tiistai 30. joulukuuta 2014

Iloista joulua ja rauhallista uutta vuotta!


Myöhäiset jouluntoivotukset meiltä! Joulu meni täällä oikein kivasti, mutta oli liian nopeasti ohi. Ainakin tuli leivottua pipareita ja nautittua muistakin jouluisista asioista ja herkuista. Vietettiin juhlapyhät Kotkassa avon vanhemmilla, mutta koristeltiin kotonakin muovikuusi jotta nähtäisiin mitä mieltä pikkumies on asiasta.

Kun kuusi tuli paketista paloina ulos, piti palat käydä nuuskimassa tarkkaan ja niille piti käydä vähän suu auki läähättelemässä, hieman kokeilemassa siis että saisikos tuosta otetta tai lähtisikö se karkuun. Kaiken kaikkiaan Leppo otti hirmu lunkisti kuusen ja koristeet vastaan, kertaakaan ei yrittänyt palloja varastaa tai haukata mitään muutakaan kuusen osaa.
Maanantai-iltana oli Kotkaan lähtö junalla, melkoisin kantamuksin sinne lähdettiin mutta hyvin päästiin perille. Ensimmäiset päivät menivät rauhallisissa merkeissä ja metsässä samoillessa.

Matkustaminen on rankkaa.

On se muru. <3


Jos ihmisiä on molemmissa kerroksissa, on koiran pidettävä vahtia välimaastossa.

Sitten koitti jouluaatto. Lahjat ilmestyivät kuusen alle ja niitä piti Lepon käydä vähän nuuskimassa. Käväistiin aamupäivällä Katariinanniemessä viemässä kynttilä, ja Leppo sai vouhottaa "isin" kanssa puistossa kaikkea kivaa.

"Oonko hyvin, saanko namin?"
Iltapäivästä käveltiin vielä hautuumaalle viemään kynttilöitä, jonne Leppo ei tosin ymmärrettävästi saanut tulla mukaan. Joulusaunan jälkeen pistettiin itsemme ja Leppokin koreaksi, juhlarusetti pantaan ja jouluruokaa nauttimaan. Koiralle oli tosin omat herkut (kanafile ja ruuan sekaan raejuustoa ym. herkku-ekstraa), joulukinkku kun on melko suolaista ja Lepolla on lisäksi se possuallergia. Sitten lahjoja availemaan.


Lepolle oli Kotkassa neljä pakettia, ja kahden ensimmäisen jälkeen hän jo rupesi kyttäämään pakettien avaamista ja katsoi tarkkaan että onko hänelle mahdollisesti jotain. Kävipä herra pariin otteeseen vihjaamassa paketteja tökkäisten että voitais jo avata lisää. :D
Yksi lahjoista otettiinkin pois Lepolta kesken leikin (kun siitä lähti niin kova ääni ja koira kävi ihan kierroksilla), ja seuraavaa lahjaa Leppo vaalikin kuin suurinta aarrettaan. Ei uskaltanut aluksi leikkiä ketunraato-pehmolla lainkaan vaan sulloi sen suuhunsa ja käveli hermostuneena ympäriinsä. Asetuttuaan sohvalle aarteensa kanssa, pistin merkille että Leppo oli hyvin jäykistynyt ja varuillaan, ja avon äidin silittäessä näytti hampaita! Luuli siis että tämäkin lelu otetaan häneltä pois. No, annettiin tilanteen ja koiran rauhoittua, ja myöhemmin leikittiin yhdessä leluilla niin että välillä niitä otettiin pois, Leppo teki tempun tai pari ja sitten annettiin tai heitettiin lelu takaisin. Nopeasti koira oivalsi että lelut voivat välillä kadota, mutta ne tulevat kyllä takaisin jossain vaiheessa eikä ole maailman loppu jos jokin leluista menee pois.
Tilanne oli pienelle koiralle niin uusi ja jännittävä, että ei ihme että alkoi hieman hermostuttaa. Nimettiin Lepon ketunraato-lelu Pikkuveljeksi, koska sitä kannettiin kuin haurasta olentoa, ja noh, onhan heissä vähän samaa näköäkin.



