Reverse sneezing

Leppo sai viime sunnuntaina reverse sneezing -kohtauksen. Oltiin iltalenkillä bestisvilliksen kanssa ja pojat oli riehuneet ja leikkineet jo melko pitkään ja ulkona oli kylmä. Yhtäkkiä villistä karkuun loikatessa aloitti koira melkoisen rohinan ja meno hiljeni saman tein. Leppo peruutti hämmentyneenä, korvat olivat takana ja silmät sirrillään - mukavaa sillä ei siis ollut. Emäntä ehkä hieman säikähti... Korina ei kuitenkaan ollut kakomista tai yskimistä ja henki kulki (vaikka hieman vaikeasti) joten osasin aavistaa reverse sneezingin olevan kyseessä, siispä en panikoinut vaan keskityin olemaan koiran lähellä ja pitämään huolestuneen villiskaverin poissa että Leppo sai rauhassa hengitellä. Kohtausta kesti 20-40 hengenvetoa, jonka jälkeen ylitimme tien ja Leppo sai saman tein uuden kohtauksen, hieman lyhyemmän. Hetken päästä koira kuitenkin oli kuin ei mitään olisi tapahtunut, ja rallatteli iloisena puistossa vielä ennen kiinni laittoa. Kotiin saavuttuamme etsin internetistä tietoa ja kyselin koirapalstoilta ja facebookista muiden ihmisten kokemuksia.

Mistä on kyse

Reverse sneezing, kroosaus, rään vetäminen - siinä muutama nimi tälle mystiselle "hengitysvaikeuskohtaukselle". Reverse sneezing yhdistetään usein nenäpunkkiin, jos kohtauksia tapahtuu useasti päivässä. Kohtaukset ovat ilmeisesti melko yleisiä chihuahuoilla ja muilla miniroduilla, sekä brakykefaalisilla eli lyhytkuonoisilla roduilla. Pienillä koirilla on usein kyse hengitysteiden pienuudesta = ahtaudesta, ja lyttykuonoilla on taas monesti niin pehmeä kitalaki, että se on hengitysteiden tiellä. Minkärotuinen koira tahansa voi kuitenkin tällaisia kohtauksia saada, ja joskus myös allergiaoireet altistavat kohtauksille. Osalla koirista tätä tapahtuu astmakohtaus-tyyppisesti suuren rasituksen tai stressin seurauksena, osalla kylmä ilma rasitukseen yhdistettynä saattaa olla kohtauksen laukaiseva tekijä.

Kohtaus voi tulla kesken unienkin (video ei ole omani)

Kohtaus corgilla (video ei ole omani)

Lepolla ei ole ollut ainakaan allergiaoireita pitkään aikaan kun ei ole possua saanut, enkä usko että nenäpunkkikaan on kyseessä - kohtaus toistui kyllä vielä tiistaina kahdesti kun oli kireä pakkanen ja koirakaverit rallattelivat ulkona. Nenäpunkkiin viittaavia muita oireita ei ole kuitenkaan ollut, eikä kohtauksia ole esiintynyt tuon jälkeen.

Lepon ollessa ihan pieni, mietin välillä että onkohan sillä vielä hengitysteissä kehittymisen varaa - pennun hengitys rohisi jos makoili selällään (ja usein Leppoa alkoi selälläolo aivastuttaa) ja jos lepuutti päätään jossain niin että kurkkua painoi. Ajattelin että pentu kasvaa ja kehittyy kyllä, ja näin toki olikin. Mutta yhä Leppo välillä korahtelee leikin tiimellyksessä ja kuorsaa jos jokin painaa kaulaa, ja välillä tuhisee jos makoilee kauan selällään. Varmaksi ei voi mitään sanoa, mutta uskoisin Lepolla olevan aavistuksen normaalia pehmeämpi kitalaki, joka altistaisi reverse sneezingille. Mutta eihän sitä tiedä, voi olla että kireät pakkasilmat olivat yksinomaan aiheuttajia, tai sitten Leppo on astmaan taipuvainen.

Tässä vaiheessa voimme vain arvailla, mutta onneksi kohtaukset eivät ole mitenkään hengenvaarallisia (vaikka selvästi kiusallisen tuntuisia koirasta), eikä reverse sneezingille oikein voi mitään tehdäkään. Yksittäisen kohtauksen pystyy joskus katkaisemaan peittämällä koiran sieraimet hetkeksi, jolloin se joutuu hengittämään suun kautta ja mahdollisesti nielaisemaan. Tarvitsee kokeilla ensi kerralla jos Lepolla joskus kohtaukset toistuvat.

Loppu hyvin, kaikki hyvin

Pikainen postaus vuoden vaihtumisesta niille, jotka sitä ovat Lepon (joka on muuten huomenna virallisesti teini, 9kk) puolesta jännittäneet!
Avo oli Lepon kanssa iltapäivälenkillä aattona n. 16-17 aikaan, jolloin jo kuului hieman pauketta sieltä sun täältä. Aluksi koira oli kuulemma hieman ihmetellyt, mutta loppulenkistä ei enää edes korvaansa lotkauttanut äänille.
Lepon bestis Milo tuli illaksi hoitoon, ja meille tuli muutama kaveri kylään. Milo reagoi välillä paukkeeseen valpastumalla, mutta kumpikaan koirista ei osoittanut pelkäämisen merkkejä. Kunnon tirsatkin ottivat illan mittaan vaikka ulkona paukkui.
Vuoden vaihtuessa oltiin parvekkeella katsomassa raketteja ja poltettiin tähtisadetikkuja, ja Leppo vaan katseli kiinnostuneena tähtisadetikkuja eikä välittänyt melusta mitään! Seurueemme miekkoset olivat katsomassa kaupungin ilotulitusta, ja kaverini kanssa pidettiin koirille seuraa. Hetken kuluttua vietiin koirat tarpeilleen ulos, eikä sielläkään ollut huolen häivää. Kovasti olisi Leppoa kiinnostanut rakettien roskat, mutta ei onneksi ottanut mitään suuhun.

Olen äärimmäisen helpottunut ja iloinen, että Lepon vuodenvaihde meni hienosti. Toivotaan, että jatkossakin uusi vuosi on herralle yhtä rentoa aikaa - monille koirille ja muille eläimille se on vuoden kamalin päivä. Jaksamisia kaikille paukkuaroille koirille ja omistajilleen, ja tsemppiä ja voimia kaikkien tänä uutena vuotena karanneiden koirien etsintöihin.