Myöhäiset jouluntoivotukset meiltä! Joulu meni täällä oikein kivasti, mutta oli liian nopeasti ohi. Ainakin tuli leivottua pipareita ja nautittua muistakin jouluisista asioista ja herkuista. Vietettiin juhlapyhät Kotkassa avon vanhemmilla, mutta koristeltiin kotonakin muovikuusi jotta nähtäisiin mitä mieltä pikkumies on asiasta.
Kun kuusi tuli paketista paloina ulos, piti palat käydä nuuskimassa tarkkaan ja niille piti käydä vähän suu auki läähättelemässä, hieman kokeilemassa siis että saisikos tuosta otetta tai lähtisikö se karkuun. Kaiken kaikkiaan Leppo otti hirmu lunkisti kuusen ja koristeet vastaan, kertaakaan ei yrittänyt palloja varastaa tai haukata mitään muutakaan kuusen osaa.
Maanantai-iltana oli Kotkaan lähtö junalla, melkoisin kantamuksin sinne lähdettiin mutta hyvin päästiin perille. Ensimmäiset päivät menivät rauhallisissa merkeissä ja metsässä samoillessa.
Matkustaminen on rankkaa. |
On se muru. <3 |
Jos ihmisiä on molemmissa kerroksissa, on koiran pidettävä vahtia välimaastossa. |
Sitten koitti jouluaatto. Lahjat ilmestyivät kuusen alle ja niitä piti Lepon käydä vähän nuuskimassa. Käväistiin aamupäivällä Katariinanniemessä viemässä kynttilä, ja Leppo sai vouhottaa "isin" kanssa puistossa kaikkea kivaa.
"Oonko hyvin, saanko namin?" |
Lepolle oli Kotkassa neljä pakettia, ja kahden ensimmäisen jälkeen hän jo rupesi kyttäämään pakettien avaamista ja katsoi tarkkaan että onko hänelle mahdollisesti jotain. Kävipä herra pariin otteeseen vihjaamassa paketteja tökkäisten että voitais jo avata lisää. :D
Yksi lahjoista otettiinkin pois Lepolta kesken leikin (kun siitä lähti niin kova ääni ja koira kävi ihan kierroksilla), ja seuraavaa lahjaa Leppo vaalikin kuin suurinta aarrettaan. Ei uskaltanut aluksi leikkiä ketunraato-pehmolla lainkaan vaan sulloi sen suuhunsa ja käveli hermostuneena ympäriinsä. Asetuttuaan sohvalle aarteensa kanssa, pistin merkille että Leppo oli hyvin jäykistynyt ja varuillaan, ja avon äidin silittäessä näytti hampaita! Luuli siis että tämäkin lelu otetaan häneltä pois. No, annettiin tilanteen ja koiran rauhoittua, ja myöhemmin leikittiin yhdessä leluilla niin että välillä niitä otettiin pois, Leppo teki tempun tai pari ja sitten annettiin tai heitettiin lelu takaisin. Nopeasti koira oivalsi että lelut voivat välillä kadota, mutta ne tulevat kyllä takaisin jossain vaiheessa eikä ole maailman loppu jos jokin leluista menee pois.
Tilanne oli pienelle koiralle niin uusi ja jännittävä, että ei ihme että alkoi hieman hermostuttaa. Nimettiin Lepon ketunraato-lelu Pikkuveljeksi, koska sitä kannettiin kuin haurasta olentoa, ja noh, onhan heissä vähän samaa näköäkin.
Tässä vielä koottuna kaikki Lepon saamat joululahjat (paitsi kakkapussipaketti joka oli linnun ja vihreän hipon mukana), joista siis vain tuo jättitennispallo on meidän ostama. Ai miten niin Leppo on valloittanut ihmisten sydämet? :D
Kaikki pehmolelut tennispalloa lukuunottamatta pitivät jotain ääntä - eivät pidä enää. :D Lisäksi linnulta puuttuu silmät ja jalka ja päässä on reikä josta otin pumpulit jo pois, majavanpehvassa on myös pieni reikä ja hipon poskessa niinikään. Tennispallosta on pesulaput revitty ja Pikkuveli on saanut myös hieman osumaa. Kaikki lelut ovat siis olleet oikein mieluisia, kanakierteet ovat maistuneet ja namipussille (joka on muuten siskoni tekemä) on ollut käyttöä!
"Hei miks mun kaikki kamat on tuolla mistä en saa ottaa ikinä mitään?!" |
Nyt toivotaan että vuoden vaihtuminen sujuu rauhallisissa merkeissä, hieman takaraivossa pelottelee ajatus siitä että Leppo olisi paukkuarka. Monet erikoiset äänet kuten nokkahuilu saavat Lepon hiippailemaan matalana mamin jalkoihin turvaan, mutta toisaalta rakennustyömaan kolinat ja surinat eivät hetkauta. Saa nähdä. Kotona kuitenkin aiotaan olla ja katsella leffoja kavereiden kanssa. Kirjoittelen tänne uuden vuoden kokemukset sitten kun niistä on selvitty.
Toivottavasti kaikilla muillakin karvaisilla ja karvattomilla kavereilla olisi kiva uusi vuosi!