Tässä vielä koottuna kaikki Lepon saamat joululahjat (paitsi kakkapussipaketti joka oli linnun ja vihreän hipon mukana), joista siis vain tuo jättitennispallo on meidän ostama. Ai miten niin Leppo on valloittanut ihmisten sydämet? :D

Kaikki pehmolelut tennispalloa lukuunottamatta pitivät jotain ääntä - eivät pidä enää. :D Lisäksi linnulta puuttuu silmät ja jalka ja päässä on reikä josta otin pumpulit jo pois, majavanpehvassa on myös pieni reikä ja hipon poskessa niinikään. Tennispallosta on pesulaput revitty ja Pikkuveli on saanut myös hieman osumaa. Kaikki lelut ovat siis olleet oikein mieluisia, kanakierteet ovat maistuneet ja namipussille (joka on muuten siskoni tekemä) on ollut käyttöä!

"Hei miks mun kaikki kamat on tuolla mistä en saa ottaa ikinä mitään?!"

Nyt toivotaan että vuoden vaihtuminen sujuu rauhallisissa merkeissä, hieman takaraivossa pelottelee ajatus siitä että Leppo olisi paukkuarka. Monet erikoiset äänet kuten nokkahuilu saavat Lepon hiippailemaan matalana mamin jalkoihin turvaan, mutta toisaalta rakennustyömaan kolinat ja surinat eivät hetkauta. Saa nähdä. Kotona kuitenkin aiotaan olla ja katsella leffoja kavereiden kanssa. Kirjoittelen tänne uuden vuoden kokemukset sitten kun niistä on selvitty.
Toivottavasti kaikilla muillakin karvaisilla ja karvattomilla kavereilla olisi kiva uusi vuosi!

keskiviikko 17. joulukuuta 2014

Lunta ja ihania kavereita


Lumesta on päästy viimein nauttimaan! Töppöjaloilla on vähän hankala hangessa kulkea, helpommin eteenpäin pääsee pupuloikilla kuin kävellen, ja sekös omistajia naurattaa. Koirakin tuntuu olevan riemuissaan. Jo edellisviikolla tuli lunta Kouvolassa, josta saatiin iloita se pari päivää ennen kuin sulivat pois.


Rallit alkamassa...

Yhdessä tutkiskellaan.

Viime viikonloppu meni Tampereella, jonne myös satoi perjantain ja lauantain välisenä yönä ihana lumikerros! Ei yhtä paljon kuin Kouvolassa, mutta ihanasti maisema muuttui mustasta märkyydestä valkeaksi. Lepolla oli riemastuttava ja samalla myös rankka viikonloppu, kun ensimmäinen ilta ja yö vietettiin siskon luona. Pusuttelevasta koirasta innostunut 2v siskonpoika piti niin ihastuttavia korkeita ääniä, että piti pussailla vähän lisää! Illalla pikkumiehet vielä vähän pyörivät patjalla, toinen nauraa kikattaen ja toinen häntä huiskien ja kaveria lipsien. :)



"Huh, jos vähän lepäis välillä."
Lauantaina aamupäivällä siskonpoika halusi kävelyttää Leppoa, joka oli hihnassa kuivattavana, juuri ulkoa tulleena. Pienen pojan riemu oli rajaton kun karvakorva seurasi kiltisti lönkytellen perässä, ja kaverukset kävelivätkin muutamaan kertaan kämppää ympäri. :D


Lauantaipäivä ja seuraava yö vietettiin äitini luona, niin saivat pikkumiehet vähän rentoutua tahoillaan ja huilata sunnuntaita varten.

Sunnuntaiaamun hiljaisuutta.


Sunnuntaina oli melkoinen hulinapäivä. Lähdettiin kaikki sisarukset perheineen eli siis minä + avo ja Leppo, sisko + mies ja poika, ja veli + avo käymään mummolla kahvilla, ja sitten vielä isän luona syömässä. Mummolassa Leppo oli oikein esimerkillisesti, mitä nyt vähän seurasi herkkuja syövää poikaa sillä mielellä että jos vaikka jotain tipahtaisi.
Isän luona vastassa oli Lepon mielestä mitä ihanin nainen - iloinen, aikuinen, sileäkarvainen kettuterrierinarttu Sanni. Koiraherra oli aivan myyty ja innoissaan, olisi koko ajan halunnut riehua ja ehkä hieman lemmenleikkejäkin harrastaa.


 Sannia ei oikein innostanut alkuhepuleiden jälkeen ja selkeästi hieman stressasi isokokoista pentua joka ei antanut olla rauhassa, joten pistettiin Leppo hihnalla kiinni portaikon kaiteeseen syömisemme ajaksi. Molemmat koirat läähättivät tuossa kohtaa jo raskaasti, joten oli hyvä antaa hieman huilitaukoa. Leppo tosin kyttäsi Sannia koko ajan, ja rauhoittuminen kesti todella kauan.

"Oh, mikä nainen!"
Loppuvaiheessa kun olimme syöneet ruuan ja jälkkärin ja istuneet hetken, uskalsimme päästää Lepon uudestaan töhöttämään ja kas kummaa - leikit sujuivatkin paljon paremmin! Sanni oli selvästi saanut hieman rohkeutta ja komensi Leppoa kyllä jos pentu meinasi olla liian päällekäyvä, ja Leppo kunnioitti toisen sanaa (tai viimeistään isin tai mamin sanaa), eikä mennyt överiksi.
Kuten arvata saattaa, junamatka meni Lepon osalta nukkuessa.

Hieman harjoitusta Lepolla vielä on tuossa sisällä rauhoittumisessa jos toisia koiria on läsnä. Eilen meillä oli hoidossa muutaman tunnin ajan Lepon bestis Milo, ja ei meinannut pieni mies taas kestää onneaan, seurasi kaveria vaan häntä huiskien joka paikkaan niin että meinasi käydä Milon hermoille. :D Kyllä kaverukset sitten lopulta yhden leikkispurtin saivat ja juoksivat sohvan kautta sohvapöytää ympäri melkoista kyytiä! Kunnollisia kuvia en kaveruksien illasta saanut, mutta oikein mukavaa oli!

Viikon päästä onkin jo joulu, ja sen vietämme avon vanhempien luona Kotkassa. Jos en kerkiä postausta laittamaan ennen joulua niin odotettavissa on kuvia ainakin joulupyhiltä sitten jälkikäteen!

keskiviikko 3. joulukuuta 2014

Allerginen koira

Heipä hei, pitkästä aikaa! Pariin viikkoon ei ole tullutkaan postausta. Elo Lepon kanssa on niin normaalia ja rutinoitunutta (poika on tänään 8kk, huhhuh!), että aihetta postauksiin on ollut hankala löytää. Pimeät illat eivät ole ihmeemmin kannustaneet koiran valokuvaamiseenkaan, varsinkaan kun tuota lunta ei oikein ole.

Pitää tulla toimeen sillä mitä on.

Lepon kanssa ei ole ollut kummemmin mitään vaikeuksia minkään kanssa. Sukupuoliviettikään ei ole kovin ihmeellinen, mitä nyt lipittää tyttökoirien pisuja ulkona ja merkkailee ahkeraan. Mutta yhden ikävän asian kanssa joudumme Lepon suhteen säätämään - ruoka-aineallergian.

Mututuntumalla

Pentuhan on rapsutellut itseään pienenä paljonkin, mistä sain syyn epäillä jonkinlaista allergiaa tai atopiaa. Aluksi epäiltiin huonepölyn tai siitepölyn aiheuttavan kutinaa kun pennun tultua pölyjen pyyhkiminen ja perusteellinen siivoaminen sai pienen tauon. Siivouksen taas rutinoiduttua eivät kutinat kuitenkaan hävinneet, joten katse kääntyi ruokintapuoleen.
Leppo sai ruuaksi nappulaa, raakaa lihaa ja namuina millon mitäkin, aika usein nakkia ollessaan pikkuinen. Syötin kaikenlaisia raakalihapötköjä, joten päätin kokeilla antaa kutakin lihaa hieman pidemmissä jaksoissa. Pientä muutosta oli havaittavissa kun pidin taukoa sika-naudasta, joten ajattelin automaattisesti naudan olevan syypää - onhan se kuulopuheiden mukaan melko yleisesti allergisoiva proteiini koiralla.
Nappula meni vaihtoon, öljylisiä hankittiin ja naudanlihan saanti estettiin, mutta vieläkin koira kutisi. Markettien ja eläinliikkeiden puolikosteat namit heitettiin pois, apteekista ostettiin Bacibact-voidetta ruvelle raavituille kyljille ja nivusille, ja hetken aikaa meno näytti hyvältä. Lahden pentunäyttelyä varten olin ottanut Lepolle herkuksi nakkia, että olisi jotain tuoksuvaa "superhyvää" palkkaa. Näyttelyn jälkeen alkoi taas hirmuiset kutinat ja suupielet punottivat, joten nakkien sisällysluetteloa selattuani totesin, että ainut normiruokavaliosta poikkeava ainesosa oli porsaanliha. Nyt olemme menneet ilman possunlihaa hyvin tuloksin, tosin menin sen tarkemmin tutkimatta ostamaan lihan vaihteluksi Natures:menun raakaruokakuutioita, joissa onkin kananlihan lisäksi ravintosisältöluettelossa mainittu "Maksa". Ei siis eriteltynä että minkä eläimen maksaa ruoka sisältää, joten silloin siinä voi hyvinkin olla possua. Viiden päivän syömisen jälkeen Leppo alkoi taas kutista, joten nyt ollaan palattu tuttuihin ja turvallisiin kanan ja kalkkunan raakalihoihin. Koulutusnameina Lepolla on käytössä omat nappulat ja kuivatut kanan täyslihaherkut.

Tarkkana kuin porkkana

Voisi helposti ajatella, että kun välttää possunlihaa ja possunnahkaluita, ja possunkorvia ym. ruhon osia, olisi kaikki hyvin. Vaan marketit ja eläintarvikeliikkeet ovat pullollaan erilaisia ihanannäköisiä koiran herkkuluita ja namuja, joissa usein sanotaan olevan vaikka kananlihaa, härkää tai lammasta. Kuitenkin takana lukee pienellä präntillä "liha ja eläinperäiset aineet (joista väh. 4% kanaa)". Tämä tarkoittaa, että kyseisessä tuotteessa voi olla minkä eläimen lihaa ja osia tahansa - mitä nyt on sattunut milloinkin olemaan saatavilla. Mikäli oikein muistan, lain mukaan eläimen rehua saa mainostaa tietyllä lihatuotteella, jos tuote sisältää kyseistä lihaa vähintään 4% kaikesta lihasta. Muu liha voikin sitten olla (kärjistetysti sanoen) vaikka varista tai rottaa, jos sitä sattuu myllyyn eksymään. Joten tietylle lihalle allergista koiraa ei voi helliä tällaisilla herkuilla - tai voi, mutta se saattaa aiheuttaa allergisen reaktion, joka on aina keholle rasittavaa ja voi pitemmän päälle aiheuttaa enemmänkin harmia kun vain kutinaa tai korvatulehduksia. Niinpä Lepon namut ovat 100% (kanan)lihaherkkuja, kuivattuja sellaisia kun löytyy sekä isommista marketeista että eläinliikkeistäkin, ja iltaherkku eli dentastix on vaihdettu nauta-rouhetikkuun tai porkkanaan.

Helpolla päästiin

Vaikka ruokinnassa ja koirannamuissa joutuukin olemaan tarkkana, olemme päässeet Lepon kanssa helpolla siinä mielessä, että allergisoiva aine löytyi noin nopeasti. Yleensä ruoka-aineallergiaa lähdetään selvittämään eliminaatiodieetillä, jossa tarkoituksena on aluksi poistaa allergisoiva aine ruokkimalla koiraa väh. 8 viikkoa sille uudella proteiininlähteellä. Tämän jälkeen lisätään ruokaan hiilihydraatin lähde ja odotellaan kaksi viikkoa. Jos oireita ei ilmaannu, voidaan alkaa lisäämään yksi proteiini- tai hiilarilähde kahden viikon välein ja mahdollisia oireita seuraten. Tämä on melko varma, mutta erittäin pitkä ja kärsivällisyyttä (ja hieman rahaakin) vaativa prosessi, joten olen iloinen että Lepon kutinan aiheuttaja löytyi näinkin helposti ja kivuttomasti. Tarvitsee toivoa, ettei poju allergisoidu millekkään muulle ruoka-aineelle, possua on helppo vältellä.

Vähän asiatekstimäisempi postaus tulla tupsahti tällä kertaa! Korjatkaa ihmeessä, jos olen kirjoittanut jostain ruoka-asiasta aivan puuta heinää, tarkoitukseni on kuitenkin ollut kirjoittaa totuudenmukaisesti.