurmuriherra Kotkassa.

Viime viikonloppu meni Kotkassa rentoutuen! Ei oikein tehty mitään sen kummempaa, joten kuvia ei tullut montaa otettua. Lepon anturat oli kuivuneet ja halkeilleet kevättalven kovista hangista ja muista rasitteista johtuen ja koiraherralla olikin etutassu vähän kipeänä. Sitä rasvailtiin (ja tassuja rasvaillaan yhä) ja nostin Nutrolin-ravintoöljyn annostuksen jokapäiväiseksi. Anturat on alkaneet parantua.

Mutta siihen pallopaimennukseen! Meillä on takana nyt kaksi koulutuskertaa, ja voi että miten Leppo nauttii yhdessä tekemisestä. Viime kerran jälkeen kouluttaja sanoi että Leppo tekee todella tarkasti ja hyvin vaikka on niin nuori vielä. :) Tunnit ovat edenneet siis hyvin ja kotiläksytkin sujuneet hienosti.
Pallopaimennuksessahan ajatuksena on, että koira noutaa omistajalleen jumppapallon matkan päästä, ohjaten palloa kuonolla, kaulalla ja/tai rinnalla (ei saa purra tai kynsiä!). En ole saanut otettua valokuvia pallopaimennuksesta, mutta idea tulee toivon mukaan esiin näistä nopeasti tehdyistä vektorikuvista.

Koira lähtee omistajan viereltä, kiertää pallon taakse
ja aloittaa "paimennuksen" omistajaa kohti.

Haastetta paimennukseen voi tuoda esimerkiksi pidentämällä matkaa, paimentamalla ulkona erilaisilla kentillä ja nurmialueilla, asettamalla esteitä matkan varrelle tai opettamalla koiraa ohjaamaan pallon agilityputkesta läpi. Ensin on kuitenkin opittava perusteet, ja sitä me olemme tuolla kurssilla harjoittelemassa. Aluksi pallon alle laitettiin nami, jotta koiran pitää tökätä palloa saadakseen se napattua. Hiljalleen siirryttiin palkkaamaan kädestä, ja naksuttimella merkattiin koiran oikea toiminta joka tökkäyksen kohdalla.

Seuraavassa vaiheessa, kun koira tökki innokkaasti ja oma-aloitteisesti palloa, koira laitettiin odottamaan pallon toiselle puolelle, ja itse käveltiin toiselle puolelle, jotta tökkäys alkaisi kohdistumaan omistajaan päin. Tässä vaiheessa koiralle on jo opetettu paimennuksen vihjesana, meillä se on "tökkää".

Omistajan ja pallon välimatkaa lisätään
hiljalleen.

Seuraavaksi koira tutustutetaan "targettialustaan" eli suomeksi sanottuna pakasterasian kanteen, jossa on nami päällä. Koiralle opetetaan, että alustalla on namia, joten sinne kannattaa lähteä kiireesti. Targettialusta laitetaan lopulta pallon taakse, jolloin koira oppii kiertämään pallon että pääsee aloittamaan tökkimisen oikeaan suuntaan. Alustaan yhdistetään vihjesana, meillä se on "kierrä".

Koiran lähtöpaikkaa ja näköyhteyttä targettialuseen muutetaan vaiheittain,
jotta koira oppii kiertämään pallon siihen koskematta eikä rynnistä sitä päin.

Viimekertaisella pallopaimennustunnilla aloitimme targettialustan käytön ja koiralle kiertämisen opettamisen. Uskoisin että tämän vaiheen jälkeen targettialustasta jätetään nami pois, ja koira saa vain yhden palkan siinä vaiheessa kun pallo on tuotu omistajalle. Lopulta koira osaa pallon kiertämisen niin hyvin, ettei targettialustaa tarvita (ks. 1. vektorikuva) ja sitten voidaan lähteä kasvattamaan pallon etäisyyttä omistajaan. Odotamme Lepon kanssa mielenkiinnolla, mitä ensi tunnilla tehdään.

Pakko on laittaa vielä kuva tuon jätkän turkista, jossa alkaa olla kiillot kohdillaan. :D Ainahan Lepon turkki on ollut kiiltävä ja hyvässä kunnossa, mutta nyt kun Nutrolinia tulee joka päivä niin se suorastaan häikäisee auringonvalossa:

*__*

Mutta nyt viikonlopun viettoon! Lepolla on tänä viikonloppuna pesupäivä, pitäähän sitä olla puhdas kun viikon päästä tämä Lepander Holifield täyttää vuosia!

Upeissa kurakeleissä Tampereella

Me käytiin tuon palloilijaherran kanssa viikonloppuna Tampereella!

Korva hävis tennispalloinnostuksissaan johonkin...

Kelit oli mahtavat, mutta se kuran ja hiekan määrä mitä tuo matala koira tuo sisälle on ollut viime aikoina ihan mahdotonta. Pyyhe jää mustaksi lenkin jälkeen masua pyyhkiessä ja turkista rapisee hiekkaa pitkin kämppää, tässä meidän eteisen saldo kolmelta päivältä:

Paljain jaloin on tosi ikävä kävellä kämpässä, ennen nukkumaanmenoa pitää karistella jalkapohjista ylimääräset hiekat ettei menis lakanoihin asti. Onneksi Kouvolassa on vielä lunta ollut paikoin, että välillä putsautuu tassut hangessa.

"Tää on hyvänkokonen keppi mulle."

Junassa yhtä rennosti kuin yleensäkin.

Tampereella ei ollut lunta enää muualla kuin metsissä, ja pienet keot isojen kinosten paikoilla. Mutta auringosta sai nauttia ja liikkua, ja illaksi oli hyvä käpertyä mamin viereen isin peiton päälle hurjan pöyhimisen ja pesänkaiveluoperaation jälkeen. 

Harmi kyllä isi tarvitsi peittoaan, ja se ilmapatja oli hieman jännittävä paikka muutenkin niin Leppo päätti siirtyä lattialle.

Lauantaina käväistiin porukalla lenkillä ruokakaupassa, ja eläinkaupasta tarttui koiraherralle mukaan hammasharja ja -tahna. Vaikka Leppo järsiikin nahkaluita ja joskus kanankauloja, ajattelin sen silti totuttaa hampaidenharjaukseen, kun kuitenkin tuota raakalihaa vetelee puolet ateriasta ja namuina on usein pehmoisia kuivalihoja. Jos saataisiin edes kerta viikkoon hammaspesu rutiiniksi niin sekin jo auttaa. :)

Lauantain iltalenkillä havaittiin järven olevan vielä jäässä, mutta siinä maisemia katsellessa kuultiin kuinka jossakin kauempana murtui jäähän halkeamia. Hieman hirvitti katsella kun yksi seurue käveli jäällä, itse en olisi uskaltanut. :D

Kun ilmassa on paljon pölyä, on auringonlaskut ihanan värikkäitä. <3

Sunnuntai on aina haikein päivä reissatessa. Viikonloppu alkaa olla ohi ja kotimatka sekä pakkaaminen syö osan päivästä. Ehdittiin kuitenkin tehdä kunnon metsälenkki.

Mussukka.

Corgi on venyväinen eläin. :D

Tampereen rautatieasemalla sattui olemaan pulu silloin kun saavuimme sinne... Koiraherra oli pulun huomattuaan sitä mieltä että hänen on saatava siitä paisti, ja yritti aika ajoin sinkoilla rauhallisesti marssivan pulun perään, siinä onnistumatta. Olin itse juuri ostamassa evästä kioskilta, kun aseman aulassa kajahti yhtäkkiä epävireinen ja raspinen "HYÄÄÄH!" Leppo ei voinut kestää sitä, ettei päässyt ottamaan lintua vaan tyhmä isi piti hihnan lyhyenä ja koiran aloillaan, ja vielä nauroi makeasti. :D Muutaman kiekaisun Leppo ehti päästää ilmoille kanssaihmisiä naurattaen, ennenkuin pulu köpötteli asematunneliin ja koira luovutti.

"Voi rähmä."

Junamatka kotiinpäin meni tutuissa tunnelmissa - vaihdot nopeasti kipittäen ja junailut nukkuen.

Maanantainakin oltiin vielä aika väsynyttä poikaa.

Lepollahan oli muuten eilen ensimmäinen pallopaimennustunti! Kerron siitä ja lajista myöhemmin lisää jos saisin vaikka kuviakin otettua, mutta jätkä tykkäsi kyllä kovasti. Saatiin hallilta jumppapallo lainaan että voidaan tehdä "kotiläksyjä" seuraavaa tiistaita varten. :) Täksi viikonlopuksi lähdetään Kotkaan, joten sieltä sitten kuulumisia tulossa myös!

Kastrointikuulumiset kuvien kera

Nyt meillä on hieno uusi pöytäkone jossa Photoshoppi asennettuna niin pääsen laittelemaan kuvia ja kertomaan kastroinnista tarkemmin, JEE! Leppo on siis toipunut todella hienosti, on yhtä pölhö kuin ennenkin:

Kyllähän nyt kolme lelua suuhun mahtuu.

Kastrointipäivän aamuna omistajaa jänskätti ehkä enemmän kuin koiraa. Vaikka kyllä Leppokin aavisteli että jokin on pielessä kun ei aamuruokaa kuulunut.

"Ei ruokaa? Elämäni kurjin päivä..."

Lähdettiin hyvissä ajoin kohti eläinlääkäriasemaa, saatiin siis kyyditys Lepon bestisvilliksen omistajalta. Meillä olisi tuossa tien toisellakin puolella eläinklinikka, mutta meille suositeltiin tätä toista klinikkaa ja olen kuullut siitä useammaltakin taholta hyvää, ja hinta-arvio kastroinnille oli myös paljon edullisempi kuin naapuriklinikan.
Päästiin etuajassa tutkimuspöydälle, jossa lääkäri tarkisti että Lepolla oli normaalisti laskeutuneet kivekset, ja punnituksen jälkeen laittoi nukutuspiikin. Ei tarvinnut Lepon ottaa kuin muutama askel tutkiskellessaan huonetta ja leikkaussalia, kun alkoi jo lääke vaikuttaa ja koiraherraa huojuttaa, ja pian hän lysähtikin lattialle hyvin hämmentyneen oloisena. Lähdettiin bestisvilliksen omistajan kanssa hänen sukulaisilleen kahville siksi aikaa kun Leppo leikattiin, eli n. puoleksi tunniksi.

Heräilemässä...

Koiraa haettaessa lääkäristä oli heräileminen hieman haasteellista, Leppo olisi halunnut nukkua paareilla loppupäivän. :D Hoitajan avustavalla lepertelyllä saatiin herra kuitenkin tolpilleen, mutta kävely oli sen verran vaikeaa että kannoin Lepon autoon, etupenkin jalkatilaan. Siellä hän nukkuikin koko kotimatkan.

Rappuset piti kantaa ylös koska Lepolla oli kauluri kaulassa ja kävely ylipäätään oli vaikeaa, eikä lääkepöllyinen koiraherra suostunut liikahtamaankaan eteisestä johon sen laskin.

"Jep. Elämäni kurjin päivä."

Eteisessä nököttävä Leppomies alkoi huolestuneena vinkua kun oli huono olo ja outo pönttö päässä eikä päässyt/uskaltanut liikkumaan mun luokse, kannoin arvon herran sitten viltille sohvan viereen ja silittelin, siinä jäbä nukkuikin sitten useamman tunnin. Välillä heräsi vaimeasti vinkuen, mutta nukahti uudestaan.

Avon tullessa kotiin hauva virkistyi sen verran että nousi tolpilleen, ja päätti kakata lattialle. :D Useaan kertaan. "Tervetuloa kotiin isi!"... -_-" Mutta ilmeisesti joillakin koirilla elimistö reagoi nukutukseen/rauhoitukseen niin että pidätyskyky pettää. Leppokin meinaan kakkasi kyljellään maaten yhden läjän, oli niin sekaisin raasu.

Ensimmäinen yö tosiaan oli hyvin vähäuninen kaikilla, Leppoa ahdisti kauluri ja lääkekrapula ja kaikki, ja hän vain törmäili huoneen- ja sängynkulmiin kun jatkuvasti yritti vaihtaa paikkaa. Jatkossa yöt sujuivat kaulurin kanssa koko ajan paremmin. Ja onneksi tällä koiralla ei ole ongelmaa ottaa rennosti:

1 päivä leikkauksen jälkeen

3 päivää leikkauksen jälkeen

7 päivää leikkauksen jälkeen

Haava parani tosi hienosti ja mustelmatkin hävisivät viikon jälkeen (ylläolevassa kuvassa kivespusseissa on vielä mustelmaa, ylempänä näkyy tikkirivi), eikä Lepolla tarvinnut pitää kauluria kuin öisin ja yksinollessa. Lääkkeet hupenivat murskattuina ruuan seassa hyvin eikä kevyemmän liikunnan jakso näkynyt Lepossa juurikaan. Ja meillähän siis tuo kastrointi lääkkeineen ja kaulureineen jäi maksamaan 189,40€, 13kg:n koiralta. Suuremmalla koiralla maksaa tietysti enemmän, ja myös jos koiralla olisi piilokives. Mutta Kouvolassa olevan ketjueläinlääkärin nettihinnastot olivat alle 20-kiloiselle koiralle noin 100 euroa kalliimmat lähtöhinnaltaan, ilman lääkkeitä. Naapurieläinlääkäriinkin verrattuna säästimme mukavan summan, ja jälki oli kuitenkin erinomaista.

Loska- ja kurakelien vuoksi tuli hankittua Lepolle (ja ehkä hieman emäntääkin ajatellen...) "reippauspalkinnoksi" sadetakin, josta tosin piti ottaa neppareilla kiinni oleva huppu irti kun jäbä ei suostunut liikkumaan hupun kanssa askeltakaan. :'D Eipä se huppu noita korvia peittäisikään.

Tänä perjantaina lähdetäänkin Tampereella käymään, saa nähdä sukuloidaanko enemmän vai rentoudutaanko vaan äidin luona. Yritän muutaman kuvan sieltäkin reissulta taas ottaa